Leveäpyrstökihu - Stercorarius pomarinus

Vaalean muodon leveäpyrstökihu

Leveäpyrstökihut pesivät tundralla Kuolan niemimaalta itään ja esiintyvät Suomessa vain läpimuuttajina. Toukokuinen kevätmuutto kulkee pääosin merialueilla, eikä lintuja juurikaan nähdä sisämaassa. Syksyisin varsinkin hyvän pesimäkesän jälkeen leveäpyrstökihuja muuttaa Järvi-Suomen yli ja erityisesti nuoret linnut saattavat jäädä järvenselille lepäilemään. Muutto ajoittuu loka-marraskuulle.

Alueen ensimmäinen maininta leveäpyrstökihusta löytyy A.J.Melan teoksesta ja koskee Tuusulassa 28.10.1861 ammuttua nuorta lintua (Mela 1882).

Toistaiseksi ainoan uudemman havainnon leveäpyrstökihusta teki Veli-Pekka Rannila 3.11.2007 Tuusulanjärven Halosenniemestä, missä nuori lintu muutti etelään.

Halosenniemessä tehtiin kerran aiemminkin 18.11.2000 havainto muuttavasta nuoresta kihusta. Se määritettiin silloin merikihuksi mutta hyvin myöhäinen ajankohta viittaa enemmänkin leveäpyrstökihuun.

Hanhikorppikotka - Gyps fulvus

Hanhikorppikotka Espanjassa

Korppikotkat eivät kuulu Suomen taivaalla tavanomaisiin ilmestyksiin. Euroopan korppikotkista runsaimpana esiintyvä hanhikorppikotkakin on harhautunut Suomeen vain kymmenisen kertaa.

Alueen ensimmäinen havainto lajista tehtiin 22.4.2007, kun Haminassa länteen muuttaneen linnun liikkeitä onnistuttiin seuraamaan ensin Keravalle ja lopuksi Nurmijärvelle saakka. Ari Ahtiainen oli yksin Keravan Keinukalliolla, kun tämä jättiläinen ilmestyi itäiseen taivaanrantaan. Linnun ohilento kesti melko pitkään, mutta lopuksi se palkitsi mäelle kokoontuneet tarkkailijat ylittämällä "plus-miikasta" eli suoraan päältä. Sen jälkeen korppikotka lensi vielä Tuusulan keskustan yli ja sai seurakseen merikotkan. Puolisen tuntia myöhemmin korppikotka ohitti vielä Nurmijärven Tornimäen pohjoispuolelta muutaman kilometrin etäisyydeltä ja jatkoi matkaansa länteen.

Tässä vielä tarkat havaintotiedot koskien tätä "Merikukaksi" ristittyä yksilöä:

• 22.4.2007 klo 16.05-16.50 Kerava Keinukallio 1 W (Ari Ahtiainen, Mika Ilari Koskinen ym.)
• 22.4.2007 klo 16.39-16.54 Tuusula Hyrylä keskusta 1 W (Jörgen Palmgren, Karno Mikkola ym.)
• 22.4.2007 klo 17.20-17.30 Nurmijärvi Klaukkalan Tornimäki (Antti Mähönen, Kari Engelbarth ym.)

Mandariinisorsa - Aix galericulata

Mandariinisorsa Järvenpäässä huhtikuussa 2014

Suomessa tavattuja mandariinisorsia pidettiin vuoteen 2001 asti tarhalinnuista lähtöisin olevina, koska lajin varsinainen esiintymisalue sijaitsee itäisessä Aasiassa. Kun BirdLife Suomen Rariteettikomitea otti käyttöön yleiseurooppalaisen AERC:n taksonomisen komitean vahvistamat esiintymisluokat, saivat mandariinisorsatkin uuden luokituksen. Nykyisin niiden katsotaan olevan peräisin niistä elinvoimaisista populaatioista, jotka ovat muodostuneet tarhalintujen jälkeläisistä Euroopan maihin.

Alueen ensimmäinen havainto koskee Nurmijärven Lepsämänjoella tavattua juhlapukuista koiraslintua, jonka Jörgen Palmgren löysi 9.4.2006. Pari päivää myöhemmin 11.4.2006 laskeutui kaksi koiraslintua hetkeksi myös Tuusulan Rantamon tulvalammikolle (Pekka Toiminen ym). Olisivat varmaankin viihtyneet tulvalla pitempäänkin, ellei kuumailmapallo olisi säikyttänyt niitä pois.

Aroharmaalokki - Larus cachinnans

Nuori Aroharmaalokki Lahden Kujalassa

Aroharmaalokki on aivan tuore tulokas Suomen lajilistalla. Laji lisättiin listalle joulukuussa 2003, kun BirdLife Suomen Rariteettikomitean omaksui yleiseurooppalaisen AERC:n taksonomisen komitean suosittelemat muutokset läntisen palearktisen alueen lintulajistoon. Aiemmin aroharmaalokkia pidettiin harmaalokin alalajina.

Aroharmaalokit pesivät Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella jokien, järvien ja Mustanmeren sekä Kaspianmeren rannoilla, lähinnä Suomea Puolan eteläosissa. Osa populaatiosta talvehtii Keski-Euroopassa, missä se on talvikaudella tavallinen Itämeren rannoille saakka. Harmaalokkiryhmän lajien esiintyminen ja mahdolliset sekapesinnät ovat edelleen lokkitutkijoiden mielenkiinnon kohteena.

Suomessa tavatut aroharmaalokit ovat kaikki olleet nuoria tai esiaikuisia lintuja. Vanhan aroharmaalokin erottaminen muista harmaalokkiryhmän lajeista on vieläkin vaikeampaa, paitsi lokkien lauluun kuuluvan kaklatuksen perusteella.

Alueella on tehty tähän mennessä vain yksi varmistettu havainto aroharmaalokista. Jari Siven kuvasi Hyvinkään Kapulan kaatopaikalla 5.11.2005 nuoren 1. kalenterivuoden linnun. Valokuvassa näkyvien yksilöllisten pukutuntomerkkien perusteella se todettiin samaksi linnuksi kuin aiemmin syksyllä Lahdessa Kujalan jäteasemalla nähty ja aroharmaalokiksi määritetty lintu.

Pikkukultarinta - Iduna caligata

Pikkukultarinta Virolahdella toukokuussa 2013

Pikkukultarinta on kaakosta viime vuosikymmeninä levittäytynyt tulokaslaji, joka nykyisin pesii Itä-Suomessa usean parin voimin joka kesä. Lajin tunnistaa parhaiten ylinopeasta ja metallisen kireästä laulusta, joka on lajityypillisen vaimeaa eikä siksi kuulu kovin pitkälle.

Alueen ensimmäinen havainto pikkukultarinnasta saatiin peltolintulaskentojen tuloksena, kun Timo Metsänen yhytti laulavan linnun Mäntsälän Ohkolan kylän pelloilla 10.6.2005. Se lauloi Ohkolanjoen rantapensaissa koko päivän (ARK Metsänen 2005).

Taigauunilintu - Phylloscopus inornatus

Taigauunilintu Norrskärillä lokakuussa 2006

Taigauunilintu on harvinainen, mutta säännöllisen jokasyksyinen vieras Siperiasta. Pesimäalueillaan runsaana esiintyvän linnun kannasta osan syysmuutto suuntautuu aina länteen. Parhaat mahdollisuudet näiden "pienten vihreiden" näkemiseen on saariston lintuasemilla, mutta niitä tavataan vähäisemmin määrin myös sisämaassa. Monesti taigauunilinnut liikkuvat vaeltavien tias-sekaparvien mukana ja ne löytyvät helpoiten lajityypillisen kutsuäänensä perusteella.

Alueella taigauunilinnusta on tehty vain kolme tarkastettua havaintoa. Ensimmäisen löysi Olli Kivinen Tuusulan Jokipuistosta 28.9.2003. Toinen havainto koskee Mäntsälän Ohkolassa kahden päivän ajan 26-27.9.2007 viihtynyttä lintua, jonka löysi kotipihaltansa Kari Korhonen. Hyvinkään ensimmäinen havainto tehtiin 25.9.2008, kun Jari Siven ja Ari Väätäinen löysivät taigauunilinnun Ridasjärven rantalehdosta.

Pikkukiljukotka - Aquila pomarina

Pikkukiljukotka Virossa

Pikkukiljukotkan yhtenäinen pesimäalue ulottuu Ukrainasta Baltian maihin ja laji pesii vuosittain usean parin voimin Virossa. Suomeen harhautuvat linnut ovat pääsääntöisesti esiaikuisia vielä pesimättömiä lintuja. Meren ylitystä karttavina lintuina ne saapuvat maahamme yleensä kaakosta ja palaavat samaa reittiä takaisin. Paras kiertelyaika alkaa toukokuussa säiden lämmettyä kesäisiin lukemiin ja jatkuu koko alkukesän viritäkseen taas uudelleen loppukesän lämpiminä jaksoina.

Pääkaupunkiseudun ohittavat arvokotkat lentävät yleensä varsin eteläistä reittiä ja vain pieni osa niistä ulottaa kiertelynsä Uudenmaan sisäosiin. Alueen ensimmäinen havainto tulee Hyvinkään Ridasjärveltä, missä Jari Siven ja Ari Väätäinen näkivät itään matkaavan esiaikuisen pikkukiljukotkan 18.5.2003. Toinen hyväksytty havainto on tehty Mäntsälän Nikinojalla 21.6.2009 (Yrjö Lindegren ja Martti Vattulainen).

Palsasirri - Calidris melanotos

Palsasirri Lahdessa lokakuussa 2013

Tämä aiemmin alaskansirriksi kutsuttu laji on Pohjois-Amerikan ja koillisen Siperian arktisten rannikoiden ja palsasoiden pesimälintu, joka harhautuu varsin säännöllisesti Länsi-Eurooppaan. Suomessa palsasirrejä nähdään nykyään joka vuosi muutamia. 

Alueen ensimmäisen palsasirrin löysi Jari Siven 22.5.2002 isosta liroparvesta, joka lepäili Hyvinkään Ridasjärven lintutornin edustalla.

Avosetti - Recurvirostra avosetta

Avosetti Eilatissa

Avosetti on Suomessa vähälukuinen, mutta jokavuotinen kevätvieras, jonka lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Virossa ja Gotlannissa. Laji palaa pesimäalueilleen jo huhtikuun alusta lähtien melkein ensimmäisten kahlaajien joukossa. Suomessa avosettejä nähdään eniten huhti-toukokuussa. 

Viime vuosina on alettu nähdä entistä enemmän pienissä parvissa liikkuvia avosetteja ja niinpä alueen ensimmäinen havaintokin koskee viiden linnun parvea, jonka Juhani Laine löysi äitienpäivän aamulla 12.5.2002 Järvenpään Vanhankylänniemen edustalla olevalta ”tiiraluodolta”. Parvi siirtyi loppupäiväksi Tuusulan Rantamoon rakennetulle kosteikolle lepäilemään.

Muut havainnot aikajärjestyksessä:

• 9.4.2008 Hyvinkää Ridasjärvi 5 linnun parvi laskeutui hetkeksi jäälle (Markus Harju)
• 10.4.2010 Mäntsälä Lakiasaari yksinäinen lintu tulvalla (Olli Elo ym.)
• 12.5.2010 Tuusula Rantamo 5 linnun parvi laskeutui hetkeksi kosteikolla (Tia Lähteenmäki)

Viirusirkkalintu - Locustella lanceolata

Viirusirkkalintu Padasjoella heinäkuussa 2014

Viirusirkkalintu on Suomessa tavatuista sirkkalinnuista harvinaisin, joskin miltei jokavuotinen vieras, ja samalla myös sirkkalinnuista myöhäisin kevätmuuttaja. Viirusirkkalinnun metallisointisesti sirittävää laulua voi kuulla niityiltä tai  heinäpelloilta sydänkesällä, yleensä vasta juhannuksen jälkeen.

Alueen ensimmäinen viirusirkkalintu siritti Nurmijärven Nummenpäässä, mistä Keijo Hannukainen löysi sen 27.6.2001. Lintu pyydystettiin ja rengastettiin ja se viipyi peltoaukella pari viikkoa aina 12.7.2001 asti. Lintu lauloi pitkää timoteitä kasvavalla niityllä nousten näkyviin korsien latvoihin.

Toisen viirusirkan löysi Juhani Laine, joka kiinnitti huomiota päiväsaikaan 11.7.2004 katkonaisesti laulaneeseen sirkkalintuun. Lintu lauloi Tuusulanjärven Seittelinlahden rantaniityllä ja se pyydystettiin ja rengastettiin (Timo Kärkkäinen) samana iltana. Tämän viirusirkan laulua kuultiin viikon ajan aamuyöhön 19.7.2004 asti.