Hippiäisuunilintu - Phylloscopus proregulus

Hippiäisuunilintu Helsingin YKP:ssa

Hippiäisuunilintu kuuluu legendaarisiin "pieniin vihreisiin" uunilintuihin, joita syksyisin vaeltaa Siperian suunnalta länteen. Niitä tavataan nykyisin joka syksy Suomessa useita, tosin määrissä on melkoista vaihtelua eri vuosien välillä. Hippiäisuunilinnut saapuvat viikon pari taigauunilintuja myöhemmin, yleensä lokakuun alusta lähtien. Vilkkaasti lehvästössä liikkuvan linnun löytämiseksi on lajin kutsuäänen tunteminen lähes välttämätöntä.

Alueella on tehty viisi tarkastettua havaintoa hippiäisuunilinnusta. Ensimmäinen löytyi talvilintulaskennassa Mäntsälän Soukkiosta 4.11.1989, löytäjinä laskijat Olli Elo ja Paavo Posti. Seuraava osui varusmiespalvelusta suorittavan Petteri Hytösen kohdalle Hyrylän varuskunnan portilla 4.10.1997.

Ensimmäinen onnistuneesti bongattu hippiäisuunilintu viihtyi pari päivää 4-5.10.2003 Nurmijärven Röykän taimitarhalla, mistä Keijo Hannukainen löysi ääntelevän linnun.

Mäntsälän Ohkolassa 5.10.2007 tehty havainto koskee Vanha-Pirjolaan Kari Korhosen kotipihalle päiväksi pysähtynyttä lintua. Hyvinkään ensimmäisen hippiäisuunilinnun löysi Seppo Verhiö Ridasjärven lintutornilta 23.9.2008.

Pääskykahlaaja - Glareola pratincola

Pääskykahlaaja Omanissa

Nopeana lentäjänä tunnettu pääskykahlaaja pesii Etelä-Euroopan kuivilla avomailla ja muuttaa talveksi Afrikkaan. Suomessa laji havaittiin ensimmäisen kerran 1984. 

Elokuussa 1989 pääskykahlaajasta tehtiin Etelä-Suomessa kolmen viikon aikana peräti neljä havaintoa, joista yksi Tuusulanjärvellä, missä vanha lintu saalisteli kahtena päivänä 7-8.8.1989. Seppo Niiranen löysi linnun Järvenpään Linturannasta ja seuraavana päivänä se havaittiin myös Tuusulan puolelta Heikkilänrannasta (Tapani Laine).