Sinipyrstö - Tarsiger cyanurus

Vanha sinipyrstökoiras

Sinipyrstö on vanhojen vaarametsien pesimälintu, joka esiintyy Suomessa Venäjän taigalta ulottuvan levinneisyysalueensa koillisimmassa osassa. Sinipyrstön nopea runsastuminen alkoi 1980-luvun lopulla, kun lintuja alkoi löytyä vuosi vuodelta kuuluisimmaksi tulleelta pesimäpaikaltaan Kuusamon Valtavaaralta. Nykyisin lajin pesimäkanta lasketaan kolminumeroisella luvulla ja reviirejä on löytynyt eteläisenkin Suomen vanhoista metsistä.

Laji on helppo tuntea rytmikkäästä laulunsäkeestä, jota lintu toistaa yleensä suuren kuusen latvuksesta. Myös kevät- ja syyshavainnot ovat runsastuneet, varsinkin lintuasemilla ja saarilla.

Alueelta sinipyrstö on löytynyt kerran, kun Jari Siven arveli kuulleensa laulavan linnun Hyvinkään Kalkkivuoressa 10.6.2012. Määritys varmistus vasta 14.6.2012, kun lintu tuli hetkeksi näkyviin.

Käärmekotka - Circaetus gallicus

Käärmekotka Espanjassa

Käärmekotkasta on viime vuosina tullut Suomessa lähes joka vuosi havaittava harvinaisuus. Lajin yhtenäinen pesimäalue ulottuu kaakosta Pietarin seudulle, joten esiaikuisten pesimättömien lintujen kiertely Kaakkois-Suomessa on odotettua.

Alueen ensimmäinen havainto käärmekotkasta koskee Nurmijärvellä Klaukkalan Tornimäessä 30.4.2011 kaakon suuntaan lentänyttä lintua (Pekka Toiminen). Havainnosta ei ole julkaistu tarkempaa havaintoselostusta.

Mustapäätasku - Saxicola rubicola

Mustapäätasku Nurmijärvellä 7.4.2011

Mustapäätaskun lajiryhmä koki uudistuksen vuonna 2011, kun BirdLife Suomen Rariteettikomitea päätti jakaa aiemmin lajilistalla olleen mustapäätaskun kahdeksi lajiksi. Läntiset, Välimerenmaissa pesivät alalajit saivat pitää vanhan mustapäätasku -nimensä, Saxicola rubicola, ja itäisen alalajiryhmän lintuja alettiin kutsua sepeltaskuiksi, Saxicola maurus.

Lajien esiintymiskuva Suomessa on vakiintunut sellaiseksi, että mustapäätaskuja nähdään Etelä-Suomessa pääosin keväisin, kun taas nuoret sepeltaskut kuuluvat syksyisiin harvinaisuuksiin.

Alueen ensimmäisen lajilleen määritetyn mustapäätaskun on löytänyt Veikko Päivinen 6.4.2011 Nurmijärven Järvenpohjan pelloilta, missä koiraslintu viihtyi pumppaamon penkereellä 8.4.2011 asti.

Mäntsälässä havaittiin 28.5-8.6.1984 koiraspukuinen mustapäätasku (Aimo Tilsala ym.), jonka alalajia ei ole Rariteettikomitealle toimitetusta havaintoilmoituksesta pystytty määrittämään. Havainto on siten kirjattu nimikkeellä mustapäätasku/sepeltasku.

Viitatiainen - Parus palustris

Viitatiainen Helsingin Vanhankaupunginlahdella

Viitatiainen pesii lähimmillään Virossa useiden parien voimin joka vuosi. Viitatiainen on pääosin paikkalintu, jonka vähäinen syyskiertelykään ei yleensä ulotu Suomeen asti. Lajilla on kuitenkin taipumusta harvoin toistuviin syysvaelluksiin, joiden tuloksena lajista oli vuoden 2009 loppuun mennessä tehty Suomessa nelisenkymmentä havaintoa.

Syksy 2010 muutti kaiken. Viitatiaisia vaelsi kaakosta lähes kaikkialle Suomeen satamäärin. Tämän vaelluksen tuloksena alueen ensimmäinen havainto viitatiaisesta saatiin 13.1.2011. Ari Väätäinen löysi Hyvinkään Kittelästä linnun, joka asettui läheiselle piharuokinnalle ja viipyi 4.4.2011 asti.

Saman vuoden syksyllä 4.12.2011 Olli Okko löysi kotipihastaan Tuusulan Nuppulinnasta viitatiaisen, joka jäi paikalle koko talveksi ja nähtiin viimeisen kerran 15.4.2012. Lintuyhdistyksen silloinen puheenjohtaja päätyi salaamaan havainnon alueen muilta lintuharrastajilta.

Isovesipääsky - Phalarobus fulicarius

Talvipukuinen isovesipääsky Vihdissä

Isovesipääsky on Pohjoisen Jäämeren saarten rannoilla pesivä pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Länsi-Afrikan merialueilla. Laji on myöhäinen syysmuuttaja ja enemmistö Suomen lähes sadasta havainnosta koskeekin syksyisiä lintuja, jotka ovat lajin kesäpukuun nähden hyvin vaatimattoman näköisiä. Erityisen runsas esiintyminen isovesipääskyllä oli syksyllä 2010 ja 2011.

Isovesipääskystä on tehty alueella vain yksi havainto lajityypillisesti myöhään syksyllä. Jari Siven löysi talvipukuisen linnun Hyvinkään Sääksjärveltä 21.11.2010. Lintu lenteli levottomasti ja katosi pian löytymisensä jälkeen.

Tundrakuikka - Gavia pacifica

Suomen ensimmäinen tundrakuikka Tuusulanjärvellä

Tundrakuikka on vanhan mantereen kuikan sisarlaji, joka pesii Pohjois-Amerikassa. Lajia pidettiin vielä 2000-luvun alussa kuikan alalajina. Euroopan ensimmäiset tundrakuikat tavattiin Englannissa vasta 2007 ja vasta sen jälkeen tundrakuikka sai lajistatuksen vuonna 2010.

Alueen ja koko Suomenkin toistaiseksi ainut havainto lajista koskee Ari Ahtiaisen Tuusulanjärveltä 10.11.2010 löytämää lintua, joka oli lyöttäytynyt samaan parveen amerikanjääkuikan ja kotimaisen kuikan kanssa (RK Ahtiainen 2011).

Ari Ahtiainen kertoo havainnostaan:

Tundrakuikan löytyminen Tuusulanjärveltä on aikamoinen salapoliisitarina, joka alkoi eräänä marraskuisena aamuna mennessäni Tuusulanjärven rantaan katsomaan, olisiko sateinen yö pudottanut järvelle vesilintuja. Löysin kuin löysinkin heti alkajaisiksi alueen ensimmäisen amerikanjääkuikan. Tässä jättiläisessä riittikin sitten katsomista ja ihailemista koko päiväksi kaikille paikalle kiiruhtaneille harrastajille. Niinpä kukaan ei kiinnittänyt huomiota sen seurassa uiviin normaalikokoisiin kuikkiin.

Vasta seuraavalla viikolla alkoi totuus valjeta. Pekka Komin ottamista erinomaisista valokuvista arveltiin, että toinen pienemmistä kuikista olisikin Suomen ensimmäinen tundrakuikka, Gavia pacifica. Tosin varmuuden saamiseksi kuvat oli ensin käytettävä ulkomaisten asiantuntijoiden tutkittavina. Kuikkaparvi jäi paikalla järven peittyessä iltapäivällä paksuun sumuun ja seuraavana aamuna koko kolmikon nähtiin nousevan taivaalle etelän suuntaan.

Näin Tuusulanjärvelle eksyneestä nuoresta tundrakuikasta tuli minulle ensimmäinen ja eiköhän myös viimeinen löytämäni Suomenpinna. 

Havainnosta on julkaistu tiedonanto Linnut-lehdessä (Ahtiainen ja Komi 2011).

Amerikanjääkuikka - Gavia immer

Tuusulanjärven amerikanjääkuikka 10.11.2010

Amerikanjääkuikka on arktisen alueen pesimälintu, joka talvehtii Pohjanmerellä. Pieni osa kannasta muuttaa keväin syksyin maamme merialueiden kautta. Varsinkin syksyisin nuoria yksilöitä löytyy silloin tällöin myös sisäjärviltämme.

Alueen ensimmäinen amerikanjääkuikka oli laskeutunut Tuusulanjärvelle 10.11.2010 (ARK Ahtiainen 2011). Ari Ahtiainen löysi linnun seuratessaan Järvenpään Seurakuntaopiston rannassa uivaa pilkkasiipeä. Kaukoputken näkökentän peittikin yhtäkkiä isonokkainen ja kulmikaspäinen kuikkalintu, joka nousi pinnan alta kuin ainakin Tuusulanmeren hirviö.

Tarinaan tuli sitäkin jännittävämpi jatko, kun alettiin selvittää tämän jättiläisen seurassa uineen pienemmän kuikan identiteettiä. Siitä enemmän tundrakuikan kohdalla.

Ruokosirkkalintu - Locustella luscinoides

Ruokosirkkalintu Inkoossa

Ruokosirkkalintu esiintyy nimensä mukaisesti laajoissa järviruokokasvustoissa, mistä sen pirisevän yksitoikkoinen laulu kuuluu varsinkin yöaikaan. Lajin kevätmuutto alkaa sirkkalinnuista ensimmäisenä jo huhti-toukokuun vaihteessa.

Koska alueen järvillä ei ole suuria ruovikoita, ruokosirkkalintu on alueella suurharvinaisuus ja siitä on toistaiseksi vain yksi havainto. Petsi Sola löysi ruokosirkkalinnun Mäntsälän Sulkavanjärven rantaruovikosta 22.6.2010 ja se pirisi järvellä ainakin 1.7.2010 asti.

Ruskosotka - Aythya nyroca

Ruskosotka Helsingin Vanhankaupunginlahdella

Ruskosotka on Etelä- ja Itä-Euroopan rehevillä lintujärvillä varsin yleisenä esiintyvä sorsa, joka silloin tällöin keväisin harhautuu myös Suomeen.

Alueen ensimmäinen havainto lajista koskee Tuusulanjärvellä ja Rantamon kosteikolla käväissyttä koiraslintua, jonka Ilpo Huolman löysi ja valokuvasi kosteikon tarkastuskäynnillä 25.5.2010. Varsin heikkolaatuinen dokumenttikuva linnusta löytyy täältä.

Munkkikorppikotka - Aegypius monochus

Munkkikorppikotka Espanjan taivaalla

Munkkikorppikotka on Euroopan suurin petolintu, joka pesii Suomea lähimpänä Kaukasusvuoristossa.

Suomen ensimmäinen munkkikorppikotka lensi toukokuussa 2010 läpi koko Etelä-Suomen Mynämäeltä Virolahdelle. Tällä reitillä Pekka Toiminen raportoi sen nähdyksi   myös Nurmijärven Klaukkalan Tornimäestä 20.5.2010. Havaintoa tarkastettaessa se oli liitetty etelärannikon muihin havaintoihin. Onneksi näin, sillä Tornimäessä linnusta saatu heikkolaatuinen kuva tuskin olisi yksinään riittänyt tekemään havainnosta julkaisukelpoista.