Ristisorsien välilasku Ridasjärvelle

Kahden sadepäivän jälkeen aamu oli taas kirkkaampi ja antoi odottaa uusia muuttolintuja. Poikkesin tuttuun tapaan ensin Rantamossa, missä valkoposkihanhien määrä oli noussut jo 840 lintuun. Punajalkaviklo soidinteli ja karikukkokin tepasteli edelleen Seittelin altaan somerikkosaaressa. Nokikanan lisäksi myös silkkiuikku näyttää jo hautovan.

Karikukko viihtyy jo kolmatta päivää Tuusulan Rantamossa

Ridasjärvellä oli tuulista mutta suojaisessa rannassa alkoi jo olla moniäänistä konserttia, kun kertut, satakieli, ruokokerttuset ja käenpiika lauloivat. Järven länsirannalta nousi kevään ensimmäinen mehiläishaukka muutolle. Mustakurkku-uikku piti seuraa allikoiraalle järven keskiselällä ja rannan kortteikossa ruokaili vielä kaksi jouhisorsakoirasta. Mahtaako niillä olla jo naaraat jossain hautomassa, kun ovat viipyneet järvellä näinkin pitkään. Vesilintuja katsellessa löysin järveltä pohjoiseen lennossa kaksi ristisorsaa, jotka pian laskeutuivat Panninojan suulle kortteikon reunaan. Kauaa nämä koreat merisorsat eivät järvellä viihtyneet, vaan nousivat lyhyen välilaskun jälkeen läntiselle taivaalle.

Harmaasieppojakin on jo saapunut Ridasjärvelle

Neljä tiiraa ja kaksi kukkoa

Maanantaista 12.5 tuli erinomainen lintupäivä, vaikka koko päivän sataa tihutteli, tai ehkäpä juuri sen vuoksi - oli siis klassinen pudotuskeli.

Matkalla Ridasjärvelle poikkesin Kolsan lammikoilla. Mustakurkku-uikkuja ei näkynyt, mutta liejukanapari hääri osmankäämikössä. Laji tekee siis paluuta vanhalle pesälammelle 30 vuoden jälkeen.

Ridasjärven rantaan tullessani kaulushaikara konttasi piiloon ruovikkoon. Sateinen yö oli tuonut järvelle ripauksen jo alkaneesta arktisesta muutosta. Järven keskellä kellui tukkasotkien lisäksi kymmenkunta mustalintua ja allia sekä juhlapukuinen lapasotkakoiras. Varsinainen ylläri löytyi vesilintuja laskiessani, kun kaukoputkeeni osui kääpiökokoinen tiira. Tuon on pakko olla pikkutiira ja sehän se olikin! Laskujeni mukaan pikkutiirasta tuli Ridasjärven 241. laji. Tiira kalastelikin sitten järvellä iltaan asti ja moni muukin ehti sen näkemään.

Sadekeli oli pudottanut myös runsaasti kahlaajia alueen vähäisille tulville. Kytäjän Postilta laskin lirovoittoisesti yli 150 kahlaajaa ja Nurmijärven Valkeissuon peltotulvaltakin toistasataa. Jälkimmäisellä ruokaili yli 30 mustavikloa, punajalkaviklo ja ainakin yksi tylli.

Lepsämän Isoniityn tulva näytti päältäkatsottuna aivan tyhjältä, vain iso valkoposkihanhien parvi ruokaili kuivemman pellon puolella. Tulvalammikolla näkyi kuitenkin yksinäinen iso kahlaaja, joka sai minut kaivamaan taas kaukoputken esille. Onneksi niin, sillä isokuoviksi paljastuneen linnun vieressä kyyhötti pienempi kahlaaja, joka takaapäin näytti vähän oudolta ja matkaakin oli kolme-neljäsataa metriä. Kun lintu aikansa kyyhötettyään heräsi se paljastuikin karikukoksi. Taisi olla tilastojen mukaan peräti uusi laji Nurmijärvelle! Karikukko ilahdutti retkikaveriakin, joka kirjasi siitä uuden pappapinnan.

Ansaittujen pinnakahvien jälkeen poikkesin vielä Valkjärven Lähtelän rantaan, missa sadekatoksessa oli mukava seurata järvellä ruokailevien pikkulokkien, tiirojen ja pääskyjen monisatapäistä sekaparvea. Järven selän poikki saapui myös kaksi lapintiiraa, jotka ottivat uimarannan kohdalla korkeutta ja suuntasivat lounaaseen kohti merta. Kun näiden lisäksi järvenselällä lensi vielä räyskäkin, tuli päivän tiiralajien määräksi sisämaaretkelle varsin kelvollinen luku: neljä lajia!

Pitkä retkipäivä sai vielä jatkoa, kun Tuusulan Rantamostakin löytyi pikkutiira. Olihan sitäkin lähdettävä katsomaan ja samalla retkellä löysin Seittelin altaalta vielä mustapyrstökuirin. Näitä tarkkaillessa paikallinen makkaratehtailija poimi Seittelin saarekkeesta vielä päivän toisen karikukonkin.