Taigauunilintu - Phylloscopus inornatus

Taigauunilintu Norrskärillä lokakuussa 2006

Taigauunilintu on harvinainen, mutta säännöllisen jokasyksyinen vieras Siperiasta. Pesimäalueillaan runsaana esiintyvän linnun kannasta osan syysmuutto suuntautuu aina länteen. Parhaat mahdollisuudet näiden "pienten vihreiden" näkemiseen on saariston lintuasemilla, mutta niitä tavataan vähäisemmin määrin myös sisämaassa. Monesti taigauunilinnut liikkuvat vaeltavien tias-sekaparvien mukana ja ne löytyvät helpoiten lajityypillisen kutsuäänensä perusteella.

Alueella taigauunilinnusta on tehty vain kolme tarkastettua havaintoa. Ensimmäisen löysi Olli Kivinen Tuusulan Jokipuistosta 28.9.2003. Toinen havainto koskee Mäntsälän Ohkolassa kahden päivän ajan 26-27.9.2007 viihtynyttä lintua, jonka löysi kotipihaltansa Kari Korhonen. Hyvinkään ensimmäinen havainto tehtiin 25.9.2008, kun Jari Siven ja Ari Väätäinen löysivät taigauunilinnun Ridasjärven rantalehdosta.

Pikkukiljukotka - Aquila pomarina

Pikkukiljukotka Virossa

Pikkukiljukotkan yhtenäinen pesimäalue ulottuu Ukrainasta Baltian maihin ja laji pesii vuosittain usean parin voimin Virossa. Suomeen harhautuvat linnut ovat pääsääntöisesti esiaikuisia vielä pesimättömiä lintuja. Meren ylitystä karttavina lintuina ne saapuvat maahamme yleensä kaakosta ja palaavat samaa reittiä takaisin. Paras kiertelyaika alkaa toukokuussa säiden lämmettyä kesäisiin lukemiin ja jatkuu koko alkukesän viritäkseen taas uudelleen loppukesän lämpiminä jaksoina.

Pääkaupunkiseudun ohittavat arvokotkat lentävät yleensä varsin eteläistä reittiä ja vain pieni osa niistä ulottaa kiertelynsä Uudenmaan sisäosiin. Alueen ensimmäinen havainto tulee Hyvinkään Ridasjärveltä, missä Jari Siven ja Ari Väätäinen näkivät itään matkaavan esiaikuisen pikkukiljukotkan 18.5.2003. Toinen hyväksytty havainto on tehty Mäntsälän Nikinojalla 21.6.2009 (Yrjö Lindegren ja Martti Vattulainen).