Pappapinnoja bongaamassa

Tänään pääsin mukaan bongaamaan Hauvelille uusia pappapinnoja. Retki oli ollut suunnitelmissa jo monta viikkoa, mutta vasta tänään kaikki loksahti kohdilleen ja päästiin matkaan. Kompekin lähti mukaan valottamaan kennoja ja retkeämme muutenkin.

Viitatiainen Kotkan Laajakoskella

Moottoritie on suora ja saavuimme Kotkan Laajakoskella kilpaa auringonnousun kanssa. Katseet ja kamerat suunnattiin kohti pientä punaista lintulautaa, mihin jo lokakuun lopulla oli osunut viitatiainen. Se kävi ahkerasti murkinalla ja niin oli päivän ensimmäinen pappapinna plakkarissa, pokkarissa ja järkkärissä jo ennen kello kymmentä.

Neiti mustakaularastas Haminan Ruotsinkylässä

Kotkasta jatkoimme itään niin vauhdikkaasti että ajoimme uutta moottoritietä Haminan ohi. Maakuntamatka johti lopulta Lelun kautta Haminan Ruotsinkylään, jossa iso porukka paikallisia ja muitakin jo katseli omenapuussa istuvaa mustakaularastasta. Kovin oli vaalea ja kuvioiltaan vaatimaton tämä veijari, vaikka sitä kauniimman sukupuolen edustajana pidetäänkin. Toinen pappapinna Hauvelille joka tapauksessa.

Paluumatkalla tsekattiin uusi kalakauppa ja sen lounasravintola, missä pappa tarjosi onnistuneen retken kunniaksi maistuvat lohiateriat. Grattis ja tattis - sellainen bongausretki tällä kertaa!

P.S. Lisää kuvia mustakaularastaasta löytyy PK:n kotivulta. Näistä ja muistakin kuvista ja linnun todellisesta identiteetistä saimme käyntiin vilkasta keskustelua bongariliittolaisten foorumeilla. Mielipiteet vaihtelevat ja vaihtuvat mustakaulasta risteymän kautta Suomen ensimmäiseen punakaularastaaseen. Me saatoimme vain todeta, että kovin on erilainen kuin aikaisemmin Suomessa näkemämme mustakaularastaat, joilla on ollut varsin terävärajaista ja hyvin tummaa viirutusta rinnassa ja alempana vatsapuolellakin.

Ihan pihalla bongaamassa

Tavikin osallistui pihabongaukseen

Tänä talvena olen taas pitänyt lintujen ruokintaa Tuusulan Jokipuistossa, matonpesupaikkaa vastapäätä joen toisella rannalla. Niinpä päätin tänä vuonna tehdä pihabongauksen Jokipuistossa. Samalla vein ruokinta-automaatteihin lisää pähkinöitä ja auringonkukkaa.

Ruokintalaudalla oli leudon sään vuoksi varsin hiljaista, mutta Jokipuiston linnut antautuivat muuten ihan mukavasti laskettaviksi. Sinisorsia oli tänään tusinan verran ja niistä vähän erillään uimarannan mutkassa ui taas tavinaaras. Koskikaroja näkyi tänäänkin kaksi lintua. Säädetyssä tunnissa sain kokoon neljätoista lajia.

Varpuspöllö Villa Elfvikin pihassa

Iltapäivällä stadissa käydessäni satuin sopivasti paikalle Villa Elfvikin pihalle, josta oli juuri löytynyt varpuspöllö. Se istuskeli pihan reunapuiden oksilla, kuunteli ja tähysti pistävänkeltaisilla silmillään ympäriinsä. Saalista ei näkynyt, hangella liikkui vain kiikareita ja kameroita ulkoiluttavia lintuharrastajia.

Tuusulan rastaita ja isolokki Espoossa

Pihlajat, jotka syksyllä notkuivat marjojen painosta, ovat tyhjentyneet nopeasti. Rastaat pärjäävät silti mainiosti, sillä talvi ollut leuto. Vielä pari viikkoa sitten rastaat pomppivat Keravan kartanon sulalla nurmikentällä. Maan taas jäädyttyä linnut ovat palanneet etsimään jäljellä olevia marjoja. Punaisten loputtua mustatkin alkavat kelvata. Tuusulan Lahelanniityn aitapensaissa riittää aronianmarjoja. Tänään monisatapäiset rastasparvet kuhisivat niitä popsimassa. Eilen samalla alueella liikkui myös iso parvi tilhiä, jotka tuntuivat suosivan jäljellä olevia pihlajanmarjoja.

Punaisten loputtua rastaille kelpaavat mustatkin (aronian) marjat

Parina viime päivänä olemme retkeilleet myös Espoon Soukassa, minne joka talvi kertyy lintuharrastajia katselemaan lokkeja ja petolintuja. Merenlahti venesataman niemekkeen edustalla on tukevasti jäässä ja talvikalastajilta jää aina jäälle kaloja lintujen ravinnoksi. Merikotkia näkyy päivittäin useitakin. Lännessä Kirkkonummen puolella on peltoja ja metsää, missä Hesarin mukaan on viime päivinä liikkunut susikin. Liekö sitten katsastellut  samoja saalistähteitä, joita alueella päivittäin lentelevä maakotkakin hyödyntää.

Nuori isolokki Espoon Soukassa

Myös hiirihaukka on jäänyt seudulle talvehtimaan ja joinakin vuosina senkin on nähty käyvän verkkoavannoilla kala-aterialla. Tänään Soukassa käydessämme meren jäältä löytyi myös nuori isolokki. Aiempina talvina, kun Espoon Ämmässuon kaatopaikka vielä kokosi tuhansia talvehtivia lokkeja, isolokkeja nähtiin Soukassakin useita. Nyt, kun Ämmässuon lokkeja on jäljellä enää muutamia satoja, oli isolokki tämän retkipäivän iloinen yllätys.

Hemppoparvesta heltisi vuorihemppokin

Huikon hurjat löysivät eilen Tuusulan Huikosta rapsipellossa ruokailevan hemppoparven. Tänään Ridasjärvelle mennessämme poikkesimme katsomaan, josko parvi olisi edelleen samoilla apajilla. Ja löytyihän se radanvarsipellolta, missä rapsinvarret törröttävät vielä melko ohuen hangen läpi.

Vuorihemppo Huikossa (vasemmalla), oikealla kolme hemppoa

Parvessa oli 24 lintua ja aikamme niitä katseltuamme löysin hemppojen joukosta myös yhden vuorihempon. Se erottuu parvesta selkäpuoleltaan hieman tummempana, pienempinokkaisena ja linnun sopivasti kääntyessä näkyy myös viiruton, oranssinruskea kurkku. Vuorihempon siivellä on peippomaisesti poikittainen siipijuova ja sen vatsa on laajemmin valkea kuin hempoilla. Vuorihempon pieni nokka on talvella vaalea. Silti linnun löytäminen vilkkaasti hangella piipertävästä parvesta kameran etsimeen vei aikansa. Kovin tuhruinen kuva tästä linnusta nyt tulikin.

Lisätietoja alueen aikaisempien talvien vuorihemppohavainnoista löytyy täältä.

Nakkeli ruokaileekin pää alaspäin

Ridasjärvellä Tarmontuvan ruokinnalla kävi taas aikamoinen kuhina. Ruokaa on yllin kyllin ja sen seitsemää sorttia. Kattauksilla kävi noin 60 keltasirkkua, kymmenkunta mustarastasta, kolme käpytikkaa, paljon tiaisia ja rantalehdossa tirskui taas parvi pyrstötiaisia. Myös nakkeli antoi kuulua itsestään.

Alueen talvilinnut kautta aikojen

Talvikin on linturetkeilyaikaa

Lintuharrastajien talvena on totuttu pitämään jaksoa joulukuun alusta helmikuun loppuun - olipa sitten lunta ja pakkasta tahi ei. Talvea voi pitää tylsänä ja pimeänä aikana, mutta toisaalta talvella varsin tavallisetkin linnut piristävät lyhyen päivän retkiä. Talvi on myös erinomaista aikaa aloittaa lintuharrastus tai virkistää sitä uusilla havainnoilla ja tiedoilla. Ruokaa etsivät linnut pysyttelevät usein pitkään ravintoa tarjoavalla paikalla tai lintulaudalla, jossa niitä pystyy tarkkailemaan pitkään ja yksityiskohtaisesti.

Omia talvihavaintoja voit nyt verrata alueella kautta aikojen esiintyneiden talvilintujen kirjoon. Etusivun yläreunassa olevaa linkkiä 'Talvilinnut' painamalla löydät katsauksen, jossa käsitellään kaikki Pohjois- ja Keski-Uudellamaalla talviaikaan havaitut lajit. Niitä on tähän mennessä havaittu 140 eri lajia - joukossa muutamia varsin yllättäviäkin talvihavaintoja.

Antoisia lukuhetkiä talvi-iltojen ratoksi ja kimmokkeeksi omille retkille talviseen luontoon!

Tavi ja isokäpylintuja

Kävelin aamutuimaan taas kotikulmilla Tuusulan Jokipuistossa. Pari pakkaspäivää olivat tehneet tehtävänsä ja tavinaaras oli palannut. Se torkkui jäänreunalla pienessä sorsaparvessa. Iltapäivällä se ui yksinään alajuoksulla kaarisiltojen välissä.

Tuusulan Jokipuistossa talvehtii taas tavinaaras

Päivällä kävin Helsingin Vuosaaressa, missä pieni parvi isokäpylintuja on löytänyt purtavia käpyjä vuorimännyistä golf-kentän laidalta. Matalissa männyissä ruokailevia lintuja pääsi katselemaan ja kuvaamaan lähietäisyydeltä. Kätevästi ne irrottivat kävyn ja kääntelivät sitä varpaissaan murskaten tiukat käpysuomut papukaijanpaksulla nokallaan. 

Isokäpylintuja Helsingin Vuosaaressa, tässä koiras ...

... ja tässä naaras

Viime vuonna minulta jäikin tämä laji kokonaan näkemättä. Käpylintujen määrittäminen paitsi äänistä myös nähtynä on aina tarkkuutta vaativaa. Pelkät vaikutelmat iso- tai pieninokkaisuudesta eivät todellakaan riitä. Katselukulmasta riippuen nokka voi näyttää paksulta tai pitkältä, varsinkin kun linnut usein touhuavat korkealla puiden latvuksissa. Valokuvat ovat suureksi avuksi, sillä niistä voi tutkia nokan tarkempaa rakennetta, jossa lajien välillä on tärkeimmät erot. Isokäpylinnun alanokka on jokseenkin yhtä paksu (korkea) kuin ylänokkakin. Sen alareunassa on kärjen puolella pullistuma ja tyven puolella kovertuma, joten alareuna kaartuu loivan S-kirjaimen tapaan.

Kiuru tunturilla - rajan takana

Vuodenvaihteen vesikelit ovat vihdoin ohi ja vaikka tuuli oli edelleen navakkaa, lähdin tänään etsimään Kulomäeltä tunturikiurua. Laella lumi pöllysi, mutta kiuru löytyi - sehän on kuitenkin minua tottuneempi tuntureilla tuivertaviin tuuliin. Tänään kiuru viihtyi pelkästään Kulomäen itäpäässä, rajan takana Vantaan puolella siis näin tuusulalaisittain ajateltuna. Sain kuitenikin muutamia mukavia kuvia, kun kiuru pysähtyi multakasan laelle taustanaan Helsigin horisontissa näkyvät maamerkit.

Tunturikiuru Vantaan Kulomäessä

Ekaekaa meillä ja muualla

Vuoden eka retki alkoi tankkauksella Järvenpään Shellillä. Tankki täyteen halpaa menovettä - kiitokset vaan globaalitalouden sotkuille. Katuvalojen loisteessa kuuluivat jo ensimmäiset linnunäänet - mustarastas, tiaisia ja naakkoja - vaikka auringonnousuun oli vielä aikaa toista tuntia.

Hain Jussin kyytiin ja lähdimme kiertelemään alueen tuttuja retkipaikkoja. Tuusulan Jokipuistosta löytyi muutamia sinisorsia, vaan se pienimmäinen eli tavinaaras oli saanut uudenvuodentulituksista tarpeekseen ja kadonnut jonnekin. Koskikara sentään lensi tirskuen jokea pitkin.

Ruotsinkylän tutkimusmetsässä kävimme moikkaamassa tuttuja hakkeja, ainakin viisi nälkäisintä tuli heti pähkinöitä hakemaan. Metsässä kuulimme lisää tiaisia ja käpylintuja. Tilhiparvikin lensi helisten metsän yllä, eipä tarvitse sitä tänä vuonna marraskuulle asti odotella.

Retki jatkui Lahelanniityn kautta Jäniksenlinnaan, mistä ei enää löytynyt talvehtivaa tuulihaukkaa. Teeret olivat palanneet pellolle ja langalla tähysteli myös isolepinkäinen. Jätimme Tuusulan lintupaikat ja jatkoimme välikahvittelun kautta Hyvinkään Kytäjälle.

Kytäjällä oli melko hiljaista. Kartanon kuivurilla lenteli toistasataa keltasirkkua ja matkan varrella Neitsytsaaressa ja Hellessä näimme pari isolepinkäistä lisää.

Ridasjärvellä tarkastimme Tarmontuvan ruokinnan, missä vilisi sini- ja talitiaisia. Myös pyrstötiaisparvi kävi taas talimakkaralla ja lintutornin luota nousi pieni punatulkkuparvi.

Sitten olikin aika suunnata kaukoretkelle ja otimme suunnan Heinolaan. Runsasta tuntia myöhemmin katselimme jo Kirkkolammella talvehtivaa lapasorsaa. Lintu on koiras ja sillä on yllään niin kulunut talvipuku, etten viitsynyt edes valokuvaa ottaa. Linnun olisi syytä vaihtaa pukunsa loppuun ennen naaraiden saapumista keväällä. Muuten menee talvehtiminen ihan hukkaan.

Pikku-uikku Heinolan Jyrängönkoskessa

Lopuksi kävimme vielä Jyrängönkosken rannalla, mistä löytyi venepoijujen seassa sukelteleva pikku-uikku.

Retkipinnalistan pohjalle kertyi kotiseudun puolelta 29 lajia.