Viime viikolla retkeilimme Skaftung Naturen ryhmän kera ensimmäistä kertaa Tanskanmaalla kevättä vastaanottamassa. Tarkemmin sanottuna retkeilimme Tanskan puoleisen Vattimeren rannoilla Jyllannissa. Siellä riittää matalia vuorovesirantoja ja niittyjä Pohjolan lintujen talvenviettopaikoiksi. Silmä lepää avarissa maisemissa ja lintuja on PALJON - lähituntumasta aina horisonttiin asti!
|
Börringen hiirihaukka lennossa... |
|
... ja samanlainen veijari maassa |
Jo majapaikkaamme Ribessä ajeltaessa pysähdyimme pikku kosteikkoa tarkastamaan ja pääsimme katselemaan lähietäisyydeltä vaaleiden hiirihaukkojen lentoa. Näitä ns Börringen haukkoja näkyi sitten joka päivä useampia. Osalla linnuista oli valkeaa vain alapuolella, mutta joillakin myös siiven yläpuoliset peitinhöyhenkentät loistivat vitivalkoisina. Hauskan näköisiä haukkoja, joita harvemmin tapaa kotikulmilla.
|
Yksi kuudestatuhannesta isosirristä Mandön merenpohjatien varrella |
|
Ei se pieni koko aina merkitse vähäpätöisyyttä - pulmussirri katselee harmaalokkia |
Vattimeren rantoja tarkkailimme Riben edustalla olevilta saarilta: Römöstä, Fanöstä ja Mandöstä. Viimemainittuun ajetaan merenpohjaa pitkin vuoroveden ollessa alhaalla. Rannat on kauttaaltaan pengerretty ja penkereiden päältä oli ilo katsella tuhatlukuisia lintuparvia: meriharakoita, kapustarintoja, kuoveja, isosirrejä ja suosirrejä. Sirrit ovat vielä vaalenharmaissa talvipuvuissaan, mutta kyllä viidentuhannen sirrin parvi silti välkehtii upeasti niiden kääntyillessä taivaalla paikkaa vaihtaessaan. Avarissa maisemissa saalistaa myös muuttohaukkoja, joita näimme useita.
|
Lyhytnokkahanhia Hvide Sandissa |
Myös rantaniityillä laiduntavia hanhia päästiin katselemaan joka päivä. Valkoposket tankkasivat vielä tuhatlukuisina parvina odottaessaan lähtöä Suomenlahden toukokuiseen arktikaan. Tundrahanhia nähtiin satoja, samoin lyhytnokkahanhia suurimmissa lähes lajipuhtaissa parvissa useita satoja.
|
Nuori grönlanninlokki Hvide Sandin kalasatamassa |
|
Sama lintu lennossa |
Hvide Sandin kalasatamasta löysimme nuoren grönlanninlokin ja kaksi isolokkia. Rantalaiturilla seikkaili yllätykseksemme myös nuori liejukana. Samana tuulisena päivänä katselimme myös rantatyrskyissä etelään liitäviä suulia. Blåvandissa Tanskan läntisimmässä kärjessä löysimme mustalintuparvesta myös amerikanmustalinnun. Koiras ui rannan tuntumassa käännellen filmitähden tavoin kellanoranssia nokkaansa, jolloin sitä pääsi vertaamaan lähellä uiviin mustalintuihin.
|
Tässä katsellaan tammitikkaa Dravedin metsässä ... |
|
... js sehän on Tanskassakin tätä nykyä harvinaisuus |
Kävimme myös kahtena aamuna sisämaaretkellä Dravedin metsässä. Siellä oleilee Tanskan tämän vuoden ainut tammitikka, joka tuntui vetävän luoksen paikallisia bongareita magneetin tavoin. Me löysimme tikan kuitenkin ihan itse, vaikkei se juuri itsestään ääntä pitänytkään. Samassa metsässä oli antoisaa päästä samoilta jalansijoilta kuuntelemaan sekä puukiipijän että etelänpuukiipijän laulua! Metsässä katselimme ja kuuntelimme myös viitatiaisia ja tulipäähippiäistä.
Tämän
etelänpuukiipijän laulun nauhoitin Dravedin metsässä 6.3.2015, taustalla kuuluu nokkavarpusen tiksautuksia. Toinen nauhoitus samalta aamulta sisältää
viitatiaisen kutsu- ja varoitusääniä ja taustalla kuuluu kahdesti myös etelänpuukiipijän laulunsäe.
Retken lajilistalle kertyi kaikkiaan 121 lajia. Edellä mainittujen lisäksi myös varikset ovat Tanskanmaalla varsin mielenkiintoisia. Runsaslukuisten mustavaristen lisäksi pääsimme katselemaan myös nokivariksia sekä harmaatakkisten kanssa risteytyneitä tapauksia.
Hieno homma. Saa nähdä malttaakos arktiset lajit viipyillä jos kevät näin etenee...
VastaaPoistavai valuuko ne pohjoiseen pikkuhiljaa, ilman mahtimassoja.
Ninpä, mutta kyllä ne siellä ainakin pulskistuu ennen muuttomatkaa.
VastaaPoista