Ennätysvarhainen luhtahuitti

Lankalauantain aamu käynnistyi rivakasti. Aamukahvia hörppiessä huomasin, että Tuusulanjärvellä oli juuri havaittu ennätysvarhainen luhtahuitti. Ridasjärven retkeen tuli pieni mutka, kun ajoin Järvenpään Rantapuiston kautta. Järven pohjoispään moniäänisestä lintukuorosta kuuluikin pian sarja teräviä huittauksia, joista viimeiset sieppasin taskunauhuriinkin. Luhtahuitti miltei huhtikuun puolivälissä, kaikkea sitä kuulee!

Poikkesin Ridasjärvelle mennessäni jälleen kerran tutulla lammella. Tällä kertaa mutka matkassa kannatti, sillä lammen keskellä ui juhlapukuinen mustakurkku-uikku. Muutaman asteen aamupakkasessa uikku innostui soidintamaan ja pörhisteli oranssinpunaista pukuaan varsin näyttävästi.

Mustakurkku-uikku soidintaa punainen kurkku suorana.

Ridasjärven tornilla oli varhaisesta aamuhetkestä huolimatta varsin tiivis tunnelma. Lintuharrastajia tuli ja meni kaiken aikaa, mutta linnut järvellä näyttivät olevan samat kuin aiempina päivinäkin. Tyynessä aamussa joutsenten, kurkien, teerien ja kaulushaikaroiden äänet täyttivät maiseman. Hanhia saapui yhdeksän aikoihin taas satamäärin järvelle. Niiden asetuttua lepäämään löysimme parvesta jälleen muita vaaleaselkäisemmän lyhytnokkahanhenkin. Sitten olikin jo aika käydä Kyliksellä aamukahvilla buutseissaan tornille kurvanneen kuopankaivajan kanssa.

Kahvitauon jälkeen saapui nuori merikotka kaartelemaan järven ylle ja sai kortteikosta esiin hanhien lisäksi satamäärin sorsia. Tänään oli harmaasorsakin taas hienosti näkösällä. Kahlaajat antavat kuitenkin vielä odottaa itseään, vaikka järven kaislamatosta onkin levitetty niille kutsuva välilaskupaikka.

Uusia pääsiäislajeja tuli tänään seitsemän, joten saldo on nyt kivunnut 94 lajiin.

Sepelrastas ja ekat pääskyt pitkäperjantaina

Pitkäperjantain retkestä tuli - kuinkas muutenkaan - pitkä. Heti aamusta mukavassa viiden asteen lämpötilassa tuntui että lintuja on metsät pullollaan. Pysähdyin Laululaaksossa kuuntelemaan peukaloista, joka pitikin tauotonta äänilevykonserttiaan pienen aarnimetsän siimeksessä. Toinen pysähdys Kapilammella ja sävellaji vaihtui kangaskiurun sointuvaan liverrykseen. Lammen rannassa mulkoili rengassilmillään myös pari pikkutylliä, kevään ekoja.

Ridasjärvi on huhtikuussa parhaimmillaan: joutsenia 200, hanhia ainakin 600, haapanoita yli 200, taveja ja tukkasotkia toistasataa ja päälle vielä lokit, nokikanat ym.  Myös jouhisorsia ja lapasorsia oli tullut lisää ja niitäkin kirjasin jo kaksinumeroisia määriä. Lopulta taviparvesta ui hetkeksi esiin myös juhlapukuinen heinätavi, joka pian katosi uudelleen järven kortteikkoon.

Aikani katseltuani keksin järven kaakkoisrannalta kevään ekan kalatiiran, joka myöhemmin kalasteli aivan tornin edustallakin. Kaulushaikarakin tuli taas esiin Lemmilän edustan kaislamatolle. Päivä lämpeni ja oli taas niin mukava käydä Kyliksellä aamukahvilla paikalle fillaroineen raskaansarjan ornikaverin kanssa.

Hyvinkään Kulomäki houkuttelee sepelrastaita tykkilumien sulaessa

Ridasjärveltä suuntasin suunnitelmani mukaan täsmäretkelle Hyvinkään Kulomäkeä katsastamaan. Yksinäinen staijari mäen huipulta kertoi ettei mitään kummempaa ole näkynyt enkä enää löytänyt Myllytilan jokirannasta koskikaraakaan. Jäin mäen juurelle Myllytilalle ja ryhdyin kiikaroimaan laskettelumäen puoliksi vielä lumisia rinteitä, jossa näytti ruokailevan muutamia rastaita. Kaukoputken haettuani ehdin katsoa vasta puolenkymmentä rastasta kun seuraava olikin jo vuoden eka sepelrastas. Kaukanahan se oli, mutta lintua katsomaan tulleet olivat tyytyväisiä kun ei tarvinnut kavuta ylös mäelle linnun nähdäkseen.

Harmaasorsa (vasemmalla) Kytäjän Postin tulvalammikolla

Kierros Kytäjän tulvattomilla pelloilla ei ensin tuntunut tuottavan yhtään mitään. Postin tulvalla lepäili kuitenkin yli sata sorsaa, joukossa myös harmaasorsakoiras. Kun vielä pysähdyin Livinkylän pelloille kuoveja katsomaan, löysinkin pellon päältä kaksi iloisesti kaartelevaa haarapääskyä. Kesä on siis tullut näillekin retkireiteille!

Pitkänperjantain iltana tarkistuslaskenta antoi pääsiäisen lajimääräkseni jo 87 lajia.

Pääsiäisen lintuja

Kiirastorstain aamu on etelätuulesta huolimatta varsin kolea. Teeret kuitenkin soivat Jäniksenlinnassa kuten muinakin aamuina ja turnajaisiin osallistui myös muita muhkeampi korpimetso kuten parina edellisenäkin aamuna.

Eilen Järvenpään Rantapuistoa koristanut mandariinisorsa oli valitettavasti nostanut yöllä oranssiset purjeensa ja kadonnut.

Kevät toi mandariinisorsan Järvenpään Rantapuistoon

Varhaisaamun aikana oli taas helppo poiketa Krapin Golf-kentällä, vaan eipä ollut liejukana vielä saapunut tutulle pesälammellensa. Haapananaaras taisi kuitenkin jo katsella viereistä lampea vähän sillä silmällä. No, liejukana löytyi kuitenkin myöhemmin päivällä Keravan Myllynummen lammelta - kiitos mukavasta vinkistä Artsille.

Liejukanakin on palannut Keravan Myllynummelle

Parin tunnin staijaus Tuusulanjärven rannassa riitti, muutto oli edelleen lähes pysähdyksissä. Vain kyhmyjoutsen kunnioitti läsnäolollaan Tuusulanmeren selkää ja korkealla läntisellä taivaalla matkasi neljän merimetson parvi välillä liidellen kohti tuntematonta määränpäätä.

Iltapäivällä pistäydyin vielä Rantamossa, missä nelisatapäinen hanhiparvi laidunsi edelleen oraspellolla. Niitä katsellessa kaukoputkeen osui myös varisparvessa multakasaa tonkivat mustavarikset, joita oli peräti neljä.

Kiirastorstain iltana läppärini ilmoitti pääsiäislistani pituudeksi 53 lajia.

Pussitiainen - Remiz pendulinus

Pussitiainen pesällään

Pussitiainen on viime vuosina levittäytynyt harvalukuiseksi pesimälajiksi Suomeen. Laji on kosteikkoja suosiva ja viihtyy umpeenkasvavilla järvillä ja lammilla. Sieltä se löytää pussimaisen pesänsä ripustukseen riittävän korkeaa puustoa ja osmankäämiä pesätarpeiksi.

Alueen ensimmäinen pussitiainen lensi Järvenpään Linturannassa rengastaneen Lasse Vilhusen verkkoon 6.5.2013 ja löytyi 23.5.2013 uudelleen Järvenpään Kaakkolan lintutornin rannasta. Ajoittain ääntelevästä linnusta tehtiin useampia havaintoja kesäkuun alkuun asti.

Luotokirvinen - Anthus petrosus

Luotokirvinen kesäpuvussa

Luotokirvinen pesii nimensä mukaisesti ulkosaariston luodoilla ja saarilla. Laji on varhainen muuttolintu, joka saapuu usein kirvisistä ensimmäisenä jo maaliskuussa.

Alueen ensimmäinen luotokirvinen löytyi Hyvinkäältä Kytäjän padolta kylmän ja lumisen talven lopulla, kun Jukka Meriläinen 27.3.2013 näki ja kuvasi  patosillan kaiteelle laskeutuneen linnun. Lähiseudun ainut sulana kohiseva koski varmaankin pysäytti muuttomatkasta väsyneen linnun.

Isokirvinen - Anthus richardi

Syksyinen isokirvinen lennossa

Isokirvinen on Suomessa jokasyksyinen harvinaisuus. Havainnot koskevat yleensä nuoria lintuja, joita löydetään laitumilta ja sänkipelloilta. Ääni on lajin parhaita tuntomerkkejä ja äänettömiä lintuja koskevat havainnot jäävät yleensä ns "maastoisokirvisen" tasolle, jolloin kyseessä saattaa olla myös mongoliankirvinen.

Alueen toistaiseksi ainoan lajilleen määritetyn isokirvisen löysivät Jari Siven ja Ari Väätäinen  Hyvinkään Ritassaaren tulvapellolta 10.9.2012.

Lisäksi alueella on havaittu syys-lokakuussa kolme "maastoisokirvistä", joista kaksi Tuusulan Rantamossa ja yksi muuttavana Nurmijärven Tornimäessä.

Sinipyrstö - Tarsiger cyanurus

Vanha sinipyrstökoiras

Sinipyrstö on vanhojen vaarametsien pesimälintu, joka esiintyy Suomessa Venäjän taigalta ulottuvan levinneisyysalueensa koillisimmassa osassa. Sinipyrstön nopea runsastuminen alkoi 1980-luvun lopulla, kun lintuja alkoi löytyä vuosi vuodelta kuuluisimmaksi tulleelta pesimäpaikaltaan Kuusamon Valtavaaralta. Nykyisin lajin pesimäkanta lasketaan kolminumeroisella luvulla ja reviirejä on löytynyt eteläisenkin Suomen vanhoista metsistä.

Laji on helppo tuntea rytmikkäästä laulunsäkeestä, jota lintu toistaa yleensä suuren kuusen latvuksesta. Myös kevät- ja syyshavainnot ovat runsastuneet, varsinkin lintuasemilla ja saarilla.

Alueelta sinipyrstö on löytynyt kerran, kun Jari Siven arveli kuulleensa laulavan linnun Hyvinkään Kalkkivuoressa 10.6.2012. Määritys varmistus vasta 14.6.2012, kun lintu tuli hetkeksi näkyviin.

Käärmekotka - Circaetus gallicus

Käärmekotka Espanjassa

Käärmekotkasta on viime vuosina tullut Suomessa lähes joka vuosi havaittava harvinaisuus. Lajin yhtenäinen pesimäalue ulottuu kaakosta Pietarin seudulle, joten esiaikuisten pesimättömien lintujen kiertely Kaakkois-Suomessa on odotettua.

Alueen ensimmäinen havainto käärmekotkasta koskee Nurmijärvellä Klaukkalan Tornimäessä 30.4.2011 kaakon suuntaan lentänyttä lintua (Pekka Toiminen). Havainnosta ei ole julkaistu tarkempaa havaintoselostusta.

Mustapäätasku - Saxicola rubicola

Mustapäätasku Nurmijärvellä 7.4.2011

Mustapäätaskun lajiryhmä koki uudistuksen vuonna 2011, kun BirdLife Suomen Rariteettikomitea päätti jakaa aiemmin lajilistalla olleen mustapäätaskun kahdeksi lajiksi. Läntiset, Välimerenmaissa pesivät alalajit saivat pitää vanhan mustapäätasku -nimensä, Saxicola rubicola, ja itäisen alalajiryhmän lintuja alettiin kutsua sepeltaskuiksi, Saxicola maurus.

Lajien esiintymiskuva Suomessa on vakiintunut sellaiseksi, että mustapäätaskuja nähdään Etelä-Suomessa pääosin keväisin, kun taas nuoret sepeltaskut kuuluvat syksyisiin harvinaisuuksiin.

Alueen ensimmäisen lajilleen määritetyn mustapäätaskun on löytänyt Veikko Päivinen 6.4.2011 Nurmijärven Järvenpohjan pelloilta, missä koiraslintu viihtyi pumppaamon penkereellä 8.4.2011 asti.

Mäntsälässä havaittiin 28.5-8.6.1984 koiraspukuinen mustapäätasku (Aimo Tilsala ym.), jonka alalajia ei ole Rariteettikomitealle toimitetusta havaintoilmoituksesta pystytty määrittämään. Havainto on siten kirjattu nimikkeellä mustapäätasku/sepeltasku.

Viitatiainen - Parus palustris

Viitatiainen Helsingin Vanhankaupunginlahdella

Viitatiainen pesii lähimmillään Virossa useiden parien voimin joka vuosi. Viitatiainen on pääosin paikkalintu, jonka vähäinen syyskiertelykään ei yleensä ulotu Suomeen asti. Lajilla on kuitenkin taipumusta harvoin toistuviin syysvaelluksiin, joiden tuloksena lajista oli vuoden 2009 loppuun mennessä tehty Suomessa nelisenkymmentä havaintoa.

Syksy 2010 muutti kaiken. Viitatiaisia vaelsi kaakosta lähes kaikkialle Suomeen satamäärin. Tämän vaelluksen tuloksena alueen ensimmäinen havainto viitatiaisesta saatiin 13.1.2011. Ari Väätäinen löysi Hyvinkään Kittelästä linnun, joka asettui läheiselle piharuokinnalle ja viipyi 4.4.2011 asti.

Saman vuoden syksyllä 4.12.2011 Olli Okko löysi kotipihastaan Tuusulan Nuppulinnasta viitatiaisen, joka jäi paikalle koko talveksi ja nähtiin viimeisen kerran 15.4.2012. Lintuyhdistyksen silloinen puheenjohtaja päätyi salaamaan havainnon alueen muilta lintuharrastajilta.