Rantamon meriharakat saapuivat

Tänään tuntui siltä, että kevät pitkän viipyilyn jälkeen taas etenee. Eilinen kylmä tuuli oli vaimenemassa ja aurinko lämmitti jo ihan kunnolla. Ridasjärvestäkin ovat jäät lähteneet ja järvi oli täynnä muuttolintuja: hanhia ainakin viittä eri lajia yhteensä noin 2300 ja joutseniakin lähes 300, joukossa myös kyhmy- ja pikkujoutsen. Lisäksi sorsia, sotkia ja uiveloita. Myös kevään ensimmäinen ruskosuohaukka, vanha koiras, keikkui jo kotoisen oloisesti ruovikoiden päällä. Pari merikotkaa levitteli siipiään taivaalla ja sai hanhiparven kohoamaan pilvenä lentoon.

Rantamon meriharakat ovat saapuneet

Tuusulan Rantamossakin oli tänään monipuolisempaa muuttoa: kurkia ja hanhia lensi pienissä parvissa pohjoiseen ja pari kuoviakin havaittiin. Rantamon kosteikon altaat ovat vapautuneet jäistä ja naurulokit kansoittavat taas niiden siistiksi raivattuja rantoja. Tänään saapui myös Rantamon monivuotinen meriharakkapari, joka löysi heti paikkansa Seittelin altaan saarekkeesta.

Kevätmuutto käynnissä - jo viisi lajia saapunut

Talvi jäi taas tyngäksi ja niinpä lintujen kevätmuutto on alkanut selvästi keskimääräistä aikaisemmin. Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueella on kirjattu jo viisi lajia saapuneiksi. Olen nyt avannut tämän kevään saapujalistan sivulle Muuttolinnut 2015.

Tänään Tuusulanjärvellä lepäili ja lenteli kaksi vanhaa merikotkaa

Tänä aamuna oli Rantamon pelloilla jo varsin keväinen fiilis. Pälvipaikoilla ruokaili nelisenkymmentä varista ja niiden seurassa muutamia räkättirastaitakin. Kevään ensimmäinen uuttukyyhkykin oli saapunut. Se lensi muuntajan vierestä kohti Lassilan puoleista pesimäsaarekettansa. Heti perään saapui lännestä vanha merikotka, joka sitten laskeutui Tuusulanjärven jäälle.

Kävin vielä Vanhankylänniemen kärjestä kotkaa katsomassa ja järven jäältä löytyikin kaksi vanhaa merikotkaa. Variksista juurikaan piittaamatta ne seisoskelivat avantojen tuntumassa nokat tuuleen käännettyinä ja lentelivät muutamia kertoja lyhyitä matkoja. Lopuksi toinen linnuista lähti opistojen yli idän suuntaan. Jäälle jäi toisen kotkan ja varisten lisäksi vielä pieni parvi harmaalokkeja. Vanhat linnut olivat yhtä lukuunottamatta juhlapukuisia.

Nahkelassa massaa ja Rantamossa yksilöitä

Tänään katselimme Nahkelan hanhiparvea taas pitkään ja hartaasti. Linnut olivat levittäytyneet yli 20 hehtaarin alueelle ojalaakson pelloille. Pitkään tapitettuamme löysimme parvesta taas yhden nuoren sepelhanhen ja kolme tundrahanhea. Muuten varsin yksitotista porukkaa.

Kymmenesosa hanhipellon tunnelmasta - maassa noin 600 ja lennossa noin 700 valkoposkea

Kun traktori kulki peltojen halki, nousivat kaikki linnut lentoon ja pyörivät jonkin aikaa vellovana lauttana taivaalla. Kun pääosa parvesta sitten suuntasi Rusutjärven kohti, muodostelma venyi kilometrin mittaiseksi. Sain ehkä puolet niistä yhdellä kertaa kameran etsimeen. Kuvasta laskettuna siinä meni noin  5000 hanhea, joten aikaisempi arvioni 13000 hanhesta lienee edelleen sinnepäin.

Nuoret ja kokemattomat tundrahanhet Rantamossa

Rantamossa valkoposkia ei enää juuri näy. Paikalla viihtyy edelleen kolme nuorta tundrahanhea altaita yhdistävän kanavan varrella. Kiuruja lenteli aurinkoisessa säässä edelleen satakunta sänkipellon päällä ja niiden joukossa muutamia niittykirvisiä ja pajusirkkuja.

Korkeampaa matematiikkaa hanhipellon laidalta

Muuton jatkuessa on Rantamoon kertynyt aina vain lisää valkoposkihanhia. Kiihkeä syysmuuton tunnelma on käsin kosketeltava. Hanhet ruokailevat kuin viimeistä päivää. Kaklatus on jatkuvaa ja kauaskantavaa. Jokaisella aarilla on kymmenittäin hanhia. Kun parvi nousee lentoon kuuluu tuhansista siivistä pauhuva ääni. Osa linnuista kaartaa pian takaisin toiselle peltolohkolle. Osa nousee korkealle taivaalle, missä tuhatpäinen parvi näyttää tiheältä kuin hyttysparvi.

Hanhia kuin hyttysiä taivaalla

Vaikka lintuharrastajalla on vimma laskea kaikki linnut päästäkseen kirjaamaan havainnon vihkoonsa, tuntuu tehtävä liki mahdottomalta. Lasken ensin viidensadan ruokailevan linnun suikaleen pellolta. Sitten viipaloin koko hanhien täyttämän sänkipellon ja saan kuin saankin tuloksen: 8500 hanhea. Luku tuntuu ensin ihan osuvalta, kunnes hetken päästä jokin häiriö saa linnut keskyttämään ruokailunsa ja oikaisemaan kaulansa esille sänkipellosta. Nyt lintuja onkin selvästi tiheämmässä. Ehkä minulta jäikin laskematta joka kolmas tai ainakin joka neljäs lintu? Silloin hanhia olisikin 11000-13000. Kun parvia lentää taivaan täydeltä sikin sokin, tuokin luku tuntuu liian pieneltä. Päädyn karkeaan mutta silti varovaiseen arvioon: 10000 valkoposkea.

Rantamon syksyä - pieni osa jättiparvesta

No eihän sekään ole kuin sadasosa miljoonasta hanhesta, joiden läpimuutto on parhaillaan menossa. Taitaa kuitenkin olla kaikkien aikojen suurin hanhitokka näillä pelloilla. Vaan onko valkoposkia jo tarpeeksi, että joukkoon mahtuisi yksi punakaulahanhikin?

Kymppitonni hanhia muutti Rantamossa

Tänään illansuussa käynnistyi arktisten hanhien muutto toden teolla Etelä-Suomessakin. Staijasimme Jussin kanssa vahtivuoroa vaihtaen klo 16-19 ja laskimme muutolta lähes 12000 hanhea. Parvet lensivät erittäin korkealla kuulaan iltataivaan laella . Pääosassa olivat odotetusti valkoposkihanhet, joita laskimme yli 4300. Sekaan mahtui vain muutamia harmaita hanhia plus yksi sepelhanhiparvi.

Rantamossa voi nyt nähdä valkoposkia taivaan täydeltä

Muutamat pienet valkoposkiparvet eivät voineet vastustaa Rantamossa lepäilevän hanhitokan kutsuja vaan päästivät laskutelineet alas ja pudottautuivat joukon jatkoksi. Rantamossa lepäilee nyt jo yli 2000 valkoposkihanhea. Parvessa viihtyy edelleen myös hyvin vaalea valkoposki, jolla kuitenkin pää ja kaula ovat normaaliin tapaan mustavalkeat.

Yksi miljoonasta - onko minutkin laskettu?

Muuton päästyä nyt kunnolla käyntiin se jatkuu useiden päivien ja kenties öidenkin ajan. Tämäniltaisella tahdilla menisi noin 10 vuorokautta ennenkuin miljoona hanhea on tundralta tullut.

Hanhisyksyn alkutahteja Rantamossa

Alkuviikon puhallus Jäämereltä toi ensilumet Pohjois- ja Itä-Suomeen. Ja sehän sai lintuihin liikettä. Vaikka pesimälinnut ottivat siivet alleen ja poistuivat, toi kylmänpurkaus tullessaan arktisen muuton ensitahdit. Rantamoon on viime päivinä kertynyt kaiken aikaa lisää valkoposkihanhia. Tänään niitä oli jo noin 1200, joukossa myös yksi hyvin vaalea yksilö.

Hanhia alkaa taas olla taivaantäydeltä Rantamossa

Toki joitakin hyönteissyöjiä vielä löytyy, varsinkin kun sää alkoi taas vähän lämmetä. Tänään näin Rantamossa vielä pajulinnun, tiltaltin ja hernekertunkin. Pusikossa rätisi myös peukaloinen. Kalasääski käy edelleen järvellä saalistamassa ja pelloille oli taas jostakin ilmestynyt myös nuori ruskosuohaukka.

Tiltaltti haki vielä ruokaa risukosta

Paha sisu Rantamossa

Aamu valkeni pitkästä aikaa lähes sumuttomana. Suuntasimme siis heti aamusta Rantamoon, jossa oli eilisiltana kuulemma nähty arosuohaukkakin.

Lintupäivän aamu Rantamossa, staijikukkula kuivurista oikealle

Suohaukkoja alkoikin näkyä heti seitsemän jälkeen ja pian olimme löytäneet jo neljä naaraspukuista sinisuohaukkaa, joista yksi oli selvästi muita pienempi. Yhdeksän aikoihin keksimme Haukkalanojan takana sänkipellolla istuvan koiraan, josta näkyi oikeastaan vain pää ja vähän yläselkää. Lintu lennähti kerran pari metriä, jolloin ehdin havaita siivenkärjessä mustan kiilakuvion. Eilinen arosuo siis, oli (liian) nopea johtopäätös. Kun lintu sitten nousi kunnolla lentoon, se suuntasi saman tien meistä poispäin ja katosi Lassilan metsä taa. Paljon mitään lisää siitä ei irronnut. Yleisvaikutelma oli edelleen arosuomainen, hyvin vaalea ja kiilakärkiset siivet.

Illalla totuus alkoi paljastua. Kuvaajat Esa ja Tapsa ehtivät paikalle ennen minua ja olivatkin saanet koiraslinnusta kohtalaisia kuvia. Lintu oli pitkään kateissa joten tyydyimme katselemaan kuvia kameroiden peristä. Järven puolella nähtiin välipalaksi myös komea kahdensadan sepelhanhen muuttoparvi.

Kännykuva Tapsan kameran perästä

Aiemmat vaikutelmat arosuosta joutivat kuvia katsellessa sivuun. Siivenkärjissä oli kyllä selvästi näkyvät arosuomaiset kiilakuviot, mutta siihen se sitten jäikin. Muutoin linnusta löytyi useitakin "sisun" eli sinisuohaukan tuntomerkkejä: siiven takareunassa vähän katkeileva mutta kuitenkin selvä tumma juova ja pääpuolella siniharmaa huppu.

"Paha sisu", oli siis lopullinen tuomio jo ennenkuin lintu tuli uudestaan esiin. Se lenteli ensin kauempana, jolloin kuvissa näkyviä yksityiskohtia oli vaikea havaita. Lopuksi lintu lensi aivan muuntajan vierestä myötävalon puolelta, jolloin sinisuon tuntomerkit ja leveäsiipinen olemus oli selvästi todettavissa.

Mistä näitä määrityspähkinöitä oikein tulee, voisi äkkiseltään kysyä. Vaan hienoa, että niitä tulee ja aina vaan pääsee näkemään ja kokemaan jotain uutta. Ja kiitokset taas valokuvaajille, yhdessähän me näitä lintuja katsomme ja harrastamme.

Arosuohaukka Rantamossa

Aamut ovat viime päivinä olleet sumuisia ja tyynellä säällä sumu on viipynyt lähes puoleenpäivään saakka. Tänä aamuna olinkin liikkeellä jo vähän ennen auringonnousua eikä sumu vielä haitannut.

Rantamon kukkulalle noustuani tuli Seittelin puolelta suohaukka matalalla ohitseni. Varmaan toinen eilisistä sinisuohaukoista, ehdin ajatella ennenkuin aamutokkuraiset hermoradat saivat viestinsä perille: sillähän on selvä kauluri! Tajusin katselevani läheltä ohitse lentävää arosuohaukkaa ja olin samantien täysin hereillä.

Nuori arosuohaukka saalistelee Rantamossa

Nuori arosuo kierteli vanhan altaan reunoja edeten vähitellen Heikkilän peltojen puolelle. Jonkin ajan  päästä se tuli takaisin, mutta näkyvyys pelloille heikkeni nopeasti sumun laskeutuessa. Sumu nielaisikin linnun jo ennen ensimmäisten bongareiden saapumista.

Lähdin sumun ajaksi metsäretkelle Ruotsinkylään ja palasin kymmenen aikoihin Rantamoon. Sumun hälvenemistä odotellessamme ehdimme kompata vanhan altaan reunalta esille heinäkurpan. Pian sen jälkeen arosuohaukkakin lensi taas esille sumun seasta, ja Päivikin pääsi päivittelemään Päivisen kanssa linnun uljasta ulkomuotoa.

Kuvasta näkyvät arosuohaukan keskeiset tuntomerkit: vaalea kauluri, sen takana tummanruskea "puuhka", viiruttoman oranssi vatsapuoli ja terävä siivenkärki, jonka muodostavat kolme pisintä käsisulkaa. Kuvasta voi myös todeta, ettei tämä yksilö ole risteymälintu, sillä ulkoapäin viides käsisulka on kauniin pyöreäkärkinen.

Kyseessä on vasta toinen havainto nuoresta arosuohaukasta Rantamossa. Yhteenveto aiemmista havainnoista löytyy täältä.

Retkipinnareppu täyttyi - 200 lajia ja syksy vasta alussa

Sadekausi on nyt jatkunut jo kymmenen päivää. Vaan onpa ollut hienoa aikaa kahlaajalintujen kerääntymiä katsellessa. Hyvinkään Sofiebergin tyllimäärä taisi yltää huippuunsa 24.8, jolloin laskimme mullokselta peräti 230 tylliä, edelleen pääosin vanhoja lintuja. Tyllien ohella pellolla on havaittu jo neljä lajia sirrejä, viimeisenä 25.8 löytämämme pikkusirri. Tänään sen onnistuivat näkemään myös Hyvinkäältä paikalle pyöräilleet ekoleidit.

Sofiebergin tyllejä - joukossa myös suosirri (keskellä) ja kuovisirri (ylhäällä vasemmalla)

Sofiebergin kahlaajapelto on noin 20 hehtaarin kokoisella mullos, jonka pinnan jatkuvat sateet ovat pitäneet märkänä. Varsinaisia tulvalammikoita pellolla on niukasti, mutta kovimmilla sateilla Koiransuolenojasta nousee pellon reunaan vettä niin paljon että sinne mahtui purotaimenkin uimaan - tosin se sitten joutui harmaahaikaran kurkkuun.

Tänään näimme pelloilla myös vanhan muuttohaukan, joka sai aikaan melkoisen mylläkän satojen  kahlaajien ja kottaraisten keskuudessa. Tällä kertaa se kuitenkin vain laskeutui kupu täynnä pellolle lepäilemään eikä heti ryhtynyt saalistamaan. Pari päivää aiemmin muuttohaukka oli nauttinut pelloilta saamaansa pulupaistia.

Käenpiika kuikuilee sireenissä

Syksyn tulon huomaa myös peltojen reunoja kiertelevistä pikkulintujen sekaparvista, joissa on kerttuja, uunilintuja, sieppoja ja tiaisia. Pari päivää sitten löysimme tällaisesta parvesta myös käenpiian, joka viihtyi Sofiebergin tien laidan sireenissä.

Ai niin, se vuoden 200. retkilaji löytyi tänään jo aamulla Rantamosta, kun lapinkirvinen kuulutti muuttonsa alkaneeksi.

Sateet tulivat - ja myös kahlaajat

Rankat sadekuurot ovat kastelleet pellot ja saaneet jo aikaan pieniä tulvalammikoitakin. Niille laskeutuu nyt kaiken päivää uusia lintuja - ja sehän passaa lintuharrastajille!

Tyllit ja kuovisirrit löytyvät nyt pelloilta

Hyvinkään Sofiebergin mullokselle, jossa jo viime viikolla oli keräkurmitsa, on nyt kertynyt satapäin kahlaajia. Valtalajeina eilen ja tänään ovat olleet kapustarinnat ja tyllit. Kapuloita laskin tänään jo yli 200 ja tyllejäkin 60. Mullokselle ruokailee myös muutamia suosirrejä ja kolme kuovisirriäkin, jotka sentään yleensä hakeutuvat peltojen sijasta rannoille. Kottaraisten määrä ylittää jo tuhannen, sähkölangat notkuvat niiden painosta. Nuolihaukat ovat myös siirtyneet matalalentoon ja istuvat ampuhaukkojen tavoin välillä mulloksella saalista tähyämässä.

Nuori kuovisirri Rantamon altaalle vievällä peltotiellä

Tuusulan Rantamostakin löysin aamulla näytekappaleet tyllistä ja kuovisirristä. Pelottomat linnut piipersivät altaille vievällä peltotiellä ja tulivat lopuksi aivan muuntajan viereen. Kosteikolla ei nyt kahlaajille sopivia rantoja olekaan. Niiden reunat kun ovat kesän aikana kasvaneet liiaksi umpeen.

Isosirrejä ja meriharakoita sadeaamuna

Öinen sade alkoi olla lopuillaan kun saavuin Tuusulanjärven rantaan puoli seitsemän aikoihin. Pilvet roikkuivat alhaalla, joten näkyvä muuttokin kulkisi tänään alempana. Päivä oli omistettu kahlaajille ja niitä alkoikin näkyä.

Puoli kahdeksan aikaan Rantamon yli lensi yhdeksän isosirrin parvi ja vähän myöhemmin vielä parikymmentä samannäköistä lintua, mutta paljon kaempana, vihkoon merkintä IK (iso kahlaaja).

Sadesäällä pääskyt kertyvät vehnäpellon päälle

 Sateen loputtua siirryin Rantamon kukkulalle. Vielä puimuria odottavan vehnäpellon päällä lenteli satamäärin pääskyjä ja sään kaiken aikaa kirkastuessa myös tervapääskyjen muutto vilkastui. Laskin niitäkin aamupäivän aikana yli 100.

Vielä toinenkin isosirriparvi lensi samaa reittiä järven länsipuolelta lounaaseen, tässä parvessa matkasi 15 vanhaa lintua. Myös valkovikloja, liroja, suokukkoja ja kolme tylliä lensi lounaaseen. Sirrimuuttoa täydensi yksinäinen nuori suosirri.

Osa meriharakkaparvesta

Vähän ennen puoltapäivää koillisesta saapui iso kahlaajaparvi, joka lensi plussan eli järven puolelta ohi. Nehän olivatkin meriharakoita ja peräti 52 linnun parvi, sisämaassa harvinaista herkkua!

Isosirristä tuli 196. laji vuoden retkipinnalistalleni.

Näin punaista - kuirit ja haukan

Aamulla sateen jälkeen Rantamoon. Langoilla silputti yli viiden sadan pääskyn parvi, jossa satojen haarapääskyjen lisäksi myös räystäspääskyjä ja törmäpääskyjä. Taivaalta löytyi vielä tervapääskyjäkin, joten aivan ei kesä vielä ole lopussa. Puinnit ja altaiden reunojen niitto ovat edistyneet, jep jep.

Rannassa jonkin verran pikkulintuja, muun muassa neljää lajia kerttuja. Järvellä ei näkynyt muuta kuin neljä kalatiiraa ja silkkiuikkuja. Hoitokalastajien lauttakin näytti olevan taas liikkeellä. Koillisesta saapui kolme isoa kahlaajaa, jotka osoittautuivat punakuireiksi. Tsekkasivat Seittelin kosteikon ja huutelivatkin lyhyesti mutta jatkoivat kuitenkin matkaa.

Nuori punajalkahaukka Hyvinkään Sofiebergissä

Kymmeneen mennessä vähäinenkin muutto tuntui hiljenevän ja ilma alkoi taas lämmetä. Sopivasti soi puhelin ja Jukka kertoi katselevansa punajalkahaukkaa Hyvinkään Sofiebergissä. Lopetin muutontarkkailun ja lähdin katsomaan aina niin sympaattista pikkuhaukkaa. Siellähän se istui langalla ja syöksyili leikatun nurmen pinnalle koppakuoriaisia ja muita mönkijäisiä napsimaan. Aikamme katseltuamme lintu sai kupunsa täyteen ja lähti sitten korkealla kaakkoiselle taivaalle.

Syyskauden alkutahteja metsissä ja pelloilla

Pitkä, kuuma kesä alkaa olla lopuillaan. Puinnit ovat alkaneet. Pesintöjen aikainen kiire ja piilottelu ovat ohi ja lintuja näkyy ja kuuluu taas oikein mukavasti.

Olen viime päivien metsäkävelyllä Ruotsinkylässä tavannut kymmenpäisiä sekaparvia, joissa hyörii kerttuja, sieppoja ja uunilintuja tiaisten lisäksi. Parvista kuuluu taksutuksia, sirahduksia, vihellyksiä sun muita ääniä, joiden tunnistamisessa riittää taas haastetta. Olenkin ryhtynyt nauhoittamaan lintuja ja tutkimaan niitä myös sonogrammien avulla. Jamppahan se minut tähän villitykseen sai ylipuhuttua, mutta kiitos siitä! Constantinen The Sound Approach to Birding on hauska ja mukaansatempaava kirja, jonka avulla monet omakohtaiset äänikokemukset loksahtavat kivasti kohdalleen.

Rantamon kosteikko lintuperspektiivistä - Kuva: Jouko Vuori

Syksy tekee tuloaan myös Rantamon pelloille ja kosteikolle. Kesäinen vihreys on vaihtunut kypsyneen viljan keltaisiin  ja punertaviin sävyihin. Laitan tähän Joukolta saamani kuvan, joka on otettu heinäkuun puolivälissä nelikopterista käsin. Se kertoo meille maata pitkin tallaavillekin, miltä kosteikko näyttää lintuperspektiivistä katsottuna. Sehän on kuin maailman napa!

Altaiden reunoja on viime päivinä niitetty, mikä auttaa havainnointia. Aamulla vanhan altaan reunapenkalta ponkaisi ilmaan syksyn eka heinäkurppa.

Rantamon joutsenet vuosimallia 2014

Joutsenperheen kuusi nuorukaista ovat jo kasvaneet isoiksi, samoin kurjenpoikanen. Nuolihaukkoja näin eilen yhtä aikaa viisi ja tänään pelloilla saalistelivat ekat nuoret ruskosuohaukat. Sain myös vuoden ekan havainnon sinisuohaukasta, kun sulkiva toisen kalenterivuoden koiras muutti aamulla kosteikkojen reunoja pitkin etelään.

Heinäkurpan ja sinisuohaukan kera retkipinnalistani piteni jo 193 lajiin.

Rastaskerttunenkin pesi onnistuneesti Seittelissä

Jo aiemmin on tullut kerrottua meriharakan pesinnästä Tuusulan Rantamossa. Viime päivinä on varmistunut että myös rastaskerttusen pesintä onnistui tänäkin kesänä Seittelin puoleisella kosteikkoaltaalla.

Nuori rastaskerttunen Seittelin kosteikolla

Rastaskerttunen saapui 17.5 ja lauloi siitä lähtien Seittelin kosteikolla. Alkukesästä laulua oli vaikea kuulla, koska se tuppasi peittymään naurulokkikuoron alle. Heinäkuun alussa näin emon kantamassa ruokaa viimevuotiseen pesimäruovikkoon, joka oli tarkoituksella säästetty keväisiltä niittotalkoilta. Pesintä onnistui ja eilen näin kosteikon rannalla nuoren linnun. Sillä ei vielä ollut rengasta jalassaan, vaikka emo ja kolme poikasta on kuulemma jo rengastettukin.

Onnea matkaan Seittelin nuorukaisille ja tervetuloa takaisin raksuttamaan, kunhan kesäyöt ensi vuonna koittavat!

Tuusulanmeren harakat

Meriharakkapoikue on taas kuoriutunut Tuusulan Rantamossa - jo seitsemännen kerran. Tässä pieni kertomus siitä, kuinka meriharakasta tuli tuusulalainen pesimälintu.

Meriharakkaemo poikasensa kanssa Seittelissä

 Ensimmäisen kerran meriharakka vietti kesää Tuusulanjärvellä touko-kesäkuussa 2005 viihtyen muun muassa Taistelukoulun nurmikolla Rantatien varressa. Kesäkuun alussa 2006 linnut olivat aloittaneet ensimmäistä kertaa pesinnän. Rantamossa nähtiin hautova emo, mutta pesintä keskeytyi ja emot katosivat. Kesällä 2007 ei pesiviä meriharakoita nähty ja se onkin viimeisen kymmenen vuoden jaksolla ainut tyhjä vuosi.

Kesällä 2008 linnut palasivat ja vaikkei pesäpaikkaa löytynytkään, niin kesä-heinäkuussa nähtiin ensimmäiset kolme alueella syntynyttä meriharakan poikasta emojensa seurassa Tuusulanjärven rannoilla. Kesällä 2009 linnut olivat asettuneet pesimään Seittelin vastarakennetulle kosteikolle ja 1.6 näin pesän reunalla vastakuoriutuneen poikasen. Kolea ja sateinen sää taisi kuitenkin näännyttää poikasen, eikä sitä enää parin päivän kuluttua näkynyt. Emot viettivät kuitenkin kesänsä Seittelin kosteikolla.

Kesällä 2010 meriharakat pesivät Rantamon vanhan altaan saarekkeessa ja kasvattivat kolme poikasta, joista ainakin yksi selvisi lentokykyiseksi asti. Seuraavana vuonna pesä oli taas Seittelin altaalla ja siitä kuoriutui jo toukokuun lopussa peräti neljä poikasta. Kesäkuun lopulla kolme poikasta oli varttunut jo isoiksi ja heinäkuussa ne lentelivät emojen kanssa järvellä.

Seittelin altaalta löytyi pesä myös 2012 ja emot kasvattivat kolme pikkuharakkaa lentokykyisiksi. Parvi viihtyi silloin Tuusulanjärvellä ainakin heinäkuun puoliväliin asti. Kesällä 2013 linnut aloittivat pesinnän Seittelin altaan rantapellolla. Ensimmäinen pesä tuhoutui toukotöissä, mutta linnut aloittivat pian uuden ja 9.6 pesällä oli kaksi vastakuoriutunutta poikasta, joista toinen kaiketikin selvisi lentoon asti.

Nuori meriharakka etsii ruokaa juurikaspellolta

Ahkera pari - joka lienee pysynyt samana kaiken aikaa - on siis kasvattanut tähän mennessä ainakin 11 meriharakkanuorukaista Tuusulassa. Toivotaan onnea myös tämänvuotiselle poikueelle. Kaksi niistä näyttää selvinneen koleasta alkukesästä ja Seittelin juurikaspellolla riittää nyt matoja niiden ravinnoksi.

Ristisorsien välilasku Ridasjärvelle

Kahden sadepäivän jälkeen aamu oli taas kirkkaampi ja antoi odottaa uusia muuttolintuja. Poikkesin tuttuun tapaan ensin Rantamossa, missä valkoposkihanhien määrä oli noussut jo 840 lintuun. Punajalkaviklo soidinteli ja karikukkokin tepasteli edelleen Seittelin altaan somerikkosaaressa. Nokikanan lisäksi myös silkkiuikku näyttää jo hautovan.

Karikukko viihtyy jo kolmatta päivää Tuusulan Rantamossa

Ridasjärvellä oli tuulista mutta suojaisessa rannassa alkoi jo olla moniäänistä konserttia, kun kertut, satakieli, ruokokerttuset ja käenpiika lauloivat. Järven länsirannalta nousi kevään ensimmäinen mehiläishaukka muutolle. Mustakurkku-uikku piti seuraa allikoiraalle järven keskiselällä ja rannan kortteikossa ruokaili vielä kaksi jouhisorsakoirasta. Mahtaako niillä olla jo naaraat jossain hautomassa, kun ovat viipyneet järvellä näinkin pitkään. Vesilintuja katsellessa löysin järveltä pohjoiseen lennossa kaksi ristisorsaa, jotka pian laskeutuivat Panninojan suulle kortteikon reunaan. Kauaa nämä koreat merisorsat eivät järvellä viihtyneet, vaan nousivat lyhyen välilaskun jälkeen läntiselle taivaalle.

Harmaasieppojakin on jo saapunut Ridasjärvelle

Neljä tiiraa ja kaksi kukkoa

Maanantaista 12.5 tuli erinomainen lintupäivä, vaikka koko päivän sataa tihutteli, tai ehkäpä juuri sen vuoksi - oli siis klassinen pudotuskeli.

Matkalla Ridasjärvelle poikkesin Kolsan lammikoilla. Mustakurkku-uikkuja ei näkynyt, mutta liejukanapari hääri osmankäämikössä. Laji tekee siis paluuta vanhalle pesälammelle 30 vuoden jälkeen.

Ridasjärven rantaan tullessani kaulushaikara konttasi piiloon ruovikkoon. Sateinen yö oli tuonut järvelle ripauksen jo alkaneesta arktisesta muutosta. Järven keskellä kellui tukkasotkien lisäksi kymmenkunta mustalintua ja allia sekä juhlapukuinen lapasotkakoiras. Varsinainen ylläri löytyi vesilintuja laskiessani, kun kaukoputkeeni osui kääpiökokoinen tiira. Tuon on pakko olla pikkutiira ja sehän se olikin! Laskujeni mukaan pikkutiirasta tuli Ridasjärven 241. laji. Tiira kalastelikin sitten järvellä iltaan asti ja moni muukin ehti sen näkemään.

Sadekeli oli pudottanut myös runsaasti kahlaajia alueen vähäisille tulville. Kytäjän Postilta laskin lirovoittoisesti yli 150 kahlaajaa ja Nurmijärven Valkeissuon peltotulvaltakin toistasataa. Jälkimmäisellä ruokaili yli 30 mustavikloa, punajalkaviklo ja ainakin yksi tylli.

Lepsämän Isoniityn tulva näytti päältäkatsottuna aivan tyhjältä, vain iso valkoposkihanhien parvi ruokaili kuivemman pellon puolella. Tulvalammikolla näkyi kuitenkin yksinäinen iso kahlaaja, joka sai minut kaivamaan taas kaukoputken esille. Onneksi niin, sillä isokuoviksi paljastuneen linnun vieressä kyyhötti pienempi kahlaaja, joka takaapäin näytti vähän oudolta ja matkaakin oli kolme-neljäsataa metriä. Kun lintu aikansa kyyhötettyään heräsi se paljastuikin karikukoksi. Taisi olla tilastojen mukaan peräti uusi laji Nurmijärvelle! Karikukko ilahdutti retkikaveriakin, joka kirjasi siitä uuden pappapinnan.

Ansaittujen pinnakahvien jälkeen poikkesin vielä Valkjärven Lähtelän rantaan, missa sadekatoksessa oli mukava seurata järvellä ruokailevien pikkulokkien, tiirojen ja pääskyjen monisatapäistä sekaparvea. Järven selän poikki saapui myös kaksi lapintiiraa, jotka ottivat uimarannan kohdalla korkeutta ja suuntasivat lounaaseen kohti merta. Kun näiden lisäksi järvenselällä lensi vielä räyskäkin, tuli päivän tiiralajien määräksi sisämaaretkelle varsin kelvollinen luku: neljä lajia!

Pitkä retkipäivä sai vielä jatkoa, kun Tuusulan Rantamostakin löytyi pikkutiira. Olihan sitäkin lähdettävä katsomaan ja samalla retkellä löysin Seittelin altaalta vielä mustapyrstökuirin. Näitä tarkkaillessa paikallinen makkaratehtailija poimi Seittelin saarekkeesta vielä päivän toisen karikukonkin.

Hanhia järven ja taivaan täydeltä

Valkoposkihanhien muutto käynnistyi tänään. Jo aamulla Rantamon pelloille oli kertynyt yli 500 valkoposken parvi, mutta meno yltyi päivän mittaan. Iltapäivällä ennen saderintaman tuloa Tuusulanjärven keskiselälle oli kertynyt tuhansien hanhien tiivis lautta. Mennessäni Heikkilän rantaan niitä katsomaan joku veneilijä ajoi koko parven lentoon. Hetken aikaa tunnelma Heikkilän pelloilla oli kuin arktisen muuton aikaan parhaimmillaan. Kovasti kaakattaen hanhet järjestäytyivät kymmeniksi laivueiksi ja suuntasivat läntiselle taivaalle. Arvioin että ylilentoon osallistui lähes 3000 hanhea. Pienempi osa jäi kiertelemään peltojen ylle ja jonkin ajan päästä laskin pelloilta vielä noin 500 valkoposkihanhea.

Pelloilla ja kosteikolla oli tänään myös runsaasti kahlaajia. Parin sadan suokukon lisäksi noin sata liroa, viisi mustavikloa, yhteensä kymmenen pikkukuovia, tylli ja kapustarintoja.

Show-kukkoja Rantamossa

Rantamon pelloilla ja kosteikolla on jo muutaman päivän ajan viihtynyt 200-300 suokukon parvi. Värikkäät koiraat höyhenkaulureineen pitävät turnajaisia altaiden reunapenkoilla. Välillä koko monenkirjava parvi pölähtää lentoon ja kurvailee tasatahtia peltojen yllä. Aikamoinen show, mitä kukot jatkavat kunnes naaraat (suokanat?) saapuvat ja parvet lähtevät pohjoisille pesimäsoillensa.

Rantamosta löytyy nyt monenvärisiä suokukkoja

Rantamoon oli tänä aamuna saapunut myös joukko kirkkaan mustavalkeita pikkulokkeja, jotka saalistelivat multapellon yllä. Räntäkuurojen ajaksi ne laskeutuivat pellolle tiiviiksi parveksi, mutta jatkoivat taas kevyesti koukkivaa lentelyä pellon yllä heti sateen loputtua. Pikkulokkeja lenteli jo runsaammin myös Tuusulanjärven isolla selällä, jonne oli yömuutolta laskeutunut myös pieni parvi mustalintuja ja alleja.

Metsähanhi ja lyhytnokkahanhi räntäsateessa

Rantamon hanhiparvi on taas kasvanut jo yli 600 linnun kokoiseksi. Joukkoon on liittynyt yhä enemmän valkoposkihanhia, niitä oli tänään jo yli 200. Parvessa ruokailee myös siniharmaaselkäinen ja pinkkinokkainen lyhytnokkahanhi, joka on viihtynyt pelloilla jo useita viikkoja.

Cityjoutsen ja pääskyjä

Tulihan se taas, meinaan se kolea vappusää. Kiersin aamulla Tuusulanjärven varsin laihoin tuloksin. Laululinnut pitivät nokkansa kiinni, sentään mustapääkerttu lauloi neljässä paikassa ja Kakkolan tornin lehdosta löysin hernekertun.

Pääskyjä sentään on tullut runsaammin. Aamulla ne vielä värjöttelivät paikoillaan, mutta päivällä pääskyjä kertyi parviksi järville. Tuusulanjärveltä laskin kolmesta paikasta yli 50 lintua ja Ridasjärvellä lenteli iltapäivällä ainakin 150 pääskyn sekaparvi, jossa mukana kaikki kolme lajia.

Haarapääskyt lämmittelevät

Rantamon pelloilta ja kosteikolta löytyi edelleen kuutta eri sorttia hanhia, mukana myös lyhytnokka- ja merihanhi. Tasaisiksi lanatuilla pelloilla liikkuu myös varsin näyttävä yli sadan suokukon parvi. Seittelin kosteikolla on viime päivinä näkynyt pari nokikanaa, mahtavatko suunnitella lajin ensimmäistä pesintää altailla? Tuusulanjärven eteläpäässä ui aamulla kevään eka mustalintu.

Joutsen hautoo kaupan kupeessa (maksettu mainos?)

Vuoden lintu eli laulujoutsen on sitten kesän 2001, jolloin eka pari pesi onnistuneesti Hyvinkään Sykärissä, vallannut yhä uusia pesäpaikkoja. Aiemmin arkana erämaalintuna pidetty joutsen näyttää nyt asettuneen jopa Järvenpään keskustaan lintutornin kosteikolle.