Pikku-uikku - Tachybaptus ruficollis

Pikku-uikku Espanjassa

Pikku-uikun levinneisyysalue ulottuu läpi Vanhan Mantereen ja laji pesii harvalukuisena myös Suomessa. Laji suosii pesimäaikaan reheviä lampia ja kosteikkoja, mutta syksyisin sen voi tavata myös avovedestä järvellä tai joella.

Alueen varhaisimpana havaintona pikku-uikusta voitaneen pitää Kivirikon mainitsemaa havaintoa Nurmijärveltä vuodelta 1895 (Kivirikko 1947). Uudemman ajan ensimmäinen havainto koskee Tuusulan Rantamossa 6-7.11.1982 tavattua lintua (Timo Hämäläinen).

Seuraava havainto tehtiin Hyvinkäällä Kytäjän patoaltaalla 15.5.1993, missä juhlapukuinen lintu piileskeli tulva-altaan reunapajukossa (Ari Ahtiainen ja Veikko Salo).

Eniten pikku-uikkuja on havaittu syksyllä. Jaksolla 22.10-25.11 laji on havaittu kymmenen kertaa. Syksyllä 2012 pikku-uikkuja nähtiin useita:

• 9-13.10.2012 Nurmijärvi Lepsämän Isoniityn tulvalla päivittäin 1-2 lintua (Pertti Saunamäki ym)
• 17.10.2012 Nurmijärvi Sääksjärvi Haukilammen ranta (Ari Ahtiainen)
• 29.10.2012 Tuusula Halosenniemi (Jouko Olkio)
• lisäksi laji havaittiin 31.10.2012 Keravalla (Apus WWW)

Laji on tavattu myös Tuusulan Rantamossa kahdesti: ensin 18.8.2006 Rantamon puoleisella altaalla (Juha Honkala) ja sitten 16-25.9.2009 Seittelin kosteikkoaltaalla (Ari Ahtiainen). Nurmijärven Valkjärvellä Antti Mähösen löytämä pikku-uikku viihtyi useita päiviä 27.10-3.11.2002.

Pikku-uikkuja nähdään Suomessa myös talvisin lähes joka vuosi. Sulapaikkojen vähäisyyden takia alueella ei kuitenkaan ole todettu lajin talvehtimista. Myöhäisin syyshavainto koskee Mika Asikaisen Keravalta 21.11.2004 löytämää lintua, joka viihtyi Keravanjoessa itsenäisyyspäivään 6.12.2004 asti.

Keväthavaintoja pikku-uikusta on kuudelta vuodelta jaksolla 9.4-15.5 ja niiden perusteella Hyvinkään Ridasjärvellä näyttää olevan eniten potentiaalia lajin pesimäpaikaksi.