Sepeltasku - Saxicola maurus

Sepeltasku Kirkkonummella syyskuussa 2012

Sepeltasku on mustapäätaskusta äskettäin erotettu lajinsa, joka esiintyy Suomessa lähes jokavuotisena harvinaisuutena. Keväisin laulavia koiraita nähdään varsinkin Itä-Suomessa Kuusamoa myöten ja syksyisin liikkeellä ovat kaakkoisilta pesimäseuduiltaan vaeltavat nuoret linnut.

Alueen ensimmäinen sepeltasku, nuori koiras, löytyi kuolleena 13.12.1961 Järvenpään Suvirannan parvekkeelta ja lintu toimitettiin  Helsingin yliopiston Eläinmuseon kokoelmiin (Ornis Fennica 40:157). Lajiparin jakamisen jälkeen tästä tuli Suomen ensimmäinen sepeltaskua, Saxicola maurus, koskeva havainto.

Toisen sepeltaskun löysi Ari Ahtiainen Hyvinkään Vanhamyllyn siirtolapuutarhan alueelta 7-8.10.2000. Lintu liikkui rikkaruohostoisella kentällä ja kasvimailla (ARK Ahtiainen 2000b).

Pohjankiisla - Uria lomvia

Marraskuun lopussa 1902 Vienenmereltä etelään liikkunut lumimyrsky harhautti Suomeen ja nykyiseen Itä-Karjalaan satoja Jäämeren lintuja. Tringan alueellakin tehtiin kahdeksan havaintoa pohjankiislasta. Näistä J.A.Palmenin Rajamäeltä 4.12.1902 kuolleena löytämä lintu oli yksi ensimmäisistä. Palmen vei linnun Pro Fauna et Flora Fennican kokoukseen 6.12.1902 yhdessä Hausjärveltä 1.12.1902 löytämänsä pohjankiislan kanssa. Näitä havaintoja ja vuoden 1902 vaellusta on käsitelty Linnut-lehden artikkelissa (Pöyhönen 1996).

Keräkurmitsa - Charadrius morinellus

Keräkurmitsa Hyvinkään Sofiebergissa elokuussa 2014

Keräkurmitsa pesii Suomessa vain korkeimpien tuntureiden puuttomilla lakialueilla Metsä-Lapista pohjoiseen. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Keräkurmitsa on Uudellamaalla harvinaisuus. Keväällä keräkurmitsoja tavataan silloin, kun lajin päämuuttoaikaan toukokuun lopulle osuu muuton keskeyttävä pohjoinen kylmänpurkaus. Muulloin linnut lentävät pysähtelemättä pesimätuntureilleen. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, ja silloin lintuja voi pysähdellä Etelä-Suomen isoille peltoaukeille. 

Syksyllä keräkurmitsahavainnot keskittyvät jaksolle 15-23.9 ja koskevat useimmiten puvultaan värittömämpiä nuoria yksilöitä. Alueen ensimmäisen löysi Matti Raitio Tuusulasta Rantamon rantaniityltä poikkeuksellisen myöhään 28.10.1963 (Lintumies 10:26). Seuraavat tavanomaisempaan aikaan: 2.9.1986 peloton nuori lintu Mäntsälässä Sulkavan pelloilla (Olli Elo) ja 17.9.1989, jolloin  löytyi Tuusulan Rantamosta kuollut nuori keräkurmitsa (Seppo Niiranen). Nurmijärven ensimmäinen havainto koskee Timo Kärkkäisen löytämää nuorta lintua, joka viihtyi Järvenpohjan peltojen laajalla aukealla 21-22.9.1993 (ARK Kärkkäinen 1993).

Keväthavaintoja juhlapukuisista keräkurmitsoista on tehty kahdeksan kertaa useimmiten jaksolla 24-28.5. Linnut suosivat laajoja peltoaukeita, joilla on toukotöiden aikaan tasaisia multa- ja oraspeltoja. Keväthavaintojen joukosta löytyy myös Hyvinkään ensimmäinen havainto lajista Ylentolan Peräniityllä 27-28.5.2005 (ARK Ahtiainen 2005).

Sepelrastas - Turdus torquatus

Sepelrastas Helsingin Laajasalossa huhtikuussa 2014

Sepelrastas pesii harvalukuisena tunturialueen jyrkänteillä ja suosii erityisesti tunturikoivikoita. Laji on Suomessa säännöllinen läpimuuttaja, jonka kevätmuutto kulkee pääosin Pohjanlahden rannikkoa seuraten. Syysmuutolla paljon vähälukuisempi.

Sepelrastas on tavattu alueella vähän yli 50 kertaa. Muutaman kerran on tavattu kaksi lintua, muuten havainnot koskevat yhtä yksilöä kerrallaan. Lajia etsitään usein isoista rastasparvista, mutta se löytyy useimmiten niistä erillään viihtyvänä, usein myös yksinään ruokailevana.

Alueen ensimmäisen havainnon sepelrastaasta kirjasi Raimo Åberg Tuusulan Jokelassa 9.10.1959. Tämän lisäksi syyshavainto on saatu vain Hyvinkään Paavolassa ikkunaan törmänneestä ja kuolleesta linnusta 25.9.1990 (ilmoitti Rainer Salo).

Keväiset sepelrastashavainnot osuvat kaikki jaksolle 10.4-9.5. Eniten havaintoja on tehty vapun alusviikolla. Myös toukokuun alkupäiviltä on useita havaintoja. Havaintojen perusteella sepelrastaat ovat löytyneet sieltä, missä eniten retkeillään: pelloilta, rannoilta ja kotipihoilta. Mitään yksittäistä paikkaa ei niiden perusteella voi pitää muita parempana, ellei sellaiseksi katsota Hyvinkään Kulomäen laskettelurinnettä, joka lumien sulamisaikaan tarjoaa kosteita pälviä rastaiden ruokailupaikoiksi.

Jänkäsirriäinen - Limicola falcinellus

Jänkäsirriäinen Hangossa elokuussa 2014

Jänkäsirriäinen pesii laajoilla, vetisillä aapasoilla Pohjois-Suomesta itään ulottuvalla, mutta varsin suppealla levinneisyysalueella. Laji on pitkän matkan muuttaja ja se talvehtii Itä-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Suomessa pesivät linnut palaavat toukokuun lopussa, mutta niitä pysähtelee Etelä-Suomessa vain huonojen muuttosäiden aikaan. Syysmuutolla jänkäsirriäisiä nähdään Etelä-Suomen kahlaajarannoilla heinä-elokuussa. 

Alueen ensimmäinen havainto jänkäsirriäisestä koskee Luontokerho Turduksen kortistoon kirjattua havaintoa yksinäisestä linnusta, joka ruokaili Hyvinkäällä Kytäjän padon pohjoispään lietteillä 15.9.1963. Retkellä oli mukana seitsemän lintuharrastajaa, joiden joukossa mm Matti Lahtinen ja Lauri Koivuneva. Seuraava havainto tehtiin Tuusulan Rantamossa 25.5.1968, kun Pekka Nurminen ja Samuli Haapasalo löysivät paikallisen jänkäsirriäisen (Lm 10:26).

Alueen keväthavainnot, joita on 14 eri keväältä, ajoittuvat jaksolle 16.5-5.6. Varhaisin keväthavainto tehtiin Hyvinkään Kittelässä 16.5.2006 (Vilho Kuntsi, Timo Koivisto ja Ari Väätäinen). Runsain kevätesiintyminen todettiin 26-27.5.2009 Tuusulassa Seittelin vastavalmistuneella kosteikolla, missä parhaimmillaan laskettiin 17 jänkäsirriäistä (Ari Ahtiainen ym). 

Alueen syyshavainnoista valtaosa on tehty vanhojen sirrien muuttoaikaan heinäkuussa. Jaksolla 12-31.7 sirriäisiä on nähty 10 vuonna, mutta vain kesällä 2000 jänkäsirriäisiä viipyi pitempään, 13-24.7 Hyvinkään Kittelässä Vantaanjoen muutaman aarin kokoisella tulvalla. Elokuussa liikkellä ovat nuoret sirriäiset, joista on tehty vain kaksi havaintoa:

• 5.8.1976 Tuusula Rantamo kaksi muuttavaa (Seppo Niiranen ym)
• 23-28.8.1979 Järvenpää Tuusulanjärven pohjoispää (Heikki Holmström ym)

Isosirri - Calidris canutus

Vanha isosirri Porvoon saaristossa heinäkuussa 2014

Isosirri on arktinen kahlaaja, joka pesii Jäämeren rannikoilla ja talvehtii Atlantin vuorovesirannoilla. Läpimuutto on säännöllistä, mutta välilaskuja Suomen kahlaajarannoille tehdään vähän ja sisämaahan vieläkin vähemmän.

Alueen ensimmäinen havainto isosirristä tehtiin jo 14.9.1952, kun Seppo Verhiö ja Aarno Murtamo keksivät linnun Kytäjän padon vesijättöalueelta. 

Keväällä isosirrien muutto on lyhyt ja nopea eikä komeita juhlapukuisia lintuja juurikaan jää Suomen rannoille lepäilemään. Muutto ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Ensimmäinen keväthavainto alueella saatiin vasta 1.6.2005, kun Jouko Olkio löysi Tuusulan Rantamoon laskeutuneesta tundrakurmitsaparvesta kolme juhlapukuista isosirriä. Sen jälkeen keväthavaintoja on kertynyt lisääkin: Keväällä 2007 Hyvinkään Ridasjärven lintutornin edustan kaislalautoilla viihtyi isosirri lähes kahden viikon ajan 24.5-3.6.2007 (Ari Väätäinen ym.) ja 2.6.2007 paikalla oli kaksikin lintua (Ari Ahtiainen). Rantamon kosteikon laajennus keväällä 2009 veti puoleensa kahlaajia ja 5-6.6.2009 altaalla nähtiin enimmillään 45 isosirrin parvi (Seppo Niiranen). 

Pääosa alueen havainnoista on kuitenkin tehty lajin syysmuuttoaikaan heinä-syyskuussa. Näistä pienempi osa koskee vanhoja lintuja, jotka muuttavat jo heinäkuussa: 13.7.1997 Hyvinkään Ridasjärven ylitti 3 isosirrin muuttoparvi (Sampsa Cairenius ym) ja 17.7.1998 Hyvinkään Kittelässä Vantaanjoen rannassa levähti hetken yksinäinen lintu (Vilho Kuntsi). 

Nuoria sirrejä muuttaa syksyisin pidemmällä jaksolla elo-syyskuussa. Puolet alueen isosirrihavainnoista onkin kertynyt tältä jaksolta. Suurin syysmuuttoparvi nähtiin Tuusulan Rantamossa 22.8.1978, kun 13 lintua muutti lounaaseen (Heikki Holmström).

Uusimpia havaintoja:

• 23.7-5.8.2012 Hyvinkään Ridasjärvellä nähtiin kolme muuttoparvea (Jari Siven)
• 21.7.2012 Tuusulanjärvellä kolmen linnun parvi länteen (Ari Ahtiainen)

Mustatiira - Chlidonias niger

Mustatiira Hyvinkään Ridasjärvellä heinäkuussa 2014

Mustatiira on kaakkoinen laji, joka pesii usein yhdyskuntina matalilla ja rehevillä lintujärvillä. Suomessakin pesii muutamia pareja lähes joka vuosi, vaikiintuneimmin Evijärvellä.

Alueen ensimmäisen havainnon mustatiirasta teki K.E.Kivirikko ampumalla yhden yksilön Nurmijärvellä 3.9.1891 (Kivirikko 1931). Uudemman ajan ensimmäinen löytyi Tuusulanjärveltä 19.6.1969 (Samuli Haapasalo ja Pertti Koukkari).

Tuusulanjärvi säilyi pitkään alueen ainoana mustatiirajärvenä, kunnes laji havaittiin 28.5.1980 Hyvinkään Kytäjärvellä (Ari Väätäinen, Rainer Salo ja Erkki Saarela). Pian tämän jälkeen 23.5.1982 Hyvinkään Ridasjärvellä nähtiin järven ensimmäiset mustatiirat, kaksi yksilöä (Raimo Åberg, Jouko Vuori ja Jari Kouki). Jokseenkin kaikki alueen mustatiirahavainnot on sen jälkeenkin tehty näillä kahdella järvellä.

Muut tapaamispaikat alueella ovat olleet: Nurmijärvellä Lepsämän tulva (6.5.1996) ja Valkjärvi (7.5.2013) ja Mäntsälässä Kotojärvi (2.6.1982) ja Sulkavanjärvi (11.5.2003).

Mustatiira on havaittu alueella joka vuosi vuodesta 1988 lähtien. Havainnot ajoittuvat toukokuusta syyskuulle. Varhaisimmat keväthavainnot on tehty 5-6.5 ja myöhäisimmät syyshavainnot 19-20.9. Kevätmuutto on vilkkaimmillaan jaksolla 15.5-3.6.. Syysmuutolla kierteleviä lintuja on nähty heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle ilman selvää huippua. Myöhäisin syyshavainto koskee Hyvinkään Ridasjärvellä 10.9.1994 tavattua lintua, joka poikkesi juhlapukuisesta linnusta niin paljon, että sen määritys käytiin varmistamassa veneestä käsin (ARK Ahtiainen 1994).

Alueen tähänastiset mustatiirahavainnot koskevat kierteleviä lintuja. Pisimmillään ne ovat viipyneet paikoillaan 2-3 päivää.

Harjalintu - Upupa epops

Harjalintu Hyvinkäällä lokakuussa 2005

Harjalintu kuuluu maassamme harvinaisiin säihkylintuihin. Sen pesimäalue kattaa suurimman osan Eurooppaa ja siksi harjalintuja harhautuu Suomeen useampia yksilöitä vuosittain.

Alueella harjalintu on tavattu kaikkiaan 26 kertaa. Ensimmäisen havainnon teki Esko Jaakkola Tuusulan Rantamossa 27.8.1963. 1960-luvun toinen havainto koskee Eero Vilppaan kotipihallaan Hyvinkään Ridasjärvellä näkemää harjalintua.

1970-luvulla harjalinnusta tehtiin kolme havaintoa, joukossa Nurmijärven ensimmäinen 26.5.1973 Kytöportaan alueella (Matti Soini). 1980-luvulla laji havaittiin kahdesti Mäntsälässä ja Hyvinkäällä.

Harjalinnun havaintomäärät ovat sen jälkeen olleet lievästi kasvussa. 1990-luvulla havaintoja kertyi kuudesta harjalinnusta ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jo  kahdeksasta linnusta. Syksyllä 2005 harjalintu viihdytti monia katsojia ensin Hyvinkäällä, missä Ritva Nurmen löytämä harjalintu viipyi Hangon ratapihalla lähes kuukauden 18.9-9.10.2005 ja sitten viikon verran 22.11.2005 asti Järvenpään Vanhankylänniemessä, mistä retkeilymajan henkilökunta oli sen löytänyt.

Uusimpia havaintoja 2010-luvulta:

• 28.4.2011 Hyvinkää Ridasjärvi Lemmilä, kuultu ja nähty lintu (Jukka Laiho ja Ari Väätäinen)
• 26.6.2011 Hyvinkää Ridasjärven Latostenmaanmäen sorakuopat, istui tolpassa ja lauloi (Mikko ja Helena Alestalo)

Tähänastisten havaintojen perusteella Hyvinkään Ridasjärven seutu tuntuu olevan harhailevien harjalintujen suosiossa. Edellä mainittujen kolmen havainnon lisäksi harjalintu muutti Ridasjärven yli myös 9.4.2004 (Ari Ahtiainen, Jukka Laiho ja Jari Siven).

Lapinuunilintu - Phylloscopus borealis

Lapinuunilintu Kirkkonummella kesäkuussa 2011

Lapinuunilinnun pesimäalue ulottuu Siperiasta maamme pohjoisosiin. Se on pesimälinnustomme myöhäisimpiä muuttajia, joka saapuu Kaakkois-Aasiassa sijaitsevilta talvehtimisalueiltaan vasta kesäkuun puolivälistä alkaen.

Alueen ensimmäisen havainnon lapinuunilinnusta julkaisi Esko Jaakkola Ornis Fennicassa ja se koskee 4.7.1965 Tuusulan Koskemäellä havaittua laulavaa lintua (Jaakkola 1968).

Tuoreempia havaintoja on kolme, jotka kaikki koskevat muuttomatkalla pysähtyneitä, laulavia lintuja: 18.6.1985 Hyvinkää Sveitsin Alhostenmäki, laulava lintu (Jari Siven), ja 19-21.6.1985 Tuusula Kellokoski, laulava lintu (Tapio Paavola) sekä viimeisimpänä  havaintona Keijo Hannukaisen 8.6.2001 Nurmijärvi Röykän Kassakummusta löytämä lintu. Tämäkin lintu löytyi laulun perusteella alueen pihamäntyjen latvuksista (ARK Ahtiainen 2001).

Näistä kaksi jälkimmäistä havaintoa on tarkastuttu Tringan Alueharvinaisuuskomiteassa. Vaikka havainnot laulavista lapinuunilinnuista eivät vuoteen 1986 asti kuuluneet Tringan ARK:ssa tarkastettavien listalle, on myös Hyvinkään havainnosta vuodelta 1985 laadittu perusteellinen havaintoilmoitus.

Rastaskerttunen - Acrocephalus arundinaceus

Rastaskerttunen Raaseporissa kesäkuussa 2008

Rastaskerttunen, joka vielä 1990-luvun alussa oli alueella harvinaisuus, on sittemmin runsastunut ja vakiinnuttaa jo asemaansa yhtenä alueen uusimmista pesimälajeista.

Rastaskerttunen on tavattu alueella jo yli 60 kertaa ja useita kertoja pesintään viittaavasti joko laulavana pysyvällä reviirillä tai poikasrengastuksina.

Alueen ensimmäinen rastaskerttunen lauloi Tuusulanjärvellä Järvenpään Seurakuntaopiston rannassa 10-12.6.1970 (Seppo Niiranen ja Matti Raitio). Tuusulanjärvestä ja Rusutjärvestä tulikin lajin ainoa tapaamispaikka aina 6.6.1995 asti, jolloin Juha Honkala löysi Hyvinkään Kytäjän patoaltaalta laulavan linnun.

Hyvinkään Ridasjärveltä Ari Ahtiainen löysi ensimmäisen rastaskerttusen laulavana pienestä ruovikosta 6.6.1998. Sen jälkeen järven ruokokasvustojen laajentuminen on edistänyt lajin vakiintumista  Ridasjärvelläkin.

Rastaskerttunen saapuu alueelle varsin säännöllisesti heti vapun jälkeen. Laulukausi on pitkä jatkuen ainakin juhannukseen asti. Heinäkuussa voi pesimäruovikoiden läheisyydessä havaita ruokaa kantavia emoja ja elokuussa on rengastusverkkoihin Tuusulanjärven rannoilla osunut useitakin nuoria lintuja, myöhäisimpänä niistä Järvenpään Linturannassa 25.8.1985 rengastettu lintu (Seppo Niiranen).