Tunturikiuru Tuusulassa

Joulun välipäiviksi osui tänä vuonna kirkkaita pakkaspäiviä. Tänään aamulla mittari näytti -20 astetta. Kävin jo toista kertaa etsimässä Korson Kulomäessä Vantaan ja Tuusulan rajalla viihtyvää tunturikiurua. Liekö sitten pakkassään vaiko mäellä möyrivän kaivinkoneen ansiota, että kiuru löytyikin nyt helposti. Se viihtyi kaiken aikaa aivan mäen länsipäässä, siis reilusti Tuusulan puolella.

Tunturikiuru viihtyy Kulomäen laella Tuusulan Maantiekylässä

Tunturikiuru kipitti hangella harvassa rikkaruohostossa ja tuntui löytävän kaiken aikaa pieniä siemeniä ravinnokseen. Välillä se kaivoi nokallaan lunta niin syvälle että sen litteänpullea vartalo melkein katosi lumikuoppaan. Sitten se taas tähysti mustakeltainen naama ylös kohotettuna ja nousi pari kertaa lyhyeen lentoon. Silloin kuulin myös hennon, mutta kirkkaana soivan ja viheltävän viserryksen.

Tunturikiuru löytää siemeniä täyttömäen rikkaruohoista

Tunturikiuru on havaittu alueella noin 40 kertaa, silti tämä on vasta toinen talvihavainto lajista. Lisätietoja aikaisemmista havainnoista löytyy lajistokatsauksesta.

Tungosta talimakkaralla

Tänään kirkkaana pakkaspäivänä (aamulla -13 C) kiersin pitemmän lenkin Hyvinkään Ridasjärven ja Sykärinkulman kautta nautiskellen paitsi linnuista myös uuden lumen peittelemistä rauhallisista maalaismaisemista.

Mustijoen Kalkinkoski talvipäivän sinessä

Parvi pyrstötiaisia Ridasjärvellä

Sykärinkulmalla näin tienvarren lepissä ruokailevan pyyparin. Mäntsälän puolella pysähdyin Mustijoen Kalkinkoskella tarkastamaan sulan koskipaikan. Koskikaraa ei nyt löytynyt, mutta talvimaisemaa kelpasi katsella ilman sitäkin.

Ridasjärvellä Tarmontuvan ruokintapaikalla oli pakkaspäivänä melkoinen hyörinä. Tiaisten lisäksi siemeniä kävi nokkimassa naaraspeippo. Tällä yksilöllä ei ollut varpaissa mitään pahkuraa, kuten talvehtivilla peipoilla niin usein tuppaa olemaan. Sitten talimakkaralle tupsahti hetkeksi parvi rätiseviä pyrstötiaisia. Niiden väistyttyä kuului rantametsästä nakkelin tuittailua ja siihen se pölähti samaisen makkaran kylkeen. Taitaa olla nakkelin varastointivimma tältä talvelta jo ohi, koska kannolle laittamani pähkinät eivät sitä kiinnostaneet.

Pähkinänakkelikin kävi talimakkaralla

Iltapäivällä kiersin vielä Kytäjän lenkin, missä jäätyvästä Kytäjoesta nouseva huurteinen sumuvaippa peitteli maisemat. Kartanon kuivurin edustalle on taas jätetty korjaamaaton auringonkukkapelto, joka on kerännyt ison parven keltasirkkuja, viherpeippoja ja pikkuvarpusia. Niitä katsellessani huomasin  tolpannokassa väijyvän ampuhaukan, joka ei yrityksestä huolimatta onnistunut saamaan kuhisevasta parvesta saalista kynsiinsä.

Joulutervehdys Tuusulasta

Lunta sataa ja joulu on jo ovella. Päivät alkavat jo pidentyä ja pikkuhiljaa mennäänkin sitten taas kevättä kohti. Pian havaintokirjat tältä vuodelta suljetaan, mutta joulunpyhien aikana voit vielä lukea, millainen olikaan nyt päättyvä Lintuvuosi 2014.

Tuusulan seudun talvilintuja

Sadepäivien väliin osui tänään kirkas talvipäivä. Lämpötila keikkuu edelleen vähän nollan yläpuolella, mutta Tuusulan Vanhankylän pelloille noussut tulva on silti jäätynyt. Vaan eipä se näytä talvehtimaan jäänyttä tuulihaukkaa haittaavan. Tänään haukka pyrähteli tulvalla nokkien jäältä jotain, mitä emme kiikareilla erottaneet - jonkinmoisia ötököitä varmaan kuitenkin. Kaikki mikä liikkuu on siis syötävää.

Tuulihaukka jatkaa talvehtimista Tuusulan Vanhankylän pelloilla

Ruotsinkylän pähkinähakit keräävät edelleen talvivarastoja

Koskikara Tuusulan Jokipuistossa

Ruotsinkylässä veimme taas hakeille pähkinöitä ja koska aamu oli kirkkaampi, yritin saada ruokavieraista kuviakin. Metsän sisällä valoa on kuitenkin vähän ja pähkinät katosivat niin nopeasti ettei kummoisia kuvia taaskaan syntynyt.

Jokipuistossa kävin tarkistamassa lintulaudan ja totesin samalla että onpa Tuusulanjoessakin nyt vettä yllin kyllin. Koskikara löytyi Torpan alapuolisesta joenmutkasta, joten ainakaan vielä ei vuolas ja savinen vesi ole sitä karkoittanut.

Illan - tai paremminkin iltapäivän jo hämärtäessä suuntasin vielä Keravan Myllynummelle. Jo horisontin taakse ehtinyt aurinko vaalensi iltataivaan, ja aikani odoteltuani huuhkaja saapui taas täyttömäen kasalle istumaan.

Pilkullisia lintuja

Talvi ei sitten vielä tullutkaan. Tuusulanjärven aallot loiskuvat taas vapaina ja jäät saavat sateiden ja tuulten myötä kyytiä muissakin järvissä. Jopa Rantamon allas oli tänään taas puoliksi sulana.

Tuusulanjärvi ei sitten jäätynytkään vielä

Kummasti ne vaan pihlajanmarjat vähenevät. Rastaat putsaavat pihlajia tasaisen varmasti, vaikka muita marjalintuja, jopa tilhiä, on  edelleen kovin vähän. Tänään seurasin Tuusulan Lahelanniityn räkättiparvessa liikkuvia kottaraisia. Ne hakevat syötävää sekä sulana pysyneeltä nurmikolta että kadunvarsipihlajista. Marraskuun alussa Lahelanniityn pihlajissa oli parikymmentä kottaraista, tänään niistä oli jäljellä enää kolme.

Kottarainen Lahelanniityn pihlajassa

Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsässä pähkinähakit ovat jo tottuneet meihin linturetkeilijöihin ja tulevat heti kärkkymään pähkinöitä. Lintuja on päivittäin paikalla yhdestä viiteen. Eilen löysimme yhden hakin sulat maasta, joten varmaan alueen kanahaukkakin on löytänyt nämä pilkulliset herkkupalat kotimetsästänsä.

Talvibongailua: Iso-Gee ja Pikkuässä

Tänään aamu valkeni pitkästä aikaa aurinkoisena. Suuntasin odottavin mielin Tuusulanjärvelle ja olihan siellä vielä jonkinlainen sula railo Vanhankylänniemen ja opistorantojen välillä. Vaan en nähnyt järvellä enää yhtään vesilintua tahi lokkia.

Tuusulanjärvi on melkein jäässä - vasemmalla viimeisen railon pääty

Rannasta lähdettyäni taskunetti kertoi, että Lahdesta eilen löytynyt jääkuikka kelluu edelleen Enonselällä. Suunta isommille järville siis ja nokka vaihteeksi kohti pohjoista.
Sieltähän se Iso-Gavia löytyikin helposti Rautakankareen rannasta. Luunvalkea nokka loisti auringonpaisteessa. Kompastelin metsäpolkua pitkin lähemmäksi lintua ja sain jonkinmoiset valokuvatkin ennen kuin iso komistus pisti tikarinsa siiven alle ja rupesi nukkumaan.

Nuori jääkuikka Lahden Enonselällä

Pikkusirkku puistokäytävällä Turengin Kuumolassa

Paluumatkan reitti kulki Lammin  ja Turengin kautta. Matkalla näin ampuhaukan, joka istui langalla maantien varrella. Turengissa pääsin katselemaan pari päivää aiemmin löytynyttä pikkusirkkua. Se on asettunut keskelle Kuumolan rivitaloaluetta. Punaposkinen sirkku ruokaili puistonurmikoita halkovien siististi sorastettujen kävelyteiden varsilla nokkien maasta siemeniä - ehkäpä koivuista varisseita. Talvisen pikkusirkun voi näemmä löytää ihan mistä vaan - kyllä noita puistokäytäviä ruuhkasuomessa riittää.

Talvikauden avaus - hyyppä ja pöllöjä

Lintuharrastajan talvikausi alkaa aina joulukuun alussa, olipa sitten lunta maassa tahi ei. Tänä vuonna sitä ei ollut. Merenlahdilla oli talven merkiksi sentään ohutta jäätä tyynen pakkasyön jälkeen.

Hyypän etelänmatka taitaa olla peruttu

Aamulla kävimme heti tarkastamassa löytyisikö talvinen töyhtöhyyppä Espoon Toppelundin rannasta. Vaan eipä sitä kylmän yön jälkeen heti löytynyt, rantahiekkakin oli jäätynyt kovaksi. Myöhemmin päivällä hyyppä oli kuitenkin palannut rannalle ja näimme sen ruokailemassa edellispäivien tapaan. Lintu ontuu toista jalkaansa, eikä sen vuoksi ole kyennyt lähtemään muuttomatkalle, vaikka siivet kyllä kantavat.

Taas löytyi viirupöllö stadista

Huuhkaja päiväunilla Seurasaaressa

Varpuspöllö saaliineen Seurasaaressa

Retken parasta antia olivat taas kerran pöllöt, joita näimme peräti kolmea lajia. Eräästä pienestä kuusikosta löysimme närhien ja pikkulintujen kiivaan varoittelun opastamina viirupöllön. Iltapäivällä teimme taas Seurasaaren kierroksen, missä tällä kertaa oli nähtävillä sekä päiväunilla möllöttävä huuhkaja että varpuspöllö. Jälkimmäinen oli juuri napannut maasta mustan myyrän ja kantoi sen sitten männyn oksistoon.

Harmaahaikaroita lensi Otaniemessä kahdeksan ja Seurasaaren silloilla yksi, kaikki matkalla etelään.

Marjoja on - vaan ei marjalintuja

Päättyvän syksyn erikoisuus on ollut marjalintujen vähyys. Pihlajat ja muutkin puut ja pensaat ovat kyllä väärällään marjoista, mutta kovin tyhjinä linnuista. Vain rastaita on näkynyt vähän enemmälti marjoja ja omenia hyödyntämässä.

Räkättirastas Meilahden Arboretumin omenapuussa

Tilhet ovat loistaneet poissaolollaan oikeastaan koko tämän vuoden. Tarkistin juuri omat tilhihavaintoni, joita on koko syksyltä vain kuusi! Taviokuurnat tulivat yhdellä rysäyksellä marraskuun alussa vain kadotakseen yhtä nopeasti viikon päästä. Viimeiset kolme kuurnaa näimme Ruotsinkylän tutkimusmetsässä 15.11. Näyttäisi siltä, että kuurnien levottomat parvet kiersivät yhtä soittoa koko Suomenniemen ja palasivat lähtöruutuunsa itään ja pohjoiseen. No, ehkäpä niitä vielä nähdään, kun talvi noilla seuduilla kiristää vielä otettaan.

Mustapääkerttu on kesän orja - se syö talvellakin kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) marjoja

Helsingissä Meilahden Arboretumissa olemme viiime viikkoina katselleet talvehtimaan asettuneita mustapääkerttuja, joita parhaimmillaan on nähty peräti neljä yksilöä, kaksi kumpaakin sukupuolta. Ne nokkivat koristeomenoita mustarastaiden kanssa. Puiston orjanlaakeripensaat ovat täynnä kirkkaanpunaisia marjoja, jotka kelpaavat kertuille omenoitakin paremmin. Linnut nielevät niitä kokonaisina ja lentävät välillä tiheisiin kuusiin kylmiä marjoja sulattelemaan.

Päiväkävelyjä Seurasaaressa

Marraskuun kääntyessä jo lopuilleen päivät ovat lyhyitä ja pimeitä. Olemme viime päivinä tehneet päiväkävelyjä Helsingin Seurasaaressa. Saari tunnetaan lintuharrastajien keskuudessa erityisesti syksyisistä pöllöistä, joita viime päivinä on parhaimmillaan havaittu neljää eri lajia.

Iso ja ilmeikäs huuhkaja Seurasaaressa

Itse olen toistaiseksi onnistunut tavoittamaan vain huuhkajan, joka parillakin kerralla on päivehtinyt saaren isoissa kuusissa juhlakentän molemmin puolin. Korkealla kuusen latvuksessa istuva pöllö joutuu saaressa usein kameroiden ristituleen, mutta on säilyttänyt ainakin näillä kerroilla arvokkuutensa.

Seurasaaren nakkelit ovat itäisempää rotua (asiatica)

Saaren lukuisilla linturuokinnoilla tuntuu olevan useita huoltajia, joten murkinaa on aina tarjolla. Tänä syksynä ruokintapaikoilta on taas löytynyt kaikki viisi tiaislajia ja ainakin kaksi pähkinänakkelia. Ne kerjäävät ohikulkijoilta ruokaa ja tulevat kämmenelle asti pähkinöitä noutamaan.

Illat pimenevät nyt jo ennen neljää ja niinpä olen usemmankin kerran päättänyt retkipäivän Keravan Myllynummelle. Siellä asustava huuhkaja saapuu auringonlaskun jälkeen päivehtimispaikaltaan täyttömäen kasoille. Siellä sen kissamainen hahmo näkyy vähitellen tummenevaa taivasta vasten kunnes katoaa aavemaisesti yön pimeyteen.

Onnistunut etelänretki

Syksyllä linnut muuttavat etelään. Niinpä lähdimme tänään retkelle etelään, aina Helsinkiin asti. Siellä ei sumukaan haitannut, aurinko paistoi iltapäivällä ihan pilvettömältä taivaalta.

Ja toden totta. Sieltä löytyi muuttolintuja. Vantaanjoen varrella västäräkki piipersi kävelytietä pitkin. Ihan pian selvisi syykin, miksi tämä yksilö ei ole muuttomatkalle lähtenyt. Linnun varpaissa näytti olevan jonkinlaista sienikasvainta.

Kirjava, mutta syksyn väreihin täysin sulautuva nokkavarpunen

Meilahden arboretumissa omenansukuiset koristepuut notkuvat hedelmistä. Sieltä löytyikin rastaiden ja peippojen lisäksi myös nokkavarpunen ja peräti kaksi mustapääkerttua, koiras ja naaras. Kaikille näyttivät marjaomenat ja ryppyiset koristeomenat kelpaavan.

Mustapääkertulle riittää omenoita

Paluumatkalla poikkesimme vielä Puotilan venesatamassa Maarlahden rannassa, jonne on jäänyt yksinäinen tundrahanhi. Siellä se nauttii sorsien kera ranskanleipää hyvin kesyn oloisena.

Aamu tutkimusmetsässä

Tänään aamu valkeni pitkästä aikaa taas kirkkaampana. Aamukävely juuri ennen auringonnousua suuntautui taas kerran Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsään. Aamun +5 asteen lämmössä tuntui raikas etelämaalaisen havumetsän tuoksu.

Ruotsinkylän tutkimusmetsän pohjoisosa, joka sijaitsee Maisalantien ja Riihikallion asuinalueen välissä, on vasta viime vuosina tullut minulle tutummaksi. Alue on linnustoltaan monipuolinen, mikä johtuu Metsäntutkimuslaitoksen istuttamista ulkomaisista puulajeista, jotka nyt ovat täysikasvuisia. Näiden palstojen välissä on myös koivikoita ja suomalaista korpikuusikkoa puronotkoineen. Alueella risteilee useita metsäteitä ja polkuja ja se on myös suosittua ulkoilumaastoa.

Ruotsinkylässä vihelteli varpuspöllö aamulla, mutta tämä yksilö on kuvattu Nurmijärvellä viime vuonna

Pähkinähakkeja tapaa Ruotsinkylässä edelleen päivittäin. Uutena lajina kuulin aamuhämärissä myös varpuspöllön, joka kuulutti päivän alkaneeksi syksyisellä "skaalalaulullaan". Metsätiaisia ja puukiipijöitä oli useita, samoin pikkukäpylintuja. Alueella asuvat pyyt pitivät tänään nokkansa tiukasti kiinni, koska metsässä liikkui äänekkäästi kitkuttava kanahaukka.

Tänään varmistui myös arveluni siitä, että Tuusulan Vanhankylän pelloilla ja Jäniksenlinnassa viipyvä tuulihaukka on yksi ja sama lintu. Pari päivää sitten Vanhankylän haukka oli saanut siipeensä loven ja tänään samanlainen lintu istuskeli Jäniksenlinnan puolella ladon katolla.

Marjalinnut ovat saapuneet

Pihlaja ei kanna kahta kuormaa, sanoo vanha kansa ja tarkoittaa, että koska pihlajilla on nyt runsas marjasato, niin ei tule lumista talvea. Onneksi puut kuitenkin kantavat myös marjoja syövät linnut - ja niitäkin on nyt päivä päivältä yhä enemmän.

Punakylkirastas Tuusulan Riihikallion pihlajassa

Räkättirastaiden parvet liikkuvat paitsi pihlajissa myös sulana pysyneillä pelloilla. Liha- ja kasvisravintoa siis sopivassa suhteessa. Tänään näimme Nurmijärven Nummenniityllä tuhatpäisenä kuhisevan rastasparven, josta löytyi myös punakylkirastas. Yksinäinen tilhi kierteli rastaiden ympärillä ja lensi samalla retkipinnalistalleni lajiksi numero 203. Pitkään sitä pitikin tänä vuonna odottaa, taviokuurnakin ehti tällä kertaa ensin.

Räkättirastas omenapuussa Tuusulan Monsantien varrella

Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on viime päivinä päässyt kuulemaan paitsi pähkinähakkien raakkumista myös taviokuurnien kirkasta viheltelyä. Ne ovat taas saavuttaneet Etelä-Suomen runsaslukuisesti, joten odottaa sopii että kuurnia jää koko talveksi pihlajanmarjoja mussuttamaan.

Havumetsien lintuja Tuusulassa

Tänään oli mukavan kirkas syksyinen retkipäivä. Aamulla kävin taas tarkastamassa Keravan Myllynummen lammikon, missä edelleen kähmyilee ainakin toinen nuorista liejukanoista. Eilistä jänkäkurppaa sen sijaan ei tänään enää löytynyt altaan reunoilta.

Tuusulanjärven tilanteen päivitin Halosenniemestä. Järven keskelle oli laskeutunut neljän tukkakoskelon parvi, jossa tähyiltiin taivaalle sen näköisesti että pian jatketaan taas matkaa. Niiden lisäksi löysin vain kaksi naaraspukuista uiveloa sekä muutamia silkkiuikkuja. Vaan kyllähän niitä arktisia vesilintuja vielä liikkuu ja näkyy taas jonain toisena päivänä.

Hakki ja käpy Ruotsinkylän makedonianmännikössä

Niinpä tänään oli taas metsäretkeilyn aika. Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on jo parin viikon ajan liikkunut mukavasti pähkinähakkeja. Ne löytävät nyt ruokaa, kun isojen makedonianmäntyjen kävyt ovat auenneet. Tänään ainakin seitsemän hakkia täytti kupujaan maahan varisseilla siemenpähkylöillä. Mäntyjen latvuksissa niitä avustivat pikkukäpylintujen parvet, jotka ruokaillessan pudottivat käpyjä ja siemeniä maahan.

Viirupöllö pitkästä aikaa Tuusulassa

Metsäretkeily tuotti tänään myös mukavan yllärihavainnon viirupöllöstä, joka lennähti polun varrella puusta toiseen ja jäi oksalle katselemaan. Pöllön mustat silmät antavat sille lempeän ilmeen, mutta oikeasti päivällä saalistamaan joutunut vaeltaja on nälkäinen ja julma, ainakin metsänpohjalla liikkuville myyrille.

Isoja ja pieniä joutsenia

Viikonlopun joutsenbongauksen jälkimainingeissa löysimme tiistaina Tuusulan Vanhankylän pelloilta joutsenparvesta kaksi pikkujoutsentakin. Joutsenethan laskettiin koko maassa viime viikonloppuna. Uudeltamaalta summattiin kaikkiaan noin 3200 laulujoutsenta, joista Länsi-Uudenmaan alueella noin 1300, Lohjan seudulla noin 560, samoin  Porvoon seudulla noin 560 ja Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueella noin 800. Luvuissa ovat mukana sekä paikalliset että muuttolennossa havaitut kansallislintumme.

Tuusulan Vanhankylän pikkujoutsenet

Etualalla laulujoutsen ja takana pikkujoutsen - vertaa nokan keltaisia alueita

Vanhankylän pelloilla viivyttelee edelleen myös tuulihaukka, joka tuntuu saavan rotevia myyriä ojanvarresta varsin helposti. Paikallisia piekanoita on myös näkynyt viime päivinä Tuusulan pelloilla, joten jonkinlainen myyräkansa niitä taas asuttaa.

Tuulihaukka löytää yhä saalista Vanhankylän pelloilta

Euroterveisiä ja myöhäisiä syyshavaintoja

Sveitsiläinen mustaleppälintu

Bloginpitäjä on palannut Keski-Euroopan reissusta. Ruska oli ihan näyttävää Saksankin metsissä, joita parintuhannen kilsan automatkalla ehdimme ihailemaan toisenkin kerran. On muuten Saksassa paljon enemmän täysikasvuista metsää kuin Suomessa. Ja uskokaa tai älkää, mutta en nähnyt tuolla matkalla yhtä ainutta avohakattua metsäpalstaa!

Puolentoista viikon poissaolon aikana puut ovat varistaneet loputkin lehtensä ja lämpötilat ovat pudonneet pakkaselle. Vaikka nyt luvataankin taas lämpenevää säätä, on näkyvä syysmuutto tältä erää taas ohi. Syksy onkin ollut pitkä ja lämmin ja olen tehnyt monista muuttolinnuista hyvin myöhäisiä havaintoja. Tuusulan Sulan alueen joutomaakentältä löysin vielä 10.10 hernekertun ja samana päivänä näimme Tuusulanjärvellä pitkään kalastelleen kalasääsken viimeisen kerran. Keravan Myllynummen liejukanat ovat myös nauttineet pitkästä syksystä, Kaksi nuorta "kurakanaa" ruokaili vielä tänäänkin lammikollansa.

Myllynummen nuoret liejukanat eivät vielä ole lähteneet muuttomatkalle

Nahkelassa massaa ja Rantamossa yksilöitä

Tänään katselimme Nahkelan hanhiparvea taas pitkään ja hartaasti. Linnut olivat levittäytyneet yli 20 hehtaarin alueelle ojalaakson pelloille. Pitkään tapitettuamme löysimme parvesta taas yhden nuoren sepelhanhen ja kolme tundrahanhea. Muuten varsin yksitotista porukkaa.

Kymmenesosa hanhipellon tunnelmasta - maassa noin 600 ja lennossa noin 700 valkoposkea

Kun traktori kulki peltojen halki, nousivat kaikki linnut lentoon ja pyörivät jonkin aikaa vellovana lauttana taivaalla. Kun pääosa parvesta sitten suuntasi Rusutjärven kohti, muodostelma venyi kilometrin mittaiseksi. Sain ehkä puolet niistä yhdellä kertaa kameran etsimeen. Kuvasta laskettuna siinä meni noin  5000 hanhea, joten aikaisempi arvioni 13000 hanhesta lienee edelleen sinnepäin.

Nuoret ja kokemattomat tundrahanhet Rantamossa

Rantamossa valkoposkia ei enää juuri näy. Paikalla viihtyy edelleen kolme nuorta tundrahanhea altaita yhdistävän kanavan varrella. Kiuruja lenteli aurinkoisessa säässä edelleen satakunta sänkipellon päällä ja niiden joukossa muutamia niittykirvisiä ja pajusirkkuja.

Eilinen hanhiennätys uusiksi

Tänään aamulla hanhet liikehtivät Rantamossa hyvin levottomasti. Parituhatta lähti etelän suuntaan, pari-kolmetuhatta etsiskeli laskeutumispaikkaa ja kun kävimme Rusutjärvellä niin sielläkin kellui 3500 valkoposken lautta. Jotain oli tapahtumassa ja iltapäivällä se selvisikin, kun saimme BirdLifen toimiston kautta tietää, että Tuusulan Nahkelassa on nyt tuhatmäärin hanhia. Kiitokset toimistolle ja Timolle!

Kävin illansuussa Nahkelassa Marttilan puoleisilla pelloilla, missä hanhet ruokailivat neljänä tuhatlukuisena parvena eri peltolohkoilla. Arvion jokaisen niistä 2000-4000 hanhen suuruiseksi ja päädyin loppusummaan 13000 valkoposkea. Selvästikin Rantamon eiliset hanhet olivat siirtyneet Nahkelaan, sillä parvessa näkyi taas sama poikkeuksellisen valkea valkoposkihanhi. Illalla Rantamossa olikin enää pari sataa valkoposkea.

Nahkelan parvea oli helppo katsella Krapusillanojan laakson yläpuolella sijaitsevalta ladolta. Valkoposkimassasta löytyi myös kolme sepelhanhea ja ainakin 13 tundrahanhea.

Nuori sepelhanhi ruokaili parin kilomerin päässä jättiparvesta aivan yksin

Korkeampaa matematiikkaa hanhipellon laidalta

Muuton jatkuessa on Rantamoon kertynyt aina vain lisää valkoposkihanhia. Kiihkeä syysmuuton tunnelma on käsin kosketeltava. Hanhet ruokailevat kuin viimeistä päivää. Kaklatus on jatkuvaa ja kauaskantavaa. Jokaisella aarilla on kymmenittäin hanhia. Kun parvi nousee lentoon kuuluu tuhansista siivistä pauhuva ääni. Osa linnuista kaartaa pian takaisin toiselle peltolohkolle. Osa nousee korkealle taivaalle, missä tuhatpäinen parvi näyttää tiheältä kuin hyttysparvi.

Hanhia kuin hyttysiä taivaalla

Vaikka lintuharrastajalla on vimma laskea kaikki linnut päästäkseen kirjaamaan havainnon vihkoonsa, tuntuu tehtävä liki mahdottomalta. Lasken ensin viidensadan ruokailevan linnun suikaleen pellolta. Sitten viipaloin koko hanhien täyttämän sänkipellon ja saan kuin saankin tuloksen: 8500 hanhea. Luku tuntuu ensin ihan osuvalta, kunnes hetken päästä jokin häiriö saa linnut keskyttämään ruokailunsa ja oikaisemaan kaulansa esille sänkipellosta. Nyt lintuja onkin selvästi tiheämmässä. Ehkä minulta jäikin laskematta joka kolmas tai ainakin joka neljäs lintu? Silloin hanhia olisikin 11000-13000. Kun parvia lentää taivaan täydeltä sikin sokin, tuokin luku tuntuu liian pieneltä. Päädyn karkeaan mutta silti varovaiseen arvioon: 10000 valkoposkea.

Rantamon syksyä - pieni osa jättiparvesta

No eihän sekään ole kuin sadasosa miljoonasta hanhesta, joiden läpimuutto on parhaillaan menossa. Taitaa kuitenkin olla kaikkien aikojen suurin hanhitokka näillä pelloilla. Vaan onko valkoposkia jo tarpeeksi, että joukkoon mahtuisi yksi punakaulahanhikin?

Sumuisen aamun ukkometso

Tänään Euroopan lintujenkatselupäivänä olin liikkeellä jo aamuvarhaisella. Kytäjällä ei satanut mutta sää oli kostea ja sumuinen. Näkyvyys järville ja pelloille oli niin onneton, ettei toissavuotiseen kymppitonnin lintumäärään ollut tämän vuoden Europäivänä mitään mahdollisuuksia.

Mukavimpia haviksia olivat Postin pellloille kuulunut huuhkaja ja maantieltä kivestämästä löytynyt ukkometso, joka nousi kuusen oksalle kuvattavaksikin.

Sentään vielä löytyy metsokin Kytäjältä

Syysmuuton aikataulu ja ennätykset

Jokainen lintuharrastaja seuraa mielenkiinnolla muuttolintujen saapumista keväisin. Joka vuosi varhaisimmat keväthavainnot saavat ansaittua huomiota ja ne onkin helppo listata heti tuoreeltaan.

Syksyllä tilanne on toinen. Onko eilen näkemäni suokukko tämän syksyn viimeinen? Eihän sitä voi tietää ennen kuin maassa on hanki ja järvet jäässä. Kuitenkin myös syksyn viimeiset havainnot kertovat paljon lintujen muuton kulusta ja vuosien välisestä vaihtelusta.

Muuttolintujen lähtöä voi seurata Syysmuutto -sivulle kokoamani aineiston perusteella. Sieltä löytyy pitkäaikaiseen seurantaan perustuva aikataulu, jonka mukaisessa järjestyksessä lajit yleensä poistuvat Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueelta. Taulukon mukaan esimerkiksi tämän syksyn viimeinenkin tervapääsky ja ruokokerttunen on jo nähty, sillä ne yleensä lähtevät ennen syys-lokakuun vaihdetta. Vastaavasti juuri nyt on viimeiset hetket löytää vielä kivitasku tai rantasipi.

Jokainen voi verrata omia syksyisiä havaintojaan tähän taulukkoon huomatakseen milloin on havainnut jonkin lajin poikkeuksellisen myöhään. Taulukossa on listattu myös kunkin lajin kaikkein myöhäisimmät tilastoidut syyshavainnot Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueelta.

Kymppitonni hanhia muutti Rantamossa

Tänään illansuussa käynnistyi arktisten hanhien muutto toden teolla Etelä-Suomessakin. Staijasimme Jussin kanssa vahtivuoroa vaihtaen klo 16-19 ja laskimme muutolta lähes 12000 hanhea. Parvet lensivät erittäin korkealla kuulaan iltataivaan laella . Pääosassa olivat odotetusti valkoposkihanhet, joita laskimme yli 4300. Sekaan mahtui vain muutamia harmaita hanhia plus yksi sepelhanhiparvi.

Rantamossa voi nyt nähdä valkoposkia taivaan täydeltä

Muutamat pienet valkoposkiparvet eivät voineet vastustaa Rantamossa lepäilevän hanhitokan kutsuja vaan päästivät laskutelineet alas ja pudottautuivat joukon jatkoksi. Rantamossa lepäilee nyt jo yli 2000 valkoposkihanhea. Parvessa viihtyy edelleen myös hyvin vaalea valkoposki, jolla kuitenkin pää ja kaula ovat normaaliin tapaan mustavalkeat.

Yksi miljoonasta - onko minutkin laskettu?

Muuton päästyä nyt kunnolla käyntiin se jatkuu useiden päivien ja kenties öidenkin ajan. Tämäniltaisella tahdilla menisi noin 10 vuorokautta ennenkuin miljoona hanhea on tundralta tullut.

Taigauunilintua kuuntelemassa

Tiistai-aamuna kävimme Vantaan Tikkurilassa, missä oli havaittu taigauunilintu. Lintu löytyikin samoilta sijoilta Vantaanjokirannan puistosta. Se liikkui istutetussa jalokuusirivistössä ja äänteli hyvin aktiivisesti.

Kutsuääni löytyy nyt SoundCloud-arkistostani. Taustalla kuuluu mustarastas, pikkuvarpunen ja punarinta. 

Äänityksestä tein RavenLite-ohjelmalla alla näkyvän sonogrammin. Klikkaamalla sonogrammin kuvaa saat sen näkyviin suurempana.

Taigauunilinnun kutsuääniä Vantaan Tikkurilassa 30.9.2014

Kihuja ja kahlaajia Skaftungin retkellä

Teimme viikonloppuna taas retken lännen linturannoille Kristiinankaupungin Skaftungiin. Ryhmään kuului tällä kertaa kuusi ukkoa, merenneito ja Hali-koira. Päivät retkeiltiin ja yöt huilattiin Karin mökillä. Toki ehdittiin myös saunoa ja herkutella Kahvila Roosan Marjaliisa-piirakalla - kiitokset Vilmalle ja kumppaneille!

Staijasimme kahden länsituulisen päivän ajan Trutklobbarnilla. Lauantaina tuuli yltyi puuskissa 17 metriin sekunnissa mutta asettui sunnuntaina alle 10 metrin lukemiin. Kalamajan seinustalta löytyi kuitenkin kaukoputkille riittävästi tuulensuojaa.

Trutin laguuni on monille bongareille tuttu paikka

Kari oli taas oppaana ja kipparina ja kaikki pelasi  - kiitokset koko porukalta!

Tapsa kuvaa

Jussi staijaa

Lauantaista tuli ikimuistettava kihupäivä. Näimme peräti kolme nuorta leveäpyrstökihua, samanverran merikihuja ja kaupan päälle 22 lajilleen määrittämätöntä kihua. Kihuja löytyi lännenpuolelta pitkin päivää ja ne purjehtivat kovassa tuulessa ylös-alas koukkien etelään. Nuorten kihujen määrittäminen oli haastavaa, mutta ainakin leveäpyrstökihun vatsakas olemus tuli tutuksi.

Sunnuntaina tuuli oli hiljentynyt ja niin myös kihujen muutto. Trutilta laskimme nyt yhteensä 10 kihua, joista 2 lepyä. Vähän matkan päässä etelämpänä pidot kuitenkin vain paranivat. Siellä kihuja summattiin yli 90, joukossa peräti 16 lepyä! Taisimmekin siis tehdä ainutlaatuisen Suomenennätyksen nuijaamalla yli 80 ohimuuttanutta kihua. Pistäkää paremmaksi, jos pystytte!

Nuori suosirri Trutin rakkolevällä

Nuori tundrakurmitsa

Saaressa oli myös ajankohtaan nähden varsin mukavasti kahlaajia. Suosirrit ja tyllit ruokailivat rakkolevävalleilla ja laguunin lietteillä. Lisäksi löytyi nuori tundrakurmitsa, punakuiri sekä kurppaosastolta heinäkurppa ja jänkäkurppa.

Retken lajilistalle kertyi kaikkiaan 87 lajia. Paluumatkalla osa ryhmästämme poikkesi vielä Yyterissä bongaamassa juuri parahiksi löytyneen siperiankurmitsan.

JÄLKIKIRJOITUS: Lauantaiaamuna Jamppa blokkasi Trutilla etelään lentävän ison lokin, joka aiheutti säpinää ja on kuvien tarkastelussa osoittautunut nuoreksi aroharmaalokiksi. Kuvia ja tarinaa lisää Jampan blogissa.