perjantai 25. heinäkuuta 2014

Taas merellä - kohteena Aspskär

Tänään teimme veneretken Pernajan saaristoon Loviisassa. Päivä oli kuuma, mutta heikko itätuuli ja suolavesipärskeet sentään vilvoittivat kahdeksaa retkeläistä.

Ruokkeja yllin kyllin maalla, merellä ja ilmassa
Löytyihän se etelänkiislakin - Kuva: Seppo Tuominen
Ruokkilintujen pesinnät olivat tänä vuonna onnistuneet hyvin. Haverön pesimäluodolla niitä istuskeli ja lenteli sadoittain ja "filmiä paloi". Jamppa ja Seppo onnistuivat nappaamaan kuvat ohilentävästä eteläkiislastakin. Kiisloja on lintuja Aspskärillä tutkivan Martti Harion mukaan pesinyt tänä vuonna runsaasti, yli 60 paria, mutta ne olivat jo lähteneet poikasineen ulapalle. Lopulta koko porukka onnistui näkemään kaksi ruskeaselkäistä kiislaa ja Hauvelikin oli tyytyväinen uuteen pappapinnaansa.

Rantautuminen Aspskärille, airoissa kipparimme Ralf
Nousimme maihin Aspskärin lintuasemalle, missä Mara kertoili kesän pesinnöistä. Juuri parahiksi aamulla hän oli nähnyt, kuinka saaren ainut, Tuplapenniksi ristitty pilkkasiipiemo oli uittanut poikueeensa vesille. Tiiroilla oli viimeiset pesinnät vasta kuoriutumisvaiheessa ja riskilät ruokkivat poikasiaan kivinilkoilla. Saarella nähtiin myös kaksi luotokirvistä, liroja, metsäviklo, muuttava pikkukuovi sekä varpushaukka ja käki.

Luotokirvinen tarkkailuasemissa

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kukkia ja kahlaajia Porvoon saaristossa

Viime torstaina pääsin Ilpon venekyydillä ja kuvaaja-Pekan kanssa retkelle Porvoon ulkosaaristoon. Kesäaikainen rauhoitus oli päättynyt ja pääsimme nousemaan maihin Långörenille.


Heinäkuisen Långörenin kukkaloistoa 
Långören on somerikkoinen ulkosaari Porvoon Emäsalon edustalla. Saarella kasvaa vain muutamia pensasmaisia pihlajia, mutta muu kasvillisuus rehotti ja kukki loistokkaasti varmaankin sateisin alkukesän ansiosta. Kala- ja lapintiirojen pesinnät näyttivät onnistuneen varsin hyvin, emoja ja nuoria lintuja laskettiin saarten pesimäkolonioista yhteensä 450. Osa pesinnöistä oli myöhäisiä ja emotiiroilla oli vielä lentokyvyttömiä poikasia ruokittavinaan.

Vanha suosirri kesäpuvussaan

Nuoren lapintiiran erottaa kalatiirasta mm tumman nokan perusteella
Kesäpukuinen allikoiras on tyylikäs lintu
Kahlaajat olivat löytäneet saaren laguunimaisen itäkärjen rannoilta ruokaisia levävalleja. Kesäpukuisia suosirrejä nähtiin lähes sata ja niiden joukossa muutamia punavatsaisia kuovisirrejä ja yksi pikkusirrikin. Saaren eteläpuolella uiskenteli komea yli 600 pilkkasiiven parvi ja lähiluotojen ympärillä lenteli riskilöitä ja ruokkeja.

Napinpainaminen väsyttää kuvaajaa, kokka kohti kotirantaa



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Poikueita ja pesintöjä

Nyt, kun syysmuuttokin on jo käynnissä kahlaajien osalta, keräsin tähän vähän tietoja kesän pesinnöistä. Alkukesä oli kylmä mutta onneksi vähäluminen, joten pesinnöistä on sentään iloistakin raportoitavaa.

Tällä poikasella ainakin oli paikka auringossa - mikä laji?
Liejukanoja ja -kukkojakin saapui alueelle ennätysmäärin keväällä ja pesinnätkin näyttävät onnistuneen. Jokelassa Kolsan lammikolla nähtiin jo kesäkuun alkupäivinä eka poikue ja parhaillaan siellä on käynnissä toisen pesueen haudonta. Alkukesän poikueesta on jäljellä kaksi puolikasvuista poikasta, jotka ruokailevat lammella jo ihan itsekseen. Keravan Myllynummen teollisuusalueella liejukanapari huoltaa poikasiaan lammella, joka on jäänyt ikävästi keskelle jatkuvasti laajenevaa työmaata.

Liejukana poikasineen Keravan Myllynummen lammella
Rantamossa Seittelin altaalla näyttää onnistuneen myös nokikanan ensipesintä. Juhannuksen jälkeen näin emon seurassa pienen mustan poikasen, tosin vain yhden ainoan. Seittelissä on muutama pikkulokin pesintäkin taas onnistunut, vaikka kesäkuun sateissa rehevään kasvuun yltynyt pesimäsaari lienee ollutkin kylmä ja märkä paikka vastakuoriutuneille poikasille. Viime päivinä Seittelissä on näkynyt ainakin neljä jo lentokykyistä pikkulokin poikasta.

Käenpiian lentopoikanen Kolsan lammikoilla
Jokelan Kolsan lammikoilla pesi taas ainakain kaksi paria mustakurkku-uikkuja. Juhannuksen aikaan haapanaemo uitti kahdeksaa poikasta ja kuun vaihteessa lammikoilla näkyi myös tavipoikue. Lisäksi alueella oli 30.6 pikkutikkapoikue ja viime päiviin asti lammen reunapuissa on viihtynyt kimeällä äänellään ruokaa kerjäävä käenpiikapoikue, näissä molemmissa poikueissa on ainakin kaksi nuorta lintua. Myös kultarinnalla oli lentopoikue Kolsassa 30.6.

Lopuksi vielä pari uutta kuvaa Ridasjärven mustatiiroista. Taitaa olla vasta toinen mustatiiran pesintä koko Uudellamaalla.



Ridasjärven mustatiirat: ylhäällä emo ja alhaalla poikaset - etummaisella näkyy "henkselitkin"

torstai 10. heinäkuuta 2014

Mustatiirat pesivät - kolme lentopoikasta

Vielä parempia uutisia Ridasjärveltä tuli eilisiltana Jampalta: mustatiiroilla on kolme poikasta, jotka lentelevät jo järvellä emojensa kanssa. Oli siis aika laittaa veneen perämoottorikin kuntoon ja suunnata illaksi järvelle, vaikka öiset futismatsit verottaakin hyvää retkeilyaikaa.

Mustatiiraemo tuo saaliin poikasille
Mustatiirat viihtyvät nyt järven keskiosan kaislasaarekkeiden ympärillä. Suurin poikasista (se joka on rengastettu) saalistelee jo itsekin, mutta kaksi pienempää turvautuvat vielä pääosin emojen ruokintaan. Ne istuvat lumpeenlehdillä ja uivat tyynessä vedessä odotellen emojen tuomia saaliita. Lennossa nuorukaiset kieppuvat lajityypillisesti matalalla järven yllä. Ne ovat emojensa tapaan tummaselkäisiä, mutta erottuvat näistä helposti valkean vatsapuolen perusteella. Valkean kaulan tyvellä nuorilla mustatiiroilla on lyhyet mustat "henkselinpätkät". Tämä tuntomerkki erottaa ne muista Chlidonias-suvun tiiroista, joilta tuollaiset henkselit puuttuvat.

Kuopukset odottavat emojen tuomia saaliita vedessä kelluen

Nuoren mustatiiran selkäpuoli on lähempää nähtynä suomukuvioinen
Muita suurempi esikoinen seisoskelee jo tottuneesti lumpeenlehdilläkin

Ridasjärvellä on tänä vuonna havaittu kuusi lajia tiiroja: kalatiiran ja mustatiiran lisäksi myös räyskä, lapintiira, pikkutiira ja valkosiipitiira. Ja nyt siis tiira poikineen.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Mustatiirat pesivät - osa 2

Aamulla, kun tarkastin mustatiirojen tilannetta Ridasjärvellä, sain ilokseni huomata että emojen seurassa lensi vähän aikaa myös nuori lintu. Ensipesintä Ridasjärvellä on siis onnistunut!



Tiiraemot lentelevät kaislikon yllä
Pienten valmistelujen jälkeen, joihin kuului myös kotiin unohtuneiden airojen haku, pääsimme taas järvelle. Järvelle oli saapunut myös kokenut lokkirengastaja, joka etsi poikasia kahlaamalla järven tunnetusti matalissa vesissä. Emot lensivät kiivaasti varoitellen pesimäsaarekkeen yllä ja loppujen lopuksi yksi poikanen löytyikin rengastuspinnaksi. Mitat muistiin, rengas jalkaan ja nopean foton jälkeen nuorukainen lensi vähän epävarmasti takaisin kaislikon kätköihin. Lisää kuvia Pekon kotisivuilla.

Haimme vielä rannasta muutamia keppejä tiirojen istumapaikoiksi. Asettelimme ne pesimäkaislikon edustalle siten, että paikka näkyy myös lintutorniin. Sieltä tiiraperheen kesänviettoa voi seurata (a) lintuja häiritsemättä ja (b) ryhtymättä perttikarppismaisiin soutuharjoituksiin.


torstai 3. heinäkuuta 2014

Mustatiirat pesivät Ridasjärvellä!

Mustatiiroja on havaittu Hyvinkään Ridasjärvellä yli 40 kertaa vuodesta 1982 lähtien. Suurin osa havainnoista on tehty lajin kevätmuuttoaikaan touko-kesäkuussa. Vain kerran aiemmin järvelle saapuneet tiirat ovat viipyneet pitemmälle kesään. Tämä tapahtui 1984, jolloin järvellä nähtiin 15.5-17.6 useita kertoja yhdestä neljään mustatiiraa. Linnut eivät kuitenkaan jääneet pesimään. Heinäkuisia havaintojakin on usealta kesältä, mutta nekin koskevat kierteleviä lintuja.

Mustatiiraemo on jo vaihtanut kokotumman pukunsa arkisempaan
Niinpä todistamme nyt järven ja koko alueen ensimmäistä mustatiirojen pesintää. Tänä keväänä ensimmäinen mustatiira saapui varhain, jo 15.5. Muutamaa päivää myöhemmin, järvellä lenteli kolme ja pian sen jälkeen jopa neljä juhlapukuista lintua. Sen jälkeen havaintoja 1-3 mustatiirasta on tehty päivittäin koko kesäkuun ajan.

Kun linnut eivät juhannukseen mennessä kadonneet, alkoivat epäilymme pesinnästä vahvistua. Naurulokkikoloniaan asettuneet linnut tuntuivat pitävän omaa paikkaa järven kaislikoissa. Ne lentelivät saalistellen kaislikon yllä ja laskeutuivat jatkuvasti samaan paikkaan. Juhannuksen aikoihin lennossa oli useimmiten vain yksi lintu kerrallaan, mikä viittasi siihen että toinen emoista oli hautomisvuorossa.

Toinen Ridasjärven pesivistä mustatiiroista
Pian liikehdintä vilkastui uudelleen. 26.6 pesäpaikan yläpuolella pörräsi taas kolmekin mustatiiraa hyvin aktiivisesti saalistaen. Paikalle osunut "kolmas pyörä" näytti osallistuvan varmaankin juuri kuoriutuneiden poikasten ruokintaan.

Tipillä pääsee: minä soudan, Eero pitää perää ja Pekko kameraa
Saimme lopullisen varmuuden pesinnästä viime päivien souturetkillä. Emolinnut tulevat pesimäsaareketta lähestyvää venettä vastaan kiivaasti varoitellen. Ne lentelevät saarekkeen yläpuolella ruokaa nokassaan, laskeutuivat piiloon kaislikkoon ja palaavat nokat tyhjinä. Välillä ne syöksähtelevät liian lähelle kaartavia naurulokkejakin hätistämään.

Pesäpaikka yhdessä järven suurimmista kaislikoista
Jotain siellä kaislikon kätköissä siis on, mutta vielä emme ole nuorukaisia nähneet. Toivottavasti alkukesän kylmyys nyt vihdoin hellittää ja mustatiirat saavat poikasensa ruokittua ja lentoon - ekaa kertaa Ridasjärveltä!


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kehrääjiä rengastamassa

Tänään pääsin kehrääjätiimin matkaan pesäpoikasia rengastamaan. Tiimiin kuuluu rengastaja Timppa ja löytäjämestari Tapsa, joka on tänäkin kesänä löytänyt jo 15 pesää. Ja uskokaa pois, vain yhden kerran on emo lähtenyt Tapsan löytäessä pesän!

Kehrääjänaaras pesällään - löytäisitkö?
Kehrääjiä pesii alueen valoisissa kangasmetsissä, joista niiden unettavaa surinaa kuuluu yöretkillä. Joskus matalalla puiden välissä lentävän linnun voi nähdäkin ja yökulkija voi pelottaa tielle laskeutuneen kehrääjän lentoon. Pesällä ja päivälepopaikalla kehrääjä on rohkea ja luottaa maastopukuunsa niin että kulkija voi ohittaa sen muutaman metrin päästä. Pesä sijaitsee maassa ja lintu munii paljaalle maalle rakentamatta sen kummempaa pesää.

Rengastaja Timppa työssään
Poikanen on suurisuinen, mutta hiljainen
Ensin mitataan ...
... ja sitten hilu kinttuun
Kävimme kahdella kalliomaastossa sijaitsevalla pesällä. Molemmissa pesissä oli kaksi poikasta, jotka Timppa mittasi ja rengasti. Toisella pesällä poikaset olivat hyvin erikokoisia, liekö syynä kylmyydestä aiheutuva ravinnon vähyys. Kehrääjäemot saalistavat yöllä lentäviä hyönteisiä, joita ei kylmien ja sateisten öiden johdosta ole ollut riittävästi tarjolla. Toivotaan että poikaset siltti varttuvat ja pääsevät aikanaan lentoon.

Emo seurasi toimitusta tarkkana, mutta varsin rauhallisena


torstai 19. kesäkuuta 2014

Tuusulanmeren harakat

Meriharakkapoikue on taas kuoriutunut Tuusulan Rantamossa - jo seitsemännen kerran. Tässä pieni kertomus siitä, kuinka meriharakasta tuli tuusulalainen pesimälintu.

Meriharakkaemo poikasensa kanssa Seittelissä
 Ensimmäisen kerran meriharakka vietti kesää Tuusulanjärvellä touko-kesäkuussa 2005 viihtyen muun muassa Taistelukoulun nurmikolla Rantatien varressa. Kesäkuun alussa 2006 linnut olivat aloittaneet ensimmäistä kertaa pesinnän. Rantamossa nähtiin hautova emo, mutta pesintä keskeytyi ja emot katosivat. Kesällä 2007 ei pesiviä meriharakoita nähty ja se onkin viimeisen kymmenen vuoden jaksolla ainut tyhjä vuosi.

Kesällä 2008 linnut palasivat ja vaikkei pesäpaikkaa löytynytkään, niin kesä-heinäkuussa nähtiin ensimmäiset kolme alueella syntynyttä meriharakan poikasta emojensa seurassa Tuusulanjärven rannoilla. Kesällä 2009 linnut olivat asettuneet pesimään Seittelin vastarakennetulle kosteikolle ja 1.6 näin pesän reunalla vastakuoriutuneen poikasen. Kolea ja sateinen sää taisi kuitenkin näännyttää poikasen, eikä sitä enää parin päivän kuluttua näkynyt. Emot viettivät kuitenkin kesänsä Seittelin kosteikolla.

Kesällä 2010 meriharakat pesivät Rantamon vanhan altaan saarekkeessa ja kasvattivat kolme poikasta, joista ainakin yksi selvisi lentokykyiseksi asti. Seuraavana vuonna pesä oli taas Seittelin altaalla ja siitä kuoriutui jo toukokuun lopussa peräti neljä poikasta. Kesäkuun lopulla kolme poikasta oli varttunut jo isoiksi ja heinäkuussa ne lentelivät emojen kanssa järvellä.

Seittelin altaalta löytyi pesä myös 2012 ja emot kasvattivat kolme pikkuharakkaa lentokykyisiksi. Parvi viihtyi silloin Tuusulanjärvellä ainakin heinäkuun puoliväliin asti. Kesällä 2013 linnut aloittivat pesinnän Seittelin altaan rantapellolla. Ensimmäinen pesä tuhoutui toukotöissä, mutta linnut aloittivat pian uuden ja 9.6 pesällä oli kaksi vastakuoriutunutta poikasta, joista toinen kaiketikin selvisi lentoon asti.

Nuori meriharakka etsii ruokaa juurikaspellolta
Ahkera pari - joka lienee pysynyt samana kaiken aikaa - on siis kasvattanut tähän mennessä ainakin 11 meriharakkanuorukaista Tuusulassa. Toivotaan onnea myös tämänvuotiselle poikueelle. Kaksi niistä näyttää selvinneen koleasta alkukesästä ja Seittelin juurikaspellolla riittää nyt matoja niiden ravinnoksi.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa Kuusamon Lintumaratonilla

Vaikken ihan sitä itsekään uskonut tuli pitkästä aikaa lähdettyä Kuusamoon ja osallistumaan ihan siihen kisojen kisaan elikä Kuusamon Lintumaratoniin, joka järjestettiin jo 31. kerran. Lensin Kuusamoon sinivalkoisin siivin kisaviikon maanantaina ja liityin "halvatun pappojen" joukkueeseen, jolla kuitenkin on nuorekkaampana nimenä Mittumaarin pojat eli tällä kertaa Veli, Olli ja minä.

Purnun kylä on Kuusamoa kauneimmillaan
Retkeilimme aika herrasmiesmäiseen tyyliin pari-kolme päivää ennen kisaa kierrellen sekä tuttuja että uusia lintupaikkoja. Joka päivä herkuteltiin muun muassa kalasatamasta noudetuilla Kitkan antimilla ja käytiinpä kesken 24 tunnin kisankin mökillä syömässä makkarakeittoa.

Lapinpöllö oli asettunut kanahaukan pesään
Helmipöllön poikanen valmiina lähtöön
Kuusamossa pesii tänä vuonna runsaasti pöllöjä ja päiväpetolintuja, ja niitä löytyikin ihan mukavasti. Lapinpöllö möllötti vanhassa kanahaukan pesässä ja helmipöllökin löytyi yhdestä pihamaan reunalla olevasta pöntöstä. Kuusamossa retkeily on mutkatonta, koska paikalliset asukkaat usein toivottavat lintujen katsojat tervetulleiksi vaikkapa pihapönttöjä tarkastamaan.

Kemilän punakottarainen
Käytiin myös Kemilän kylässä katsomassa mansikkamaalle asettunutta punakottaraista ja samalla kuunneltiin lehtevän pihapiirin laululintuja. Niitäkin on lämpimän loppukevään myötä lentänyt Kuusamoon saakka ennätysmääriä. Torankijärveltä bongattiin kesken kisan myös valkosiipitiira ja noudettiin vielä Mattikin kotoaan uutta Kuusamonpinnaa tuulettamaan.

Järkyttävää tuhoa Oulangan metsissä
Palokärjen poikanen katselee liiankin avaraa maailmaa Oulangassa
Oulangan Jäkälämutkaan ajaessamme koimme järkytyksen, josta en ole vieläkään toipunut. Kaikki vanhat neulakuusimetsät ikihonkineen on kaadettu ja sammaleinen metsämaa on viilletty auki syvin aurauksin. Eivät siellä enää kotkat pesineet ja palokärkikin kasvatti ehkä viimeistä poikuettaan  hakkuun keskellä orpona kohoavassa kelossa.

Metsäjäniksen poikasille tuli nälkä
Hullu metso yllätti Valtavaaran polulla
Lintumaratonin 24 tuntia kestäneen kisan mieleenpainuvimmat hetket koettiin Valtavaaran etelärinteellä, missä hullu metso hyökkäsi kimppuuni sinipyrstön laulua kuunnellessamme. Mieleen jää ikävä kyllä myös erinomaisesti sujuneen kisan Vuotungissa katkaissut rengasrikko, joka aiheutti ylimääräisen varikkokäynnin. Joukkueemme tulos kohosi myötä- ja vastoinkäymisten jälkeen 116 lajiin ja sillä heltisi tällä kertaa ihan mukiinmenevä 7. sija.


torstai 29. toukokuuta 2014

Peltokahlaajia etsimässä

Voiko sateellakin etsiä lintuja? Kyllä vain voi, sillä jo kolmatta päivää jatkuvat sateet ovat hyvinkin saattaneet pakottaa vihoviimeisiä muuttolintuja tekemään välilaskuja. Tänään kiertelinkin jo toista päivää alueen peltoja lähinnä keräkurmitsoja etsiskellen. Toukotyöt on tänä keväänä saatu hyvissä ajoin valmiiksi ja kurmitsoilla olisi tasaisiksi lanattuja ja somasti vihertäviä kiitoratoja yllin kyllin.

Vaan eipä löytynyt kapustarintoja kummempia peltokahlaajia. Kytäjän tulvanrippeillä sentään ruokaili kolme lapinsirriä, joista yhdellä oli muita kirkkaamman värinen kesäpuku. Eilen Suopellossa laulanutta viiriäistäkään ei tänään sateessa ja tuulessa kuulunut.

Kytäjällä orastaa peltojen lisäksi myös jonkinmoinen peltopyykanta. Tarhatuista linnuistahan se on tietty peräisin, mutta tänäänkin peltopyypari ruokaili samalla peltolohkolla, missä tapasin ne jo huhtikuun lopulla. Poikuetta vaan ei näkynyt.

Toinen sadepäivän retkellä löytyneistä peltopyistä