Arosuohaukka Rantamossa

Aamut ovat viime päivinä olleet sumuisia ja tyynellä säällä sumu on viipynyt lähes puoleenpäivään saakka. Tänä aamuna olinkin liikkeellä jo vähän ennen auringonnousua eikä sumu vielä haitannut.

Rantamon kukkulalle noustuani tuli Seittelin puolelta suohaukka matalalla ohitseni. Varmaan toinen eilisistä sinisuohaukoista, ehdin ajatella ennenkuin aamutokkuraiset hermoradat saivat viestinsä perille: sillähän on selvä kauluri! Tajusin katselevani läheltä ohitse lentävää arosuohaukkaa ja olin samantien täysin hereillä.

Nuori arosuohaukka saalistelee Rantamossa

Nuori arosuo kierteli vanhan altaan reunoja edeten vähitellen Heikkilän peltojen puolelle. Jonkin ajan  päästä se tuli takaisin, mutta näkyvyys pelloille heikkeni nopeasti sumun laskeutuessa. Sumu nielaisikin linnun jo ennen ensimmäisten bongareiden saapumista.

Lähdin sumun ajaksi metsäretkelle Ruotsinkylään ja palasin kymmenen aikoihin Rantamoon. Sumun hälvenemistä odotellessamme ehdimme kompata vanhan altaan reunalta esille heinäkurpan. Pian sen jälkeen arosuohaukkakin lensi taas esille sumun seasta, ja Päivikin pääsi päivittelemään Päivisen kanssa linnun uljasta ulkomuotoa.

Kuvasta näkyvät arosuohaukan keskeiset tuntomerkit: vaalea kauluri, sen takana tummanruskea "puuhka", viiruttoman oranssi vatsapuoli ja terävä siivenkärki, jonka muodostavat kolme pisintä käsisulkaa. Kuvasta voi myös todeta, ettei tämä yksilö ole risteymälintu, sillä ulkoapäin viides käsisulka on kauniin pyöreäkärkinen.

Kyseessä on vasta toinen havainto nuoresta arosuohaukasta Rantamossa. Yhteenveto aiemmista havainnoista löytyy täältä.

Syyskauden alkutahteja metsissä ja pelloilla

Pitkä, kuuma kesä alkaa olla lopuillaan. Puinnit ovat alkaneet. Pesintöjen aikainen kiire ja piilottelu ovat ohi ja lintuja näkyy ja kuuluu taas oikein mukavasti.

Olen viime päivien metsäkävelyllä Ruotsinkylässä tavannut kymmenpäisiä sekaparvia, joissa hyörii kerttuja, sieppoja ja uunilintuja tiaisten lisäksi. Parvista kuuluu taksutuksia, sirahduksia, vihellyksiä sun muita ääniä, joiden tunnistamisessa riittää taas haastetta. Olenkin ryhtynyt nauhoittamaan lintuja ja tutkimaan niitä myös sonogrammien avulla. Jamppahan se minut tähän villitykseen sai ylipuhuttua, mutta kiitos siitä! Constantinen The Sound Approach to Birding on hauska ja mukaansatempaava kirja, jonka avulla monet omakohtaiset äänikokemukset loksahtavat kivasti kohdalleen.

Rantamon kosteikko lintuperspektiivistä - Kuva: Jouko Vuori

Syksy tekee tuloaan myös Rantamon pelloille ja kosteikolle. Kesäinen vihreys on vaihtunut kypsyneen viljan keltaisiin  ja punertaviin sävyihin. Laitan tähän Joukolta saamani kuvan, joka on otettu heinäkuun puolivälissä nelikopterista käsin. Se kertoo meille maata pitkin tallaavillekin, miltä kosteikko näyttää lintuperspektiivistä katsottuna. Sehän on kuin maailman napa!

Altaiden reunoja on viime päivinä niitetty, mikä auttaa havainnointia. Aamulla vanhan altaan reunapenkalta ponkaisi ilmaan syksyn eka heinäkurppa.

Rantamon joutsenet vuosimallia 2014

Joutsenperheen kuusi nuorukaista ovat jo kasvaneet isoiksi, samoin kurjenpoikanen. Nuolihaukkoja näin eilen yhtä aikaa viisi ja tänään pelloilla saalistelivat ekat nuoret ruskosuohaukat. Sain myös vuoden ekan havainnon sinisuohaukasta, kun sulkiva toisen kalenterivuoden koiras muutti aamulla kosteikkojen reunoja pitkin etelään.

Heinäkurpan ja sinisuohaukan kera retkipinnalistani piteni jo 193 lajiin.