Heinäkurppa - Gallinago media

Heinäkurppa Helsingin YKP:ssa syyskuussa 2005

Heinäkurppa pesi 1800-luvulla ilmeisesti koko Suomessa, mutta viimeisimpien tietojen mukaan se lienee hävinnyt maamme vakituisesta pesimälinnustosta. Heinäkurppia tavataan kuitenkin edelleen sekä alkukesästä soidintavina että varsinkin syysmuuttoaikaan pelloilla ja niityillä levähtävinä.

Alueella heinäkurppa on jokavuotinen, mutta vähälukuinen läpimuuttaja, erityisesti syksyisin. Havaintojen kokonaismäärä yltää yli 60 havaintoon.

Kevään ja alkukesän havainnot ovat lähes kaikki 1950-1970-luvulta, jolloin laji oli nykyistä runsaampi. Niiden perusteella lajin kevätmuutto ajoittuu toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Tuoreempia kevään ja alkukesän havaintoja on vain kolme:

• 18.4.2004 Hyvinkää Ritassaari tulvapelto (Jari Siven ja Ari Väätäinen)
• 16.5.2005 Mäntsälä Ohkolan kylän pellot, löytyi peltolintulaskennssa (Sampo Laukkanen)
• 8-17.6.2010 Hyvinkää Kytäjä Livinkylä soidintava lintu (Ritva Nurmi ym)

Viime mainittu havainto koskee kesantoheinäpellossa Keihäsjoen rannalla soidintanutta lintua, jolta nähtiin myös lajityypillistä soidinkäyttäytymistä.

Vaikka kevät- ja kesähavainnot ovatkin vähentyneet on lajista tullut varsin säännöllinen syksyisin tavattava pikkuharvinaisuus. Vuodesta 2004 lähtien laji on havaittu joka syksynä. Havaintojen perusteella lajin muuttokausi on varsin pitkä elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun asti. Eniten havaintoja on tehty jaksolla 12-21.9.

Toisin kuin muut kurpat heinäkurpan löytää syksyisin varsin kuivilta paikoilta. Se voi ponnahtaa lajityypillisen matalaan ja suoraviivaiseen lentoonsa yhtä hyvin sänkipellolta kuin laidunnurmeltakin. Viime vuosina kenties vakiintunein tapaamispaikka on ollut Tuusulan Rantamo, joskin esiintyminen riippuu sadonkorjuun ja peltotöiden ajoituksesta.

Kiljuhanhi - Anser erythropus

Vielä viime vuosisadan alussa Lapissa runsaana pesinyt kiljuhanhi säilyi 1950-luvun alkuun asti säännöllisenä läpimuuttajana, mistä muistiinmerkittynä havainnot 29.9.1952 Hyvinkää Pikosuo 50-60 yksilöä muutti yli 500 hanhen parvessa (Seppo Verhiö) ja 28.4.1954 Hyvinkää Kytäjä 3 yksilöä muutti 15 hanhen parvessa (Seppo Verhiö). Kannan romahdettua 1950-luvun loppuun menessä kiljuhanhesta on tehty alueella vain kolme havaintoa: 

• 12.5.1970 Tuusulanjärvi 8 linnun muuttoparvi (Pekka Nurminen),
• 10.5.1986 Hyvinkää Äijänsuo 4 linnun muuttoparvi (Rainer Salo)
• 5-11.5.2013 Hyvinkää Kytäjoen tulvat (Pekka Komi ym)

Viimeisin kiljuhanhen pesintä on Suomessa todettu kesällä 1995 ja koko Skandinaviassa arvioidaan pesivän enää 50-80 paria, joista valtaosa Norjassa. Lajin jäljellä olevien muuttolevähdyspaikkojen tarkkailu ja suojelu Suomessa samoin kuin satelliittiseuranta tähtää jäljellä olevan kannan muuttoreittien selvittämiseen ja suojelun tehostamiseen myös vielä osittain löytämättä olevilla talvehtimisalueilla.

Sepelsieppo - Ficedula albicollis

Sepelsieppo, koiras Helsingin Vanhankaupunginlahdella
toukokuussa 2012

Sepelsieppo pesii itäisessä Keski-Euroopassa lehtimetsissä ja puutarhoissa. Suomessa sepelsieppoja tavataan vuosittain lajin muuttoaikaan toukokuussa ja havainnot keskittyvät maamme lounaisosiin ja saaristoon.

Alueen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan sepelsiepon löysi Seppo Verhiö Kytäjän sahan alueen koivikosta 12.5.1968. Lintu lauloi muutaman säkeen ja havainnoitsija sai linnun myös näkyviin, kun se kisaili naaraspukuisen siepon kanssa. Rariteettikomitea ei ole tarkastanut perustamistaan edeltäneitä sepelsieppohavaintoja, joita 1960-luvulla tehtiin ainakin yhdeksän.

Haarahaukka - Milvus migrans

Haarahaukka Hyvinkään Sofiebergissä elokuussa 2013

Haarahaukan säännöllinen pesimäalue ulottuu rajantakaiseen Karjalaan ja siksi laji pesii harvalukuisena myös Suomessa ja on viime vuosina runsastunut.

Tästä maailman runsaimpana pidetystä päiväpetolinnusta on alueellakin tehty jo yli 30  havaintoa. 

Alueen ensimmäinen havainto koskee Raimo Åbergin ja Jouko Vuoren 10.6.1958 Tuusulan Huikossa havaitsemaa lintua (PLV 1963-67). Seuraavat viisi havaintoa vuosilta 1963-1977 on julkaistu Lintumies-lehdessä (10:26) ja ne koskevat Tuusulanjärven seudulla kevätmuutolla tavattuja lintuja. 

1980-luvulla lajista tehtiin vain kaksi havintoa, myös Hyvinkään ensimmäinen, kun  Kaidanpäässä nähtiin pohjoiseen muuttava lintu 16.6.1984 (Vilho Kuntsi ym). Vuosina 1989-94 laji havaittiin viisi kertaa, mutta Tringan Alueharvinaisuuskomitea oli ottanut lajin havainnot tarkastettavien joukkoon eikä julkaisemiseen vaadittavia havaintoilmoituksia saatu. 

Vuodesta 2000 lähtien havaintomäärät alkoivat kasvaa ja vuodesta 2008 lähtien laji on havaittu joka vuosi. Laji on myös havaittu Järvenpäätä lukuunottamatta alueen kaikissa kunnissa.

Aineiston perusteella parhaat mahdollisuudet haarahaukan tapaamiseen alueella on 25.4-24.5 välisellä jaksolla kevätmuuton tarkkailun yhteydessä. Kesähavaintoja kiertelevistä linnuista on tehty muutamia heinä-elokuussa, viimeksi 20-24.8.2013 kun nuori haarahaukka jäi muutamaksi päiväksi paikalliseksi Hyvinkään Sofiebergin kartanon pelloille (Jukka Meriläinen ym).

Turkinkyyhky - Streptopelia decaocto

Turkinkyyhky Eilatissa

Turkinkyyhky on levittäytynyt koko Eurooppaan ja pesii harvalukuisena Suomessakin. Laji viihtyy asutuksen piirissä ja hyödyntää myös myllyjä ja viljavarastoja.

Turkinkyyhkyn esiintymisen alueella voidaan katsoa alkaneen Tuusulan Kellokosken ja Mäntsälän Ohkolan kylien alueelta. Alueella ensimmäinen kosketus ilmeiseen turkinkyyhkyyn saatiin Mäntsälän Hyökännummella kesällä 1968, kun yksinäinen lintu asettui 1.5.1968 talon pihapiiriin koko kesäksi. Asukkaiden havainnon 16.7.1968 varmistamassa käynyt Olli Elo epäili silloin, että outo lintu saattaisi olla myös karkuun päässyt naurukyyhky, nykyiseltä nimeltään saharanturturikyyhky. Ottaen huomioon turkinkyyhkyn samoihin aikoihin alkaneen runsastumisen Suomessa epäily lienee ollut aiheeton.

Seuraavat havainnot tehtiin 5.6.1971 lähellä ensihavaintopaikkaa Mäntsälän Arolassa 5.6.1971 (Olli Elo) ja sitten 13-16.2.1972 Nurmijärven Rajamäellä (Jukka Meriläinen ja Heikki Lenkkeri). Rajamäellä turkinkyyhky nähtiin tämän jälkeen myös neljänä seuraavana talvena (Jukka Meriläinen).

Pian näiden jälkeen, kesällä 1977, Tuusulan Kellokoskella todettiin pysyvä reviiri ja mahdollinen pesintä (Ari Lavinto ym). Tämän jälkeen lintuja nähtiin Tuusulan Kellokoskella useina vuosina 1980-luvun puoliväliin asti.

Seuraava pesintä todettiin Keravalla, missä Olli Kivinen havaitsi 26.5.1989 parin rakentamassa pesää ja myöhemmin 17.6.1989 tavattiin hautova lintu (Olli Kivinen ja Jari Korhonen). Tämän jälkeen lajista ei ole ilmoitettu lisää pesintään viittaavia havaintoja.

Turkinkyyhkystä on tehty alueella yli 150 havaintoa ja laji on tavattu lähes joka vuosi vuodesta 1981 lähtien. Viime aikoina havaintomäärät ovat jääneet hyvin vähäisiksi, sillä vuoden 2009 jälkeen lajista on tehty vain yksi havainto.

Turkinkyyhkyjä on havaittu alueella kaikkina vuodenaikoina ja eri kuukausina. Eniten havaintoja on tehty toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin ulottuvalla jaksolla. Seuraavat havainnot pidempään paikallaan pysyneistä linnuista kuvastavat mahdollisuutta turkinkyyhkyjen tapaamiseen eri vuodenaikoina:

• Talvi 1985-86 Keravan keskusta  (Olli Kivinen ym)
• 26.2-11.5.1986 Tuusulan Kellokoski (Tuomo Vuori ym)
• 10.6-3.7.1992 Nurmijärvi Rajamäki 2 lintua Alkon tehdasalueella (Matti Kosonen)
• 28.7-18.8.1992 Nurmijärvi Kirkonkylä 1-2 lintua kirkonmäellä (Timo Kärkkäinen ja Keijo Hannukainen)
• 27.1-11.2.1996 Hyvinkää Paavola talvehtiva lintu Latotiellä (Pentti Eskola ym)

Mustaleppälintu - Phoenicurus ochruros

Mustaleppälintu, koiras Tuusulassa huhtikuussa 2013

Mustaleppälintu on Euroopan kaupunkien ja taajamien lintu, joka on vakiintunut vähälukuiseksi pesimälinnuksi Suomeenkin viime vuosikymmenten aikana. Mustaleppälinnut saapuvat keväällä selvästi ennen leppälintuja, usein jo maaliskuun puolella. Taajamien ulkopuolellakin ne tuntuvat suosivan rakennettuja pihapiirejä, joista löytyy korkeampia rakennuksia laulupaikoiksi.

Mustaleppälintu on havaittu alueella lähes 30 kertaa. Ensimmäisen havainnon kirjasi Seppo Verhiö, joka löysi 1.5.1966 mustaleppälinnun Kytäjältä. Koiraslintu istui vanhan Karkkilan radan kiskoilla. Seuraavan kerran laji tavattiin 17.9.1972 Tuusulassa nykyisen Mikkolan alueella ja 17.5.1978 Keravan Lapilassa (Olli Kivinen).

1980-luvulla lajista tehtiin vain kaksi havaintoa ja 1990-luvulla neljä havaintoa. Näiden joukossa on 24.10.1999 Tuusulan Lammaskallion lintutornilla havaittu naaras, jonka löysi Keijo Hannukainen. Nurmijärven ensimmäinen havainto tehtiin 15.4.1997 Savikon pelloilla, mistä Jukka Meriläinen löysi nuoren koiraslinnun.

2000-luvulla havaintomäärät ovat kasvaneet ja lajista on tullut lähes vuosittain tavattava harvinaisuus, tässä havaintomäärät vuosittain:

2000: 1 havainto Nurmijärveltä
2001: 2 havaintoa Tuusulasta ja Järvenpäästä
2003: 1 havainto Hyvinkäältä
2005: 1 havainto Hyvinkäältä
2006: 3 havaintoa Mäntsälästä ja Nurmijärveltä
2007: 2 havaintoa Mäntsälästä ja Tuusulasta

Vuosina 2011-13 mustaleppälintukoiras piti reviiriä Tuusulan Lammaskallion tilalla, missä havaintoja saatiin vuonna 2011 jaksolta 5.4-22.7, vuonna 2012 jaksolta 6-27.5 ja vuonna 2013 22.4-28.8. Laulava koiras nähtiin lähes päivittäin, mutta mitään muuta pesintään viittaavaa ei näinä kesinä kuitenkaan havaittu.

Lapintiira - Sterna paradiseaea

Lapintiira Loviisan saaristossa kesäkuussa 2014

Lapintiira pesii Suomen kaikilla merialueilla ja Lapissa. Laji on pitkänmatkan muuttolintu, joka saapuu keväällä huhti-toukokuussa ja lähtee heinä-elokuussa.

Alueen lapintiirahavainnot koskevat pääosin kevätmuutolla järville saalistamaan pysähtyneitä lintuja. Keväisten lapintiirojen määrittämistä vaikeuttaa se, että tuoreessa puvussa kalatiirojen lajituntomerkit ovat heikosti erottuvia. Huolellinen lajinmääritys edellyttää aina useamman tuntomerkin yhdistelmää, mikä vaatii hyviä havainto-olosuhteita. Tiirojen äänetkään eivät paljoa helpota lajinmääritystä, koska lapintiirat pitävät lajityypillisintä soidinääntään vain pesimäpaikoilla.

Lapintiirasta on alueelta ilmoitettu yli 70 havaintoa, joissa lajinmäärityksen taso vaihtelee kuitenkin suuresti. Ensimmäiset havainnot lajista saatiin Hyvinkään Kytäjärveltä  jo 1950-60 luvun vaihteessa, jolloin järvellä varastoitiin puutavaralauttoja. Lapintiirasta ilmoitettiin hyvin niukasti havaintoja aina 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen laji on havaittu vuosittain, mihin vaikuttaa erityisesti optiikan ja määritystaidon paraneminen.

Ilmoitettujen havaintojen perusteella lapintiiroja nähdään alueella eniten toukokuun alkupuoliskolla, mikä viittaa lajin säännölliseen läpimuuttoon pohjoisille pesimäalueille. Tämän jälkeen havaintoja on tehty kesäkuun alkuun asti ja uudelleen taas heinäkuussa, jolloin liikkeellä ovat Suomenlahden merialueilta kiertelemään lähteneet tiirat. Keskikesällä vanhan lapintiiran erottaminen kalatiirasta on helpointa, koska silloin kalatiiran  siivenkärkien tummat kiilat ovat kulumisen takia kauempaakin nähtävissä.
Myös elokuussa on tehty joitakin havaintoja etelään muuttavista lapintiiroista.