sunnuntai 4. joulukuuta 1988

Isolokki - Larus hyperboreus

Nuori isolokki Espoossa joulukuussa 2008
Isolokki on Pohjoisen Jäämeren pesimälaji, joka muuttaa talveksi Atlantin ja Pohjanmeren rannoille vieraillen silloin myös Suomen merialueilla. Lajin esiintymisen kulta-aika osui vuosituhannen vaihteeseen, jolloin isolokkeja nähtiin runsaasti Suomen kaatopaikoilla ruokailevissa lokkiparvissa.

Isolokkeja on tavattu alueella yli 100 kertaa. Ensimmäisen kerran laji on mainittu Ivar Hortlingin pohjoisten lintujen läpimuuttoa koskevassa katsauksessa vuodelta 1927, missä lajin kerrotaan havaitun Hyvinkään seudulla (Hortling 1927).

Uudemman ajan ensimmäinen havainto koskee Jari Koukin ja M.Stensaasin Hyvinkään Kytäjärvellä 4.12.1988 havaitsemaa ja huolellisesti dokumentoimaa vanhaa lintua, joka muutti lounaaseen. Seuraavaksi nähtiin nuori lintu 9.11.1991 niin ikään Hyvinkäällä Hyyppärän puhdistamon lokkiparvessa (Jari Siven ja Ari Väätäinen). Vuodesta 1994 lähtien havaintomäärät alkoivat nopeasti kasvaa, kun lintuja ryhdyttiin toden teolla etsimään isoista lokkiparvista.

Isolokista tuli joksikin aikaa säännöllinen talvilintu. Niitä tavattiin Hyvinkään Kapulassa, Järvenpään Puolmatkassa ja Nurmijärven Metsä-Tuomelassa kaatopaikoilla marraskuulta tammikuulle. Keväthavaintoja tehtiin eniten tulva-aikaan huhtikuun lopulla ja muutaman kerran isolokkeja viipyi alueella toukokuun puoliväliin asti.

Kun kaatopaikkoja 2000-luvulla alettiin sulkea ja korvata sisätiloissa tapahtuvalla jätteenkäsittelyllä, katosivat lokkiparvet ja niiden mukana isolokit. Vuoden 2006 jälkeen lajista on tehty alueella vain kolme havaintoa:
  • 6-7.1.2007 Hyvinkää Kapulan kaatopaikka, nuori lintu (Jari Siven)
  • 17-18.11.2007 Nurmijärvi Sääksjärvi, nuori lintu (Timo Kärkkäinen)
  • 23.3.2012 Kerava keskusta, nuori lintu muutti harmaalokkiparvessa (Jukka Husa)