Ruokosirkkalintu - Locustella luscinoides

Ruokosirkkalintu Inkoossa

Ruokosirkkalintu esiintyy nimensä mukaisesti laajoissa järviruokokasvustoissa, mistä sen pirisevän yksitoikkoinen laulu kuuluu varsinkin yöaikaan. Lajin kevätmuutto alkaa sirkkalinnuista ensimmäisenä jo huhti-toukokuun vaihteessa.

Koska alueen järvillä ei ole suuria ruovikoita, ruokosirkkalintu on alueella suurharvinaisuus ja siitä on toistaiseksi vain yksi havainto. Petsi Sola löysi ruokosirkkalinnun Mäntsälän Sulkavanjärven rantaruovikosta 22.6.2010 ja se pirisi järvellä ainakin 1.7.2010 asti.

Ruskosotka - Aythya nyroca

Ruskosotka Helsingin Vanhankaupunginlahdella

Ruskosotka on Etelä- ja Itä-Euroopan rehevillä lintujärvillä varsin yleisenä esiintyvä sorsa, joka silloin tällöin keväisin harhautuu myös Suomeen.

Alueen ensimmäinen havainto lajista koskee Tuusulanjärvellä ja Rantamon kosteikolla käväissyttä koiraslintua, jonka Ilpo Huolman löysi ja valokuvasi kosteikon tarkastuskäynnillä 25.5.2010. Varsin heikkolaatuinen dokumenttikuva linnusta löytyy täältä.

Munkkikorppikotka - Aegypius monochus

Munkkikorppikotka Espanjan taivaalla

Munkkikorppikotka on Euroopan suurin petolintu, joka pesii Suomea lähimpänä Kaukasusvuoristossa.

Suomen ensimmäinen munkkikorppikotka lensi toukokuussa 2010 läpi koko Etelä-Suomen Mynämäeltä Virolahdelle. Tällä reitillä Pekka Toiminen raportoi sen nähdyksi   myös Nurmijärven Klaukkalan Tornimäestä 20.5.2010. Havaintoa tarkastettaessa se oli liitetty etelärannikon muihin havaintoihin. Onneksi näin, sillä Tornimäessä linnusta saatu heikkolaatuinen kuva tuskin olisi yksinään riittänyt tekemään havainnosta julkaisukelpoista.

Riskilä - Cepphus grylle

Kesäpukuinen riskilä

Riskilä pesii varsin yleisenä Suomen merialueiden luodoilla. Laji on puhdas merilintu joka harhautuu sisämaahan äärimmäisen harvoin.

Tulvakeväänä 2010 Nurmijärven Kyläjoen pelloille oli syntynyt niin iso tulvajärvi, että se kelpasi välilaskupaikaksi riskilälle, jonka Mika Ylinen ja Eero Aho löysivät 19.4.2010. Kyseessä oli kesäpukuinen lintu, jonka sumuinen sää lienee harhauttanut muuttomatkallaan.

Lintua käytiin kummastelemassa usean harrastajan voimin. Eräskin paikalle saapunut harrastaja sai tiedusteluunsa vastauksen, joka ei ruokkilintujen normaaleja elinympäristöjä juurikaan mairitellut: "Se meni juuri tuon punaisen ladon sisään".

Rantakurvi - Xenus cinereus

Rantakurvi Tuusulan Rantamossa 2009

Rantakurvi on Pohjois-Venäjältä kotoisin oleva laji, joka pesii Suomessa harvinaisena.

Laji on tavattu alueella toistaiseksi vain kolme kertaa. Ensimmäisen rantakurvin löysivät Ari Ahtiainen ja Mika Ylinen tarkkaillessan kahlaajia Tuusulan Rantamossa Seittelin upouudella kosteikolla 6.6.2009. Lintu viihtyi altaan liejuisella pohjalla 10.6.2009 asti.
Seuraavanakin vuonna rantakurvi nähtiin lyhyesti Tuusulan Rantamossa 16.5.2010 (Juha Honkala). Toistaiseksi viimeisin havainto koskee Hyvinkäällä Kytäjän Postin tulvalla 28.4.2012 levähtänyttä rantakurvia, jonka löysi Ari Ahtiainen.
                                            

Leveäpyrstökihu - Stercorarius pomarinus

Vaalean muodon leveäpyrstökihu

Leveäpyrstökihut pesivät tundralla Kuolan niemimaalta itään ja esiintyvät Suomessa vain läpimuuttajina. Toukokuinen kevätmuutto kulkee pääosin merialueilla, eikä lintuja juurikaan nähdä sisämaassa. Syksyisin varsinkin hyvän pesimäkesän jälkeen leveäpyrstökihuja muuttaa Järvi-Suomen yli ja erityisesti nuoret linnut saattavat jäädä järvenselille lepäilemään. Muutto ajoittuu loka-marraskuulle.

Alueen ensimmäinen maininta leveäpyrstökihusta löytyy A.J.Melan teoksesta ja koskee Tuusulassa 28.10.1861 ammuttua nuorta lintua (Mela 1882).

Toistaiseksi ainoan uudemman havainnon leveäpyrstökihusta teki Veli-Pekka Rannila 3.11.2007 Tuusulanjärven Halosenniemestä, missä nuori lintu muutti etelään.

Halosenniemessä tehtiin kerran aiemminkin 18.11.2000 havainto muuttavasta nuoresta kihusta. Se määritettiin silloin merikihuksi mutta hyvin myöhäinen ajankohta viittaa enemmänkin leveäpyrstökihuun.

Hanhikorppikotka - Gyps fulvus

Hanhikorppikotka Espanjassa

Korppikotkat eivät kuulu Suomen taivaalla tavanomaisiin ilmestyksiin. Euroopan korppikotkista runsaimpana esiintyvä hanhikorppikotkakin on harhautunut Suomeen vain kymmenisen kertaa.

Alueen ensimmäinen havainto lajista tehtiin 22.4.2007, kun Haminassa länteen muuttaneen linnun liikkeitä onnistuttiin seuraamaan ensin Keravalle ja lopuksi Nurmijärvelle saakka. Ari Ahtiainen oli yksin Keravan Keinukalliolla, kun tämä jättiläinen ilmestyi itäiseen taivaanrantaan. Linnun ohilento kesti melko pitkään, mutta lopuksi se palkitsi mäelle kokoontuneet tarkkailijat ylittämällä "plus-miikasta" eli suoraan päältä. Sen jälkeen korppikotka lensi vielä Tuusulan keskustan yli ja sai seurakseen merikotkan. Puolisen tuntia myöhemmin korppikotka ohitti vielä Nurmijärven Tornimäen pohjoispuolelta muutaman kilometrin etäisyydeltä ja jatkoi matkaansa länteen.

Tässä vielä tarkat havaintotiedot koskien tätä "Merikukaksi" ristittyä yksilöä:

• 22.4.2007 klo 16.05-16.50 Kerava Keinukallio 1 W (Ari Ahtiainen, Mika Ilari Koskinen ym.)
• 22.4.2007 klo 16.39-16.54 Tuusula Hyrylä keskusta 1 W (Jörgen Palmgren, Karno Mikkola ym.)
• 22.4.2007 klo 17.20-17.30 Nurmijärvi Klaukkalan Tornimäki (Antti Mähönen, Kari Engelbarth ym.)

Mandariinisorsa - Aix galericulata

Mandariinisorsa Järvenpäässä huhtikuussa 2014

Suomessa tavattuja mandariinisorsia pidettiin vuoteen 2001 asti tarhalinnuista lähtöisin olevina, koska lajin varsinainen esiintymisalue sijaitsee itäisessä Aasiassa. Kun BirdLife Suomen Rariteettikomitea otti käyttöön yleiseurooppalaisen AERC:n taksonomisen komitean vahvistamat esiintymisluokat, saivat mandariinisorsatkin uuden luokituksen. Nykyisin niiden katsotaan olevan peräisin niistä elinvoimaisista populaatioista, jotka ovat muodostuneet tarhalintujen jälkeläisistä Euroopan maihin.

Alueen ensimmäinen havainto koskee Nurmijärven Lepsämänjoella tavattua juhlapukuista koiraslintua, jonka Jörgen Palmgren löysi 9.4.2006. Pari päivää myöhemmin 11.4.2006 laskeutui kaksi koiraslintua hetkeksi myös Tuusulan Rantamon tulvalammikolle (Pekka Toiminen ym). Olisivat varmaankin viihtyneet tulvalla pitempäänkin, ellei kuumailmapallo olisi säikyttänyt niitä pois.

Aroharmaalokki - Larus cachinnans

Nuori Aroharmaalokki Lahden Kujalassa

Aroharmaalokki on aivan tuore tulokas Suomen lajilistalla. Laji lisättiin listalle joulukuussa 2003, kun BirdLife Suomen Rariteettikomitean omaksui yleiseurooppalaisen AERC:n taksonomisen komitean suosittelemat muutokset läntisen palearktisen alueen lintulajistoon. Aiemmin aroharmaalokkia pidettiin harmaalokin alalajina.

Aroharmaalokit pesivät Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella jokien, järvien ja Mustanmeren sekä Kaspianmeren rannoilla, lähinnä Suomea Puolan eteläosissa. Osa populaatiosta talvehtii Keski-Euroopassa, missä se on talvikaudella tavallinen Itämeren rannoille saakka. Harmaalokkiryhmän lajien esiintyminen ja mahdolliset sekapesinnät ovat edelleen lokkitutkijoiden mielenkiinnon kohteena.

Suomessa tavatut aroharmaalokit ovat kaikki olleet nuoria tai esiaikuisia lintuja. Vanhan aroharmaalokin erottaminen muista harmaalokkiryhmän lajeista on vieläkin vaikeampaa, paitsi lokkien lauluun kuuluvan kaklatuksen perusteella.

Alueella on tehty tähän mennessä vain yksi varmistettu havainto aroharmaalokista. Jari Siven kuvasi Hyvinkään Kapulan kaatopaikalla 5.11.2005 nuoren 1. kalenterivuoden linnun. Valokuvassa näkyvien yksilöllisten pukutuntomerkkien perusteella se todettiin samaksi linnuksi kuin aiemmin syksyllä Lahdessa Kujalan jäteasemalla nähty ja aroharmaalokiksi määritetty lintu.

Pikkukultarinta - Iduna caligata

Pikkukultarinta Virolahdella toukokuussa 2013

Pikkukultarinta on kaakosta viime vuosikymmeninä levittäytynyt tulokaslaji, joka nykyisin pesii Itä-Suomessa usean parin voimin joka kesä. Lajin tunnistaa parhaiten ylinopeasta ja metallisen kireästä laulusta, joka on lajityypillisen vaimeaa eikä siksi kuulu kovin pitkälle.

Alueen ensimmäinen havainto pikkukultarinnasta saatiin peltolintulaskentojen tuloksena, kun Timo Metsänen yhytti laulavan linnun Mäntsälän Ohkolan kylän pelloilla 10.6.2005. Se lauloi Ohkolanjoen rantapensaissa koko päivän (ARK Metsänen 2005).