lauantai 6. marraskuuta 1982

Pikku-uikku - Tachybaptus ruficollis


Pikku-uikku Espanjassa
Pikku-uikun levinneisyysalue ulottuu läpi Vanhan Mantereen ja laji pesii harvalukuisena myös Suomessa. Laji suosii pesimäaikaan reheviä lampia ja kosteikkoja, mutta syksyisin sen voi tavata myös avovedestä järvellä tai joella.

Alueen varhaisimpana havaintona pikku-uikusta voitaneen pitää Kivirikon mainitsemaa havaintoa Nurmijärveltä vuodelta 1895 (Kivirikko 1947). Uudemman ajan ensimmäinen havainto koskee Tuusulan Rantamossa 6-7.11.1982 tavattua lintua (Timo Hämäläinen).

Seuraava havainto tehtiin Hyvinkäällä Kytäjän patoaltaalla 15.5.1993, missä juhlapukuinen lintu piileskeli tulva-altaan reunapajukossa (Ari Ahtiainen ja Veikko Salo).

Eniten pikku-uikkuja on havaittu syksyllä. Jaksolla 22.10-25.11 laji on havaittu kymmenen kertaa. Syksyllä 2012 pikku-uikkuja nähtiin useita:
  • 9-13.10.2012 Nurmijärvi Lepsämän Isoniityn tulvalla päivittäin 1-2 lintua (Pertti Saunamäki ym)
  • 17.10.2012 Nurmijärvi Sääksjärvi Haukilammen ranta (Ari Ahtiainen)
  • 29.10.2012 Tuusula Halosenniemi (Jouko Olkio)
  • lisäksi laji havaittiin 31.10.2012 Keravalla (Apus WWW)
Laji on tavattu myös Tuusulan Rantamossa kahdesti: ensin 18.8.2006 Rantamon puoleisella altaalla (Juha Honkala) ja sitten 16-25.9.2009 Seittelin kosteikkoaltaalla (Ari Ahtiainen). Nurmijärven Valkjärvellä Antti Mähösen löytämä pikku-uikku viihtyi useita päiviä 27.10-3.11.2002.

Pikku-uikkuja nähdään Suomessa myös talvisin lähes joka vuosi. Sulapaikkojen vähäisyyden takia alueella ei kuitenkaan ole todettu lajin talvehtimista. Myöhäisin syyshavainto koskee Mika Asikaisen Keravalta 21.11.2004 löytämää lintua, joka viihtyi Keravanjoessa itsenäisyyspäivään 6.12.2004 asti.

Keväthavaintoja pikku-uikusta on kuudelta vuodelta jaksolla 9.4-15.5 ja niiden perusteella Hyvinkään Ridasjärvellä näyttää olevan eniten potentiaalia lajin pesimäpaikaksi. 

sunnuntai 3. lokakuuta 1982

Sininärhi - Coracias garrulus

Sininärhi Virossa
Sininärhi pesii laajalla alueella Afrikan pohjoisosista Etelä-Eurooppaan ja lounaiseen Aasiaan asti. 1700-luvulla lajin levinneisyysalue ulottui myös Skandinaviaan. Sininärhen pesintöjä todettiin 1700-luvun lopulla viitenä peräkkäisenä kesänä myös Turun seudulla.  Viimeisin pesintä todettiin Maarianhaminan lähellä kesällä 1943.

Uudellamaalla sininärhi on tavattu lähes 70 kertaa. Viime vuosisadalla lajista tehtiin havaintoja   miltei vuosittain 1980-luvun puoliväliin asti asti, mutta sen jälkeen lajista on tullut suurharvinaisuus.

Alueen ensimmäinen havainto Nurmijärven Rosskogin tilalta 14.5.1845 mainitaan Ilmari Hildenin Ornis Fennicaan laatimassa katsauksessa  (Hilden 1933). Merikallion arkistosta löytyy Keravan Kaskelassa tehty havainto 25.5.1949 (A.Oksanen). Ornis Fennicassa (31:87) on julkaistu myös havainto Tuusulan Nuppulinnasta 28.6.1954.

Seppo Niiranen ja Jari Korhonen näkivät sininärhen langalla Tuusulan Rantatien varrella 3.6.1971 (Lintumies 10:26). Hyvinkään ensimmäisen havainnon teki R.Heino Kytäjän Keihäsjoella 3.6.1973 (Lintumies 10:26) ja seuraavan Jyrki Svanström Kytäjän Haapasissa 16.7.1976. Pari kesää myöhemmin Timo Mahlanen löysi Keravan Vankilanpelloilta Kaskelasta sininärhen 4.7.1978. Viimeisin tarkastettu havainto koskee Jukka Tannerin Hyvinkäälla Kytäjän Postin alueella 3.10.1982 tapaamaa lintua.

Tringan alueen sininärhihavainnoista on julkaistu katsaus (Pynnönen 2004).