Huhtikuun pikkuharvinaisuuksia

Muutto vilkastui huhtikuun viimeisellä viikolla tuulten käännyttyä vihdoin taas lämpimämmälle puolelle. Huhtikuun loppu toi myös mukavasti harvemmin tavattavia lintuja. Monikaan niistä ei ole omiin kiikareihini osunut, vaan mitäpä siitä. Suon mielelläni lintujen löytämisen ja havaintojen jakamisen ilon harrastajakollegoilleni. Moni heistä koluaa tuttuja retkikohteita miltei joka päivä ja niistä retkistä, jolloin mitään kummempaa ei löydykään, emme me muut sitten kuule mitään.

Nurmijärven Savikon sepelrastas löytäjänsä kuvaamana

Sepelrastaita on löytynyt jo kaksi, eka Kytäjän Suopellosta ja toinen Nurmijärven Savikolta. Jälkimmäistä pääsin katsomaan viime maanantaina sateisena iltana. Koiras ruokaili yksikseen sänkipellossa eikä taaskaan näyttänyt kaipaavan seuraa samalla pellolla liikkuvasta rastaiden sekaparvesta.

Lampiviklo Kytäjän Postin tulvalla

Lampivikloja on toissapäivästä lähtien havaittu jo kolme: eka piipahti Tuusulan Rantamossa ja toinen Ridasjärvellä. Eilen Kytäjän Postilta löytynyt lampiviklo pysytteli aloillaan ainakin vielä tänään iltapäivällä. Se tepasteli hoikilla koivillaan muita kahlaajia vilkkaammin tulvalla ja napsi ohueen nokkaansa makupaloja tulvalätäköstä.

Huhtikuun päättyessä tilastoni kertovat että lintujen muutto on jokseenkin tavanomaisessa tahdissaan. Ekat pääskyt on nähty ja kirjosieppojakin tuntuu olevan jo monin paikoin. Seuraavaksi voimmekin jo ryhtyä odottamaan kerttuja ja miksei satakieltäkin. Eikä mene montaa päivää ensimmäisen käen kukuntaankaan.

Kovan maan kuvasatoa Extremadurasta

Tämän vuoden kevätretken Espanjaan sain taas tehdä Voiton kanssa ja kohteena oli vanha tuttu Extremadura. Maakunnan nimi tarkoittaa kovaa maata, jonka viljeleminen on vaikeaa. Siksi suuret alueet ovat edelleen heinäaroa, jota käytetään vain laitumina. Keväällä aro kukkii kaikissa sateenkaaren väreissä ja lintuja on kaikkialla, paljon ja lähellä.

Trujillon kaupunki aamuauringossa

Kattohaikaran poikaset olivat jo kuoriutuneet Trujillon kirkontornissa

Lensimme perjantaina Madridiin ja ajoimme noin 250 km lounaaseen Trujillon kaupunkiin, joka sijaitsee arojen keskellä kohoavalla kukkulalla. Asuimme vanhankaupungin kujan varrella pienessä El Baciyelmon huoneistohotellissa, jossa saimme nauttia hollantilaisen isännän ja hänen vaimonsa erinomaisesta huolenpidosta. Suosittelen.

Harjalintuja näkyy ja kuuluu kaikkialla, onhan se Extremaduran tunnuslintukin

Neljän retkipäivän aikana ehdimme suunnata kaupungista kaikkiin ilmansuuntiin. Etelän puolella avautuvat laajat kumpuilevat arot, missä pääsimme katselemaan iso- ja pikkutrappeja sekä hietakyyhkyjä. Möhkälemäiset isotrapit osaavat ihme kyllä myös lentää. Talousasioista aina hyvin perillä oleva Voitto totesikin osuvasti, että jokainen arolla ihailtavana liikkuva isotrappi tuo Extremaduraan varmasti enemmän rahaa kuin samainen lihakimpale pataan pantuna. Nykyisin trapit ovatkin erityisen suojelun piirissä.

Onneksi sininärhetkin olivat jo saapuneet

Värikkäistä värikkäin - mehiläissyöjä

Harjalinnun pehmeä puputus soi taustamusiikkina kaikkialla. Mehiläissyöjät ja sininärhet saalistelivat istuen välillä puhelinlangoilla ja puiden latvoissa. Arokiurut lensivät pitkine siipineen soidinta ja liversivät lakkaamatonta kevätlauluaan. Säät suosivat lintujen katselua ja kuuntelua. Puolipilvisessä säässä ja maksimilämpötilan pysyessä 20 asteen tuntumassa väreilykään ei suuresti haitannut ja tyynellä säällä saattoi nauttia kaikkialta kuuluvista lintujen äänistä.

Munkkikorppikotkan ylilento on majesteettinen näky

Hanhikorppikotkia näkyy paljon ja myös läheltä

Niittysuohaukkoja näkyi yhdelleä kertaa toistakymmentä - tässä naaras

Kahtena päivänä retki suuntautui Trujillon pohjoispuolelle Monfraquen kuuluisaan luonnonpuistoon. Puisto tunnetaan erityisesti korppikotkista. Niitä istuu pesillään jyrkillä kalliopahdoilla ja lentelee taivaalla yllin kyllin. Tajo-joen sillan rakenteissa pesii satoja pääskypareja. Räystäs- ja kalliopääskyjen joukosta löysimme myös useita alppikiitäjiä. Pääsimme myös katselemaan Tietar-joen rantapahdan laella pesiviä iberiankeisarikotkia. Petolintuja kertyi retken lajilistalle kaikkiaan 15 eri lajia, joista mainittakoon vielä La Serenan arolla runsaana esiintyvät niittysuohaukat sekä pikkutuulihaukat ja liitohaukka.

Siniharakat kansoittavat tammia kasvavia laidunmetsiä

Myös aamuiset pysähdykset tammia kasvavien laidunmetsien eli dehesan keskellä olivat mieleenpainuvia. Kaikkialla laulavien keltahemppojen ja harmaasirkkujen lisäksi oli kotoisen mukavaa ja niin kesäistä kuunnellä käen kukuntaa ja kuhankeittäjien viheltelyä. Tammimetsissä viihtyivät myös värikkäätt siniharakat. Purojen varsilla lauloivat äskettäin saapuneet etelänsatakielet.

Viiden retkipäivän aikana kirjasimme havaintoja yli sadasta lajista, mutta antoisinta oli vain pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan missä ja milloin vain, sillä havainnoitavaa riittää ihan joka paikassa. Tietysti pääsin myös tositoimiin uuden kamerani kanssa, kun kuvauskohteita oli kaiken aikaa tarjolla yllin kyllin.

Hanhia riittää edelleen

Tämä on ollut varsinainen hanhikevät. Ensimmäiset tulivat varhain ja vähitellen kerääntymien määrät ovat kohonneet jo tuhansiin. Aluksi parvissa olivat valtalajina rossicus-tyyppiset metsähanhet, mutta vähitellen tundrahanhien määrät ovat kasvaneet milteinpä samansuuruisiksi. Alueella levähtävien hanhien kokonaismäärä yltänee jo kymmeneentuhanteen. Hanhet ovat myös tottuneet ruokailupaikkojen ohi kulkevillä teillä liikkuviin autoihin ja niitä pääsee tarkkailemaan pitkään ja kohtuullisen läheltäkin. Niinpä parvista onkin löytynyt jo toistakymmentä lyhytnokkahanheakin.

Eilen pääsin muutamien koekuvausten jälkeen tositoimiin uuden kamerani kanssa. Alla muutamia otoksia Kytäjän Postin hanhipellolta.

Hanhipellon tunnelmia Kytäjän Postilla

Kolme lajia hanhia - keskellä lyhytnokkahanhi

Metsähanhi laskukiidossa

Muilta osin kevätmuutto on edennyt varsin nihkeästi. Järvien auettua kaikki alueella pesivät vesilinnut ovat nyt saapuneet, viimeisinä mustakurkku-uikku ja kuikka. Tosin heinätavista ensihavainto vielä puuttuu. Kunhat säät seuraavan kerran lämpenevät, voidaan odottaa runsaammin kahlaajia ja sitten onkin jo hyönteissyöjien vuoro. Nehän saapuvat yön pimeydessä, mutta ovat aamuisin havaittavissa siitä, että metsien ja rantojen laulukuorosta erottuu uusia solisteja. Muuttolintulistakin on taas ajan tasalla.

Rantamon meriharakat saapuivat

Tänään tuntui siltä, että kevät pitkän viipyilyn jälkeen taas etenee. Eilinen kylmä tuuli oli vaimenemassa ja aurinko lämmitti jo ihan kunnolla. Ridasjärvestäkin ovat jäät lähteneet ja järvi oli täynnä muuttolintuja: hanhia ainakin viittä eri lajia yhteensä noin 2300 ja joutseniakin lähes 300, joukossa myös kyhmy- ja pikkujoutsen. Lisäksi sorsia, sotkia ja uiveloita. Myös kevään ensimmäinen ruskosuohaukka, vanha koiras, keikkui jo kotoisen oloisesti ruovikoiden päällä. Pari merikotkaa levitteli siipiään taivaalla ja sai hanhiparven kohoamaan pilvenä lentoon.

Rantamon meriharakat ovat saapuneet

Tuusulan Rantamossakin oli tänään monipuolisempaa muuttoa: kurkia ja hanhia lensi pienissä parvissa pohjoiseen ja pari kuoviakin havaittiin. Rantamon kosteikon altaat ovat vapautuneet jäistä ja naurulokit kansoittavat taas niiden siistiksi raivattuja rantoja. Tänään saapui myös Rantamon monivuotinen meriharakkapari, joka löysi heti paikkansa Seittelin altaan saarekkeesta.

Sade ja ennätykset ropisevat

Pääsiäisviikon sateet ovat kirittäneet kevään tuloa, joka olikin pitkään pysähdyksissä. Joet tulvivat taas ja järville on auennut jo isoja sulapaikkoja. Hanhia on tullut päivä päivältä lisää ja suurimmat kerääntymät lasketaan nyt tuhansissa. Hanhiparvista löytyy nyt jo useita lyhytnokkahanhiakin. Vesilintujen ja rastaidenkin muutto on vilkastunut plussaöiden myötä.

Tulvapellon tunnelmaa Tuusulan Vanhakylässä

Mikä ei kuulu joukkoon - lyhytnokkahanhi

Ennätysaikainen lapasorsa saapui Vanhankylän tulvalle jo 3.4

Muutto on nyt kaiken kaikkiaan noin viikon etujassa ja aiempia saapumisennätyksiä rikotaan lähes viime vuoden tahtiin. Viimeisimpinä kevätseurantaa ovat ravistelleet mustaleppälintu Nurmijärven Lepsämässä ja lapasorsa Tuusulan Vanhankylän tulvalla. Molemmat saapuivat jo 3.4 ja löivät aikaisemmat ennätyksensä parilla päivällä.

Nuori mustaleppälintukoiras laulaa ensimmäistä kevättään Nurmijärven Lepsämässä

Metsissä on edelleen ollut varsin hiljaista. Tikat ovat kuitenkin rummutelleet ja huudelleet ahkerasti. Harmaapäätikkoja tuntuu olevan vähän kaikkialla ja pohjantikoistakin on saatu useita havaintoja. Rantametsissä pikkutikat kiikittävät kevättä. Valkoselkätikat sen sijaan ovat pysyneet toistaiseksi piilossa. Vaan ei haittaa, tämä hauska testi - Mikä lintu olet? kertoi minun olevan itse valkoselkätikka! Kokeile sinäkin!

Hiljainen viikko meni jo

Ensi viikolla vietetään hiljaista viikkoa, joka huipentuu pääsisäiseen. Kevätmuuton osalta hiljainen viikko taisi kuitenkin jo mennä. Viime lauantaina pohjoiseen kääntynyt virtaus on pidätellyt muuttoa, ja vain kalalokki on sen jälkeen kirjattu uudeksi saapujaksi . Kevätmuutto on taas jokseenkin normaalissa rytmissään. Muuttolintulistalta löytyvät jo lähes kaikki maaliskuun lajit mutta eipä sitten muita.

Hiljaisen lintuviikon kuva: mustarastas kotipihan aidalla

Varhain saapuneet hanhet ovat edelleen tarjonneet mukavasti katseltavaa. Sekä Kytäjän Suopellossa että Nurmijärvellä Kuhajärven pelloilla laiduntaa edelleen 200-400 metsä- ja tundrahanhea. Kytäjän parvesta on löytynyt kolme ja Kuhajärveltäkin kaksi lyhytnokkahanhea. Tuusulanjärvellä Seittelinlahdelle auenneessa sulassa yöpyy runsaat sata joutsenta ja myös hanhia. Niiden joukossa on edelleen kolme pikkujoutsentakin.

Kytäjän pelloilla pitkään viihtynyt nuori maakotkakin tuntuu nyt kadonneen. Neitsytsaaressa sen sijaan on viime päivinä lennellyt piekana. Myös ensimmäiset tuulihaukat ovat palanneet pesimäpaikoilleen Kytäjällä.

Ainoa laji, jonka muutto on kuluneen viikon aikana vilkastunut, tuntuu olevan urpiainen. Niiden surisevia parvia kuulee tämän tästä varsinkin metsäretkillä. Myös harmaapäätikat ovat aurinkoisina päivinä kuuluttaneet reviirejään monin paikoin.

Hanhia pellolla ja kotka taivaalla

Hiihtoretkeltä palattuani olen kierrellyt Nurmijärven ja Kytäjän hanhipeltoja. Tulvat ovat jo milteinpä kuivuneet, joten hanhiaika voi tänä keväänä jäädä lyhyeksi.

Ruotsinkylän tutkimusmetsässä pähkinähakit käyvät edelleen hakemassa niille tarjottuja pähkinöitä. Tänään näin samassa metsässä myös kolme nokkavarpusta, jotka lauloivat kuusenlatvassa. Niiden laulu on vaatimatonta koostuen metallisista tiksutuksista ja vinkaisuista, tässä lyhyt ääninäyte tältä aamulta.

Kuhajärven metsä- ja tundrahanhia - löydätkö myös lyhytnokkahanhen?

Nurmijärvelle on kertynyt päivä päivältä lisää hanhia. Tänään Kuhajärven pelloilla ja Lepsämän Isoniityn tulvanrippeillä liikkuin 450 hanhen tokka, jossa enemmistönä olivat rossicus-tyyppiset metsähanhet. Niiden joukosta löytyi yli 50 tundrahanhea ja jo pitempään paikalla ollut lyhytnokkahanhikin. Myös ensimmäiset kurjet ovat jo tulleet pesimäreviireilleen.

Kytäjällä paras tulvapelto löytyy Keihäsjoen varrelta Postinkulmalta. Sinne on kerääntynyt toistasataa joutsenta ja peremmällä Suopellossa laiduntaa iso hanhiparvi. Siinäkin on metsähanhien lisäksi muutama tundrahanhi ja lyhytnokkahanhi.

Maakotka kaartelee Kytäjän taivaalla

Kytäjän Neitsytsaaressa on jo parin viikon ajan viihtynyt nuori maakotka. Se istuu peltoaukean reunapuissa ja laskeutuu välillä myös sänkipellolle ja etsii jalkamiehenä ravintoa - itse asiassa aika lailla nolon näköistä touhua tuollaiselle kuningaslinnulle. Mutta taivaan kannella maakotka on mahtava näky yli kaksimetrisine siipineen.

Tänään seurasin keskipäivään ajoittunutta lähes täydellistä auringonpimennystäkin. Onneksi löysin lipastostani Mauna Kean observatiosta aikanaan hankitut lasit, joiden läpi pimennyksen katselu oli turvallista.

Pihan viherpeipot ja pikkuvarpuset eivät suinkaan hiljenneet auringon valon hiipuessa. Pikemminkin tuntui siltä, että ne aktivoituivat käymään lintulaudalla aivan kuin hakisivat iltapalaa ennen pimeän tuloa. Viherpeipot myös jatkoivat ryystäilevää lauluaan pimennyksen ajan.

Saariselän keväthangilla ja Kutturantiellä

Talvipukuinen bloginpitäjä Rumakurun maisemissa

Pääsinpäs sentään nauttimaan vielä kevättalven hangista, kun vietimme viikon Saariselällä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat keikkuivat mukavasti nollan molemmin puolin. Hiihtokilometrejä kertyi runsaat 80 ja sain jokakeväisen tulitikkurusketuksenkin hyvälle alulle.

Kuukkeleita löytyi hiihtolenkilläkin taukopaikoilta

Lapintiainen Kutturantien varrelta

Riekko piiloutuu

Kutturantien maisemia

Latujen varsilla ja taukopaikoilla näkyi runsaasti kuukkeleita ja lapintiaisia. Pariksi päiväksi vaihdoin sukset vuokra-autoon ja retkeilin pitkin kuuluisaa Kutturantietä. Tämä 39 kilometriä pitkä tie lähtee Kakslauttasista ja päättyy umpikujaan Kutturan kylässä. Lauantaina ajelin koko tien hiljakseen edestakaisin ja uskokaa tai älkää, näin vain kolme autoa ja niistäkin kaksi pysäköityinä! Riekkoja, teeriä, lapintiaisia ja taviokuurnia sen sijaan näkyi paljon enemmän. Lapintiaiset liikkuivat kahdestaan reviireillään ja taviokuurnat lauloivat neulakuusikossa. Tässä äänitykset taviokuurnan kutsuäänistä ja laulusta.

En ole koskaan saanut rokotusta Lapinhulluutta vastaan. Kenties sen vuoksi herkistyin tallentamaan muistikortille lintujen lisäksi myös Luulammen päivätuvan seiniä kiertävät lauseet. Niissä Samuli Paulaharju kuvailee Lapinmaata ja erityisesti Saariselän tunturimaisemaa:

Koko pohjoisen puoli on kohta tuntureilla täytetty

Suuria maanharjoja on toisensa takana siniseen äärettömyyteen saakka

Katsot kohti koillista ja itää – koko maan ääri on tuntureista rakennettu

Korkeita köyryjä on paiskittu vierekkäin ja päällekkäin niin pitkälle kuin silmä kantaa

Maan mustiin uumeniin ne on perustettu, Manalan vierikallioihin,

mutta sinisinä ne nousevat taivaansineen taikka valkoisina piiloutuvat pilvenkumuraan

Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi,

tunturin takaa kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja

Mutta etelän puoleen, kohti päivänpaisteen maita avautuu ääretön metsien valtakunta

Siellä onkin, valtatunturien yöpuolella, jo toinen Lappi, Taka-Lappi, Inarinmaa,

yöpuolenmaa, josta päivä ensiksi pakenee

Toinen on täällä päiväpuolella, päiväpuolen maa

Tämä päiväpuolen suuri erämaa, tunturien, metsien ja aapojen maa,

on Sompio, ikivanha Sompion Lappi.

Samuli Paulaharju: Sompio – Luiron korpien vanhaa elämää, WSOY 1939

Kevättä kirittämässä - Tanskan retki 3-8.3.2015

Viime viikolla retkeilimme Skaftung Naturen ryhmän kera ensimmäistä kertaa Tanskanmaalla kevättä vastaanottamassa. Tarkemmin sanottuna retkeilimme Tanskan puoleisen Vattimeren rannoilla Jyllannissa. Siellä riittää matalia vuorovesirantoja ja niittyjä Pohjolan lintujen talvenviettopaikoiksi. Silmä lepää avarissa maisemissa ja lintuja on PALJON - lähituntumasta aina horisonttiin asti!

Börringen hiirihaukka lennossa...

... ja samanlainen veijari maassa 

Jo majapaikkaamme Ribessä ajeltaessa pysähdyimme pikku kosteikkoa tarkastamaan ja pääsimme katselemaan lähietäisyydeltä vaaleiden hiirihaukkojen lentoa. Näitä ns Börringen haukkoja näkyi sitten joka päivä useampia. Osalla linnuista oli valkeaa vain alapuolella, mutta joillakin myös siiven yläpuoliset peitinhöyhenkentät loistivat vitivalkoisina. Hauskan näköisiä haukkoja, joita harvemmin tapaa kotikulmilla.

Yksi kuudestatuhannesta isosirristä Mandön merenpohjatien varrella

Ei se pieni koko aina merkitse vähäpätöisyyttä - pulmussirri katselee harmaalokkia

Vattimeren rantoja tarkkailimme Riben edustalla olevilta saarilta: Römöstä, Fanöstä ja Mandöstä. Viimemainittuun ajetaan merenpohjaa pitkin vuoroveden ollessa alhaalla. Rannat on kauttaaltaan pengerretty ja penkereiden päältä oli ilo katsella tuhatlukuisia lintuparvia: meriharakoita, kapustarintoja, kuoveja, isosirrejä ja suosirrejä. Sirrit ovat vielä vaalenharmaissa talvipuvuissaan, mutta kyllä viidentuhannen sirrin parvi silti välkehtii upeasti niiden kääntyillessä taivaalla paikkaa vaihtaessaan. Avarissa maisemissa saalistaa myös muuttohaukkoja, joita näimme useita.

Lyhytnokkahanhia Hvide Sandissa

Myös rantaniityillä laiduntavia hanhia päästiin katselemaan joka päivä. Valkoposket tankkasivat vielä tuhatlukuisina parvina odottaessaan lähtöä Suomenlahden toukokuiseen arktikaan. Tundrahanhia nähtiin satoja, samoin lyhytnokkahanhia suurimmissa lähes lajipuhtaissa parvissa useita satoja.

Nuori grönlanninlokki Hvide Sandin kalasatamassa

Sama lintu lennossa

Hvide Sandin kalasatamasta löysimme nuoren grönlanninlokin ja kaksi isolokkia. Rantalaiturilla seikkaili yllätykseksemme myös nuori liejukana. Samana tuulisena päivänä katselimme myös rantatyrskyissä etelään liitäviä suulia. Blåvandissa Tanskan läntisimmässä kärjessä löysimme mustalintuparvesta myös amerikanmustalinnun. Koiras ui rannan tuntumassa käännellen filmitähden tavoin kellanoranssia nokkaansa, jolloin sitä pääsi vertaamaan lähellä uiviin mustalintuihin.

Tässä katsellaan tammitikkaa Dravedin metsässä ...

... js sehän on Tanskassakin tätä nykyä harvinaisuus

Kävimme myös kahtena aamuna sisämaaretkellä Dravedin metsässä. Siellä oleilee Tanskan tämän vuoden ainut tammitikka, joka tuntui vetävän luoksen paikallisia bongareita magneetin tavoin. Me löysimme tikan kuitenkin ihan itse, vaikkei se juuri itsestään ääntä pitänytkään. Samassa metsässä oli antoisaa päästä samoilta jalansijoilta kuuntelemaan sekä puukiipijän että etelänpuukiipijän laulua! Metsässä katselimme ja kuuntelimme myös viitatiaisia ja tulipäähippiäistä.

Tämän etelänpuukiipijän laulun nauhoitin Dravedin metsässä 6.3.2015, taustalla kuuluu nokkavarpusen tiksautuksia. Toinen nauhoitus samalta aamulta sisältää viitatiaisen kutsu- ja varoitusääniä ja taustalla kuuluu kahdesti myös etelänpuukiipijän laulunsäe.

Retken lajilistalle kertyi kaikkiaan 121 lajia. Edellä mainittujen lisäksi myös varikset ovat Tanskanmaalla varsin mielenkiintoisia. Runsaslukuisten mustavaristen lisäksi pääsimme katselemaan myös nokivariksia sekä harmaatakkisten kanssa risteytyneitä tapauksia.

Tulvia kuin huhtikuussa

Tänään tein kierroksen Nurmijärven tulvilla. Lepsämässä ja kirkonkylän Järvenpohjalla vettä on samaan malliin kuin ennen vanhaan huhtikuun alussa. Osa tulvista on toki vielä jäässä, mutta sulavettä ja kiitorataa riittää kyllä kaikille saapujille. Myös Kytäjän Postilla Keihäsjoki tulvii jo, tosin näin tilanteen vain eilisiltana pimeässä.

Laulujoutsenia Nurmijärven Järvenpohjan tulvalla tänään

Joutsenia onkin tullut viime päivinä lisää. Tuusulan Rantamoon joutsenpari saapui maanantaina 23. helmikuuta. Niillä on vielä mukanaan pahnanpohjimmainen viimevuotisesta poikueesta. Tänään näin kolme joutsenta Järvenpohjan tulvalla ja Kytäjän postillakin on ensimmäiset jo havaittu.

Ekat töyhtöhyypät havaitsimme taas Nurmijärven Savikolla eilen 26. helmikuuta. Tänään kolmostien itäpuolisilla Nummenniityn pelloilla niitä oli jo kolme ja Lepsämän tulvalla vielä pari lisääkin. Ovat ne aina vaan omalla tavallaan sykähdyttäviä kevään tuojia.

Uuttukyyhkyjä on näkynyt lähes päivittäin. Eilen suurimmassa parvessa Tuusulan Jäniksenlinnassa istui jo viisi uuttaria langalla.

Kaikki tähän mennessä saapuneet muuttolinnut löytyvät tältä listalta.