Jänkäsirriäinen - Limicola falcinellus

Jänkäsirriäinen Hangossa elokuussa 2014

Jänkäsirriäinen pesii laajoilla, vetisillä aapasoilla Pohjois-Suomesta itään ulottuvalla, mutta varsin suppealla levinneisyysalueella. Laji on pitkän matkan muuttaja ja se talvehtii Itä-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Suomessa pesivät linnut palaavat toukokuun lopussa, mutta niitä pysähtelee Etelä-Suomessa vain huonojen muuttosäiden aikaan. Syysmuutolla jänkäsirriäisiä nähdään Etelä-Suomen kahlaajarannoilla heinä-elokuussa. 

Alueen ensimmäinen havainto jänkäsirriäisestä koskee Luontokerho Turduksen kortistoon kirjattua havaintoa yksinäisestä linnusta, joka ruokaili Hyvinkäällä Kytäjän padon pohjoispään lietteillä 15.9.1963. Retkellä oli mukana seitsemän lintuharrastajaa, joiden joukossa mm Matti Lahtinen ja Lauri Koivuneva. Seuraava havainto tehtiin Tuusulan Rantamossa 25.5.1968, kun Pekka Nurminen ja Samuli Haapasalo löysivät paikallisen jänkäsirriäisen (Lm 10:26).

Alueen keväthavainnot, joita on 14 eri keväältä, ajoittuvat jaksolle 16.5-5.6. Varhaisin keväthavainto tehtiin Hyvinkään Kittelässä 16.5.2006 (Vilho Kuntsi, Timo Koivisto ja Ari Väätäinen). Runsain kevätesiintyminen todettiin 26-27.5.2009 Tuusulassa Seittelin vastavalmistuneella kosteikolla, missä parhaimmillaan laskettiin 17 jänkäsirriäistä (Ari Ahtiainen ym). 

Alueen syyshavainnoista valtaosa on tehty vanhojen sirrien muuttoaikaan heinäkuussa. Jaksolla 12-31.7 sirriäisiä on nähty 10 vuonna, mutta vain kesällä 2000 jänkäsirriäisiä viipyi pitempään, 13-24.7 Hyvinkään Kittelässä Vantaanjoen muutaman aarin kokoisella tulvalla. Elokuussa liikkellä ovat nuoret sirriäiset, joista on tehty vain kaksi havaintoa:

• 5.8.1976 Tuusula Rantamo kaksi muuttavaa (Seppo Niiranen ym)
• 23-28.8.1979 Järvenpää Tuusulanjärven pohjoispää (Heikki Holmström ym)

Isosirri - Calidris canutus

Vanha isosirri Porvoon saaristossa heinäkuussa 2014

Isosirri on arktinen kahlaaja, joka pesii Jäämeren rannikoilla ja talvehtii Atlantin vuorovesirannoilla. Läpimuutto on säännöllistä, mutta välilaskuja Suomen kahlaajarannoille tehdään vähän ja sisämaahan vieläkin vähemmän.

Alueen ensimmäinen havainto isosirristä tehtiin jo 14.9.1952, kun Seppo Verhiö ja Aarno Murtamo keksivät linnun Kytäjän padon vesijättöalueelta. 

Keväällä isosirrien muutto on lyhyt ja nopea eikä komeita juhlapukuisia lintuja juurikaan jää Suomen rannoille lepäilemään. Muutto ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Ensimmäinen keväthavainto alueella saatiin vasta 1.6.2005, kun Jouko Olkio löysi Tuusulan Rantamoon laskeutuneesta tundrakurmitsaparvesta kolme juhlapukuista isosirriä. Sen jälkeen keväthavaintoja on kertynyt lisääkin: Keväällä 2007 Hyvinkään Ridasjärven lintutornin edustan kaislalautoilla viihtyi isosirri lähes kahden viikon ajan 24.5-3.6.2007 (Ari Väätäinen ym.) ja 2.6.2007 paikalla oli kaksikin lintua (Ari Ahtiainen). Rantamon kosteikon laajennus keväällä 2009 veti puoleensa kahlaajia ja 5-6.6.2009 altaalla nähtiin enimmillään 45 isosirrin parvi (Seppo Niiranen). 

Pääosa alueen havainnoista on kuitenkin tehty lajin syysmuuttoaikaan heinä-syyskuussa. Näistä pienempi osa koskee vanhoja lintuja, jotka muuttavat jo heinäkuussa: 13.7.1997 Hyvinkään Ridasjärven ylitti 3 isosirrin muuttoparvi (Sampsa Cairenius ym) ja 17.7.1998 Hyvinkään Kittelässä Vantaanjoen rannassa levähti hetken yksinäinen lintu (Vilho Kuntsi). 

Nuoria sirrejä muuttaa syksyisin pidemmällä jaksolla elo-syyskuussa. Puolet alueen isosirrihavainnoista onkin kertynyt tältä jaksolta. Suurin syysmuuttoparvi nähtiin Tuusulan Rantamossa 22.8.1978, kun 13 lintua muutti lounaaseen (Heikki Holmström).

Uusimpia havaintoja:

• 23.7-5.8.2012 Hyvinkään Ridasjärvellä nähtiin kolme muuttoparvea (Jari Siven)
• 21.7.2012 Tuusulanjärvellä kolmen linnun parvi länteen (Ari Ahtiainen)

Mustatiira - Chlidonias niger

Mustatiira Hyvinkään Ridasjärvellä heinäkuussa 2014

Mustatiira on kaakkoinen laji, joka pesii usein yhdyskuntina matalilla ja rehevillä lintujärvillä. Suomessakin pesii muutamia pareja lähes joka vuosi, vaikiintuneimmin Evijärvellä.

Alueen ensimmäisen havainnon mustatiirasta teki K.E.Kivirikko ampumalla yhden yksilön Nurmijärvellä 3.9.1891 (Kivirikko 1931). Uudemman ajan ensimmäinen löytyi Tuusulanjärveltä 19.6.1969 (Samuli Haapasalo ja Pertti Koukkari).

Tuusulanjärvi säilyi pitkään alueen ainoana mustatiirajärvenä, kunnes laji havaittiin 28.5.1980 Hyvinkään Kytäjärvellä (Ari Väätäinen, Rainer Salo ja Erkki Saarela). Pian tämän jälkeen 23.5.1982 Hyvinkään Ridasjärvellä nähtiin järven ensimmäiset mustatiirat, kaksi yksilöä (Raimo Åberg, Jouko Vuori ja Jari Kouki). Jokseenkin kaikki alueen mustatiirahavainnot on sen jälkeenkin tehty näillä kahdella järvellä.

Muut tapaamispaikat alueella ovat olleet: Nurmijärvellä Lepsämän tulva (6.5.1996) ja Valkjärvi (7.5.2013) ja Mäntsälässä Kotojärvi (2.6.1982) ja Sulkavanjärvi (11.5.2003).

Mustatiira on havaittu alueella joka vuosi vuodesta 1988 lähtien. Havainnot ajoittuvat toukokuusta syyskuulle. Varhaisimmat keväthavainnot on tehty 5-6.5 ja myöhäisimmät syyshavainnot 19-20.9. Kevätmuutto on vilkkaimmillaan jaksolla 15.5-3.6.. Syysmuutolla kierteleviä lintuja on nähty heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle ilman selvää huippua. Myöhäisin syyshavainto koskee Hyvinkään Ridasjärvellä 10.9.1994 tavattua lintua, joka poikkesi juhlapukuisesta linnusta niin paljon, että sen määritys käytiin varmistamassa veneestä käsin (ARK Ahtiainen 1994).

Alueen tähänastiset mustatiirahavainnot koskevat kierteleviä lintuja. Pisimmillään ne ovat viipyneet paikoillaan 2-3 päivää.

Harjalintu - Upupa epops

Harjalintu Hyvinkäällä lokakuussa 2005

Harjalintu kuuluu maassamme harvinaisiin säihkylintuihin. Sen pesimäalue kattaa suurimman osan Eurooppaa ja siksi harjalintuja harhautuu Suomeen useampia yksilöitä vuosittain.

Alueella harjalintu on tavattu kaikkiaan 26 kertaa. Ensimmäisen havainnon teki Esko Jaakkola Tuusulan Rantamossa 27.8.1963. 1960-luvun toinen havainto koskee Eero Vilppaan kotipihallaan Hyvinkään Ridasjärvellä näkemää harjalintua.

1970-luvulla harjalinnusta tehtiin kolme havaintoa, joukossa Nurmijärven ensimmäinen 26.5.1973 Kytöportaan alueella (Matti Soini). 1980-luvulla laji havaittiin kahdesti Mäntsälässä ja Hyvinkäällä.

Harjalinnun havaintomäärät ovat sen jälkeen olleet lievästi kasvussa. 1990-luvulla havaintoja kertyi kuudesta harjalinnusta ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jo  kahdeksasta linnusta. Syksyllä 2005 harjalintu viihdytti monia katsojia ensin Hyvinkäällä, missä Ritva Nurmen löytämä harjalintu viipyi Hangon ratapihalla lähes kuukauden 18.9-9.10.2005 ja sitten viikon verran 22.11.2005 asti Järvenpään Vanhankylänniemessä, mistä retkeilymajan henkilökunta oli sen löytänyt.

Uusimpia havaintoja 2010-luvulta:

• 28.4.2011 Hyvinkää Ridasjärvi Lemmilä, kuultu ja nähty lintu (Jukka Laiho ja Ari Väätäinen)
• 26.6.2011 Hyvinkää Ridasjärven Latostenmaanmäen sorakuopat, istui tolpassa ja lauloi (Mikko ja Helena Alestalo)

Tähänastisten havaintojen perusteella Hyvinkään Ridasjärven seutu tuntuu olevan harhailevien harjalintujen suosiossa. Edellä mainittujen kolmen havainnon lisäksi harjalintu muutti Ridasjärven yli myös 9.4.2004 (Ari Ahtiainen, Jukka Laiho ja Jari Siven).

Lapinuunilintu - Phylloscopus borealis

Lapinuunilintu Kirkkonummella kesäkuussa 2011

Lapinuunilinnun pesimäalue ulottuu Siperiasta maamme pohjoisosiin. Se on pesimälinnustomme myöhäisimpiä muuttajia, joka saapuu Kaakkois-Aasiassa sijaitsevilta talvehtimisalueiltaan vasta kesäkuun puolivälistä alkaen.

Alueen ensimmäisen havainnon lapinuunilinnusta julkaisi Esko Jaakkola Ornis Fennicassa ja se koskee 4.7.1965 Tuusulan Koskemäellä havaittua laulavaa lintua (Jaakkola 1968).

Tuoreempia havaintoja on kolme, jotka kaikki koskevat muuttomatkalla pysähtyneitä, laulavia lintuja: 18.6.1985 Hyvinkää Sveitsin Alhostenmäki, laulava lintu (Jari Siven), ja 19-21.6.1985 Tuusula Kellokoski, laulava lintu (Tapio Paavola) sekä viimeisimpänä  havaintona Keijo Hannukaisen 8.6.2001 Nurmijärvi Röykän Kassakummusta löytämä lintu. Tämäkin lintu löytyi laulun perusteella alueen pihamäntyjen latvuksista (ARK Ahtiainen 2001).

Näistä kaksi jälkimmäistä havaintoa on tarkastuttu Tringan Alueharvinaisuuskomiteassa. Vaikka havainnot laulavista lapinuunilinnuista eivät vuoteen 1986 asti kuuluneet Tringan ARK:ssa tarkastettavien listalle, on myös Hyvinkään havainnosta vuodelta 1985 laadittu perusteellinen havaintoilmoitus.

Rastaskerttunen - Acrocephalus arundinaceus

Rastaskerttunen Raaseporissa kesäkuussa 2008

Rastaskerttunen, joka vielä 1990-luvun alussa oli alueella harvinaisuus, on sittemmin runsastunut ja vakiinnuttaa jo asemaansa yhtenä alueen uusimmista pesimälajeista.

Rastaskerttunen on tavattu alueella jo yli 60 kertaa ja useita kertoja pesintään viittaavasti joko laulavana pysyvällä reviirillä tai poikasrengastuksina.

Alueen ensimmäinen rastaskerttunen lauloi Tuusulanjärvellä Järvenpään Seurakuntaopiston rannassa 10-12.6.1970 (Seppo Niiranen ja Matti Raitio). Tuusulanjärvestä ja Rusutjärvestä tulikin lajin ainoa tapaamispaikka aina 6.6.1995 asti, jolloin Juha Honkala löysi Hyvinkään Kytäjän patoaltaalta laulavan linnun.

Hyvinkään Ridasjärveltä Ari Ahtiainen löysi ensimmäisen rastaskerttusen laulavana pienestä ruovikosta 6.6.1998. Sen jälkeen järven ruokokasvustojen laajentuminen on edistänyt lajin vakiintumista  Ridasjärvelläkin.

Rastaskerttunen saapuu alueelle varsin säännöllisesti heti vapun jälkeen. Laulukausi on pitkä jatkuen ainakin juhannukseen asti. Heinäkuussa voi pesimäruovikoiden läheisyydessä havaita ruokaa kantavia emoja ja elokuussa on rengastusverkkoihin Tuusulanjärven rannoilla osunut useitakin nuoria lintuja, myöhäisimpänä niistä Järvenpään Linturannassa 25.8.1985 rengastettu lintu (Seppo Niiranen).

Heinäkurppa - Gallinago media

Heinäkurppa Helsingin YKP:ssa syyskuussa 2005

Heinäkurppa pesi 1800-luvulla ilmeisesti koko Suomessa, mutta viimeisimpien tietojen mukaan se lienee hävinnyt maamme vakituisesta pesimälinnustosta. Heinäkurppia tavataan kuitenkin edelleen sekä alkukesästä soidintavina että varsinkin syysmuuttoaikaan pelloilla ja niityillä levähtävinä.

Alueella heinäkurppa on jokavuotinen, mutta vähälukuinen läpimuuttaja, erityisesti syksyisin. Havaintojen kokonaismäärä yltää yli 60 havaintoon.

Kevään ja alkukesän havainnot ovat lähes kaikki 1950-1970-luvulta, jolloin laji oli nykyistä runsaampi. Niiden perusteella lajin kevätmuutto ajoittuu toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Tuoreempia kevään ja alkukesän havaintoja on vain kolme:

• 18.4.2004 Hyvinkää Ritassaari tulvapelto (Jari Siven ja Ari Väätäinen)
• 16.5.2005 Mäntsälä Ohkolan kylän pellot, löytyi peltolintulaskennssa (Sampo Laukkanen)
• 8-17.6.2010 Hyvinkää Kytäjä Livinkylä soidintava lintu (Ritva Nurmi ym)

Viime mainittu havainto koskee kesantoheinäpellossa Keihäsjoen rannalla soidintanutta lintua, jolta nähtiin myös lajityypillistä soidinkäyttäytymistä.

Vaikka kevät- ja kesähavainnot ovatkin vähentyneet on lajista tullut varsin säännöllinen syksyisin tavattava pikkuharvinaisuus. Vuodesta 2004 lähtien laji on havaittu joka syksynä. Havaintojen perusteella lajin muuttokausi on varsin pitkä elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun asti. Eniten havaintoja on tehty jaksolla 12-21.9.

Toisin kuin muut kurpat heinäkurpan löytää syksyisin varsin kuivilta paikoilta. Se voi ponnahtaa lajityypillisen matalaan ja suoraviivaiseen lentoonsa yhtä hyvin sänkipellolta kuin laidunnurmeltakin. Viime vuosina kenties vakiintunein tapaamispaikka on ollut Tuusulan Rantamo, joskin esiintyminen riippuu sadonkorjuun ja peltotöiden ajoituksesta.

Kiljuhanhi - Anser erythropus

Vielä viime vuosisadan alussa Lapissa runsaana pesinyt kiljuhanhi säilyi 1950-luvun alkuun asti säännöllisenä läpimuuttajana, mistä muistiinmerkittynä havainnot 29.9.1952 Hyvinkää Pikosuo 50-60 yksilöä muutti yli 500 hanhen parvessa (Seppo Verhiö) ja 28.4.1954 Hyvinkää Kytäjä 3 yksilöä muutti 15 hanhen parvessa (Seppo Verhiö). Kannan romahdettua 1950-luvun loppuun menessä kiljuhanhesta on tehty alueella vain kolme havaintoa: 

• 12.5.1970 Tuusulanjärvi 8 linnun muuttoparvi (Pekka Nurminen),
• 10.5.1986 Hyvinkää Äijänsuo 4 linnun muuttoparvi (Rainer Salo)
• 5-11.5.2013 Hyvinkää Kytäjoen tulvat (Pekka Komi ym)

Viimeisin kiljuhanhen pesintä on Suomessa todettu kesällä 1995 ja koko Skandinaviassa arvioidaan pesivän enää 50-80 paria, joista valtaosa Norjassa. Lajin jäljellä olevien muuttolevähdyspaikkojen tarkkailu ja suojelu Suomessa samoin kuin satelliittiseuranta tähtää jäljellä olevan kannan muuttoreittien selvittämiseen ja suojelun tehostamiseen myös vielä osittain löytämättä olevilla talvehtimisalueilla.

Sepelsieppo - Ficedula albicollis

Sepelsieppo, koiras Helsingin Vanhankaupunginlahdella
toukokuussa 2012

Sepelsieppo pesii itäisessä Keski-Euroopassa lehtimetsissä ja puutarhoissa. Suomessa sepelsieppoja tavataan vuosittain lajin muuttoaikaan toukokuussa ja havainnot keskittyvät maamme lounaisosiin ja saaristoon.

Alueen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan sepelsiepon löysi Seppo Verhiö Kytäjän sahan alueen koivikosta 12.5.1968. Lintu lauloi muutaman säkeen ja havainnoitsija sai linnun myös näkyviin, kun se kisaili naaraspukuisen siepon kanssa. Rariteettikomitea ei ole tarkastanut perustamistaan edeltäneitä sepelsieppohavaintoja, joita 1960-luvulla tehtiin ainakin yhdeksän.

Haarahaukka - Milvus migrans

Haarahaukka Hyvinkään Sofiebergissä elokuussa 2013

Haarahaukan säännöllinen pesimäalue ulottuu rajantakaiseen Karjalaan ja siksi laji pesii harvalukuisena myös Suomessa ja on viime vuosina runsastunut.

Tästä maailman runsaimpana pidetystä päiväpetolinnusta on alueellakin tehty jo yli 30  havaintoa. 

Alueen ensimmäinen havainto koskee Raimo Åbergin ja Jouko Vuoren 10.6.1958 Tuusulan Huikossa havaitsemaa lintua (PLV 1963-67). Seuraavat viisi havaintoa vuosilta 1963-1977 on julkaistu Lintumies-lehdessä (10:26) ja ne koskevat Tuusulanjärven seudulla kevätmuutolla tavattuja lintuja. 

1980-luvulla lajista tehtiin vain kaksi havintoa, myös Hyvinkään ensimmäinen, kun  Kaidanpäässä nähtiin pohjoiseen muuttava lintu 16.6.1984 (Vilho Kuntsi ym). Vuosina 1989-94 laji havaittiin viisi kertaa, mutta Tringan Alueharvinaisuuskomitea oli ottanut lajin havainnot tarkastettavien joukkoon eikä julkaisemiseen vaadittavia havaintoilmoituksia saatu. 

Vuodesta 2000 lähtien havaintomäärät alkoivat kasvaa ja vuodesta 2008 lähtien laji on havaittu joka vuosi. Laji on myös havaittu Järvenpäätä lukuunottamatta alueen kaikissa kunnissa.

Aineiston perusteella parhaat mahdollisuudet haarahaukan tapaamiseen alueella on 25.4-24.5 välisellä jaksolla kevätmuuton tarkkailun yhteydessä. Kesähavaintoja kiertelevistä linnuista on tehty muutamia heinä-elokuussa, viimeksi 20-24.8.2013 kun nuori haarahaukka jäi muutamaksi päiväksi paikalliseksi Hyvinkään Sofiebergin kartanon pelloille (Jukka Meriläinen ym).