Marjoja on - vaan ei marjalintuja

Päättyvän syksyn erikoisuus on ollut marjalintujen vähyys. Pihlajat ja muutkin puut ja pensaat ovat kyllä väärällään marjoista, mutta kovin tyhjinä linnuista. Vain rastaita on näkynyt vähän enemmälti marjoja ja omenia hyödyntämässä.

Räkättirastas Meilahden Arboretumin omenapuussa

Tilhet ovat loistaneet poissaolollaan oikeastaan koko tämän vuoden. Tarkistin juuri omat tilhihavaintoni, joita on koko syksyltä vain kuusi! Taviokuurnat tulivat yhdellä rysäyksellä marraskuun alussa vain kadotakseen yhtä nopeasti viikon päästä. Viimeiset kolme kuurnaa näimme Ruotsinkylän tutkimusmetsässä 15.11. Näyttäisi siltä, että kuurnien levottomat parvet kiersivät yhtä soittoa koko Suomenniemen ja palasivat lähtöruutuunsa itään ja pohjoiseen. No, ehkäpä niitä vielä nähdään, kun talvi noilla seuduilla kiristää vielä otettaan.

Mustapääkerttu on kesän orja - se syö talvellakin kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) marjoja

Helsingissä Meilahden Arboretumissa olemme viiime viikkoina katselleet talvehtimaan asettuneita mustapääkerttuja, joita parhaimmillaan on nähty peräti neljä yksilöä, kaksi kumpaakin sukupuolta. Ne nokkivat koristeomenoita mustarastaiden kanssa. Puiston orjanlaakeripensaat ovat täynnä kirkkaanpunaisia marjoja, jotka kelpaavat kertuille omenoitakin paremmin. Linnut nielevät niitä kokonaisina ja lentävät välillä tiheisiin kuusiin kylmiä marjoja sulattelemaan.

Onnistunut etelänretki

Syksyllä linnut muuttavat etelään. Niinpä lähdimme tänään retkelle etelään, aina Helsinkiin asti. Siellä ei sumukaan haitannut, aurinko paistoi iltapäivällä ihan pilvettömältä taivaalta.

Ja toden totta. Sieltä löytyi muuttolintuja. Vantaanjoen varrella västäräkki piipersi kävelytietä pitkin. Ihan pian selvisi syykin, miksi tämä yksilö ei ole muuttomatkalle lähtenyt. Linnun varpaissa näytti olevan jonkinlaista sienikasvainta.

Kirjava, mutta syksyn väreihin täysin sulautuva nokkavarpunen

Meilahden arboretumissa omenansukuiset koristepuut notkuvat hedelmistä. Sieltä löytyikin rastaiden ja peippojen lisäksi myös nokkavarpunen ja peräti kaksi mustapääkerttua, koiras ja naaras. Kaikille näyttivät marjaomenat ja ryppyiset koristeomenat kelpaavan.

Mustapääkertulle riittää omenoita

Paluumatkalla poikkesimme vielä Puotilan venesatamassa Maarlahden rannassa, jonne on jäänyt yksinäinen tundrahanhi. Siellä se nauttii sorsien kera ranskanleipää hyvin kesyn oloisena.