Tuusulan rastaita ja isolokki Espoossa

Pihlajat, jotka syksyllä notkuivat marjojen painosta, ovat tyhjentyneet nopeasti. Rastaat pärjäävät silti mainiosti, sillä talvi ollut leuto. Vielä pari viikkoa sitten rastaat pomppivat Keravan kartanon sulalla nurmikentällä. Maan taas jäädyttyä linnut ovat palanneet etsimään jäljellä olevia marjoja. Punaisten loputtua mustatkin alkavat kelvata. Tuusulan Lahelanniityn aitapensaissa riittää aronianmarjoja. Tänään monisatapäiset rastasparvet kuhisivat niitä popsimassa. Eilen samalla alueella liikkui myös iso parvi tilhiä, jotka tuntuivat suosivan jäljellä olevia pihlajanmarjoja.

Punaisten loputtua rastaille kelpaavat mustatkin (aronian) marjat

Parina viime päivänä olemme retkeilleet myös Espoon Soukassa, minne joka talvi kertyy lintuharrastajia katselemaan lokkeja ja petolintuja. Merenlahti venesataman niemekkeen edustalla on tukevasti jäässä ja talvikalastajilta jää aina jäälle kaloja lintujen ravinnoksi. Merikotkia näkyy päivittäin useitakin. Lännessä Kirkkonummen puolella on peltoja ja metsää, missä Hesarin mukaan on viime päivinä liikkunut susikin. Liekö sitten katsastellut  samoja saalistähteitä, joita alueella päivittäin lentelevä maakotkakin hyödyntää.

Nuori isolokki Espoon Soukassa

Myös hiirihaukka on jäänyt seudulle talvehtimaan ja joinakin vuosina senkin on nähty käyvän verkkoavannoilla kala-aterialla. Tänään Soukassa käydessämme meren jäältä löytyi myös nuori isolokki. Aiempina talvina, kun Espoon Ämmässuon kaatopaikka vielä kokosi tuhansia talvehtivia lokkeja, isolokkeja nähtiin Soukassakin useita. Nyt, kun Ämmässuon lokkeja on jäljellä enää muutamia satoja, oli isolokki tämän retkipäivän iloinen yllätys.

Marjoja on - vaan ei marjalintuja

Päättyvän syksyn erikoisuus on ollut marjalintujen vähyys. Pihlajat ja muutkin puut ja pensaat ovat kyllä väärällään marjoista, mutta kovin tyhjinä linnuista. Vain rastaita on näkynyt vähän enemmälti marjoja ja omenia hyödyntämässä.

Räkättirastas Meilahden Arboretumin omenapuussa

Tilhet ovat loistaneet poissaolollaan oikeastaan koko tämän vuoden. Tarkistin juuri omat tilhihavaintoni, joita on koko syksyltä vain kuusi! Taviokuurnat tulivat yhdellä rysäyksellä marraskuun alussa vain kadotakseen yhtä nopeasti viikon päästä. Viimeiset kolme kuurnaa näimme Ruotsinkylän tutkimusmetsässä 15.11. Näyttäisi siltä, että kuurnien levottomat parvet kiersivät yhtä soittoa koko Suomenniemen ja palasivat lähtöruutuunsa itään ja pohjoiseen. No, ehkäpä niitä vielä nähdään, kun talvi noilla seuduilla kiristää vielä otettaan.

Mustapääkerttu on kesän orja - se syö talvellakin kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) marjoja

Helsingissä Meilahden Arboretumissa olemme viiime viikkoina katselleet talvehtimaan asettuneita mustapääkerttuja, joita parhaimmillaan on nähty peräti neljä yksilöä, kaksi kumpaakin sukupuolta. Ne nokkivat koristeomenoita mustarastaiden kanssa. Puiston orjanlaakeripensaat ovat täynnä kirkkaanpunaisia marjoja, jotka kelpaavat kertuille omenoitakin paremmin. Linnut nielevät niitä kokonaisina ja lentävät välillä tiheisiin kuusiin kylmiä marjoja sulattelemaan.

Marjalinnut ovat saapuneet

Pihlaja ei kanna kahta kuormaa, sanoo vanha kansa ja tarkoittaa, että koska pihlajilla on nyt runsas marjasato, niin ei tule lumista talvea. Onneksi puut kuitenkin kantavat myös marjoja syövät linnut - ja niitäkin on nyt päivä päivältä yhä enemmän.

Punakylkirastas Tuusulan Riihikallion pihlajassa

Räkättirastaiden parvet liikkuvat paitsi pihlajissa myös sulana pysyneillä pelloilla. Liha- ja kasvisravintoa siis sopivassa suhteessa. Tänään näimme Nurmijärven Nummenniityllä tuhatpäisenä kuhisevan rastasparven, josta löytyi myös punakylkirastas. Yksinäinen tilhi kierteli rastaiden ympärillä ja lensi samalla retkipinnalistalleni lajiksi numero 203. Pitkään sitä pitikin tänä vuonna odottaa, taviokuurnakin ehti tällä kertaa ensin.

Räkättirastas omenapuussa Tuusulan Monsantien varrella

Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on viime päivinä päässyt kuulemaan paitsi pähkinähakkien raakkumista myös taviokuurnien kirkasta viheltelyä. Ne ovat taas saavuttaneet Etelä-Suomen runsaslukuisesti, joten odottaa sopii että kuurnia jää koko talveksi pihlajanmarjoja mussuttamaan.