Retkipinnareppu täyttyi - 200 lajia ja syksy vasta alussa

Sadekausi on nyt jatkunut jo kymmenen päivää. Vaan onpa ollut hienoa aikaa kahlaajalintujen kerääntymiä katsellessa. Hyvinkään Sofiebergin tyllimäärä taisi yltää huippuunsa 24.8, jolloin laskimme mullokselta peräti 230 tylliä, edelleen pääosin vanhoja lintuja. Tyllien ohella pellolla on havaittu jo neljä lajia sirrejä, viimeisenä 25.8 löytämämme pikkusirri. Tänään sen onnistuivat näkemään myös Hyvinkäältä paikalle pyöräilleet ekoleidit.

Sofiebergin tyllejä - joukossa myös suosirri (keskellä) ja kuovisirri (ylhäällä vasemmalla)

Sofiebergin kahlaajapelto on noin 20 hehtaarin kokoisella mullos, jonka pinnan jatkuvat sateet ovat pitäneet märkänä. Varsinaisia tulvalammikoita pellolla on niukasti, mutta kovimmilla sateilla Koiransuolenojasta nousee pellon reunaan vettä niin paljon että sinne mahtui purotaimenkin uimaan - tosin se sitten joutui harmaahaikaran kurkkuun.

Tänään näimme pelloilla myös vanhan muuttohaukan, joka sai aikaan melkoisen mylläkän satojen  kahlaajien ja kottaraisten keskuudessa. Tällä kertaa se kuitenkin vain laskeutui kupu täynnä pellolle lepäilemään eikä heti ryhtynyt saalistamaan. Pari päivää aiemmin muuttohaukka oli nauttinut pelloilta saamaansa pulupaistia.

Käenpiika kuikuilee sireenissä

Syksyn tulon huomaa myös peltojen reunoja kiertelevistä pikkulintujen sekaparvista, joissa on kerttuja, uunilintuja, sieppoja ja tiaisia. Pari päivää sitten löysimme tällaisesta parvesta myös käenpiian, joka viihtyi Sofiebergin tien laidan sireenissä.

Ai niin, se vuoden 200. retkilaji löytyi tänään jo aamulla Rantamosta, kun lapinkirvinen kuulutti muuttonsa alkaneeksi.

Poikueita ja pesintöjä

Nyt, kun syysmuuttokin on jo käynnissä kahlaajien osalta, keräsin tähän vähän tietoja kesän pesinnöistä. Alkukesä oli kylmä mutta onneksi vähäluminen, joten pesinnöistä on sentään iloistakin raportoitavaa.

Tällä poikasella ainakin oli paikka auringossa - mikä laji?

Liejukanoja ja -kukkojakin saapui alueelle ennätysmäärin keväällä ja pesinnätkin näyttävät onnistuneen. Jokelassa Kolsan lammikolla nähtiin jo kesäkuun alkupäivinä eka poikue ja parhaillaan siellä on käynnissä toisen pesueen haudonta. Alkukesän poikueesta on jäljellä kaksi puolikasvuista poikasta, jotka ruokailevat lammella jo ihan itsekseen. Keravan Myllynummen teollisuusalueella liejukanapari huoltaa poikasiaan lammella, joka on jäänyt ikävästi keskelle jatkuvasti laajenevaa työmaata.

Liejukana poikasineen Keravan Myllynummen lammella

Rantamossa Seittelin altaalla näyttää onnistuneen myös nokikanan ensipesintä. Juhannuksen jälkeen näin emon seurassa pienen mustan poikasen, tosin vain yhden ainoan. Seittelissä on muutama pikkulokin pesintäkin taas onnistunut, vaikka kesäkuun sateissa rehevään kasvuun yltynyt pesimäsaari lienee ollutkin kylmä ja märkä paikka vastakuoriutuneille poikasille. Viime päivinä Seittelissä on näkynyt ainakin neljä jo lentokykyistä pikkulokin poikasta.

Käenpiian lentopoikanen Kolsan lammikoilla

Jokelan Kolsan lammikoilla pesi taas ainakain kaksi paria mustakurkku-uikkuja. Juhannuksen aikaan haapanaemo uitti kahdeksaa poikasta ja kuun vaihteessa lammikoilla näkyi myös tavipoikue. Lisäksi alueella oli 30.6 pikkutikkapoikue ja viime päiviin asti lammen reunapuissa on viihtynyt kimeällä äänellään ruokaa kerjäävä käenpiikapoikue, näissä molemmissa poikueissa on ainakin kaksi nuorta lintua. Myös kultarinnalla oli lentopoikue Kolsassa 30.6.

Lopuksi vielä pari uutta kuvaa Ridasjärven mustatiiroista. Taitaa olla vasta toinen mustatiiran pesintä koko Uudellamaalla.

Ridasjärven mustatiirat: ylhäällä emo ja alhaalla poikaset - etummaisella näkyy "henkselitkin"