Paljonko kottaraisia ?

Tänään kävin taas Hyvinkäällä tsekkaamassa Sofiebergin mullospellot. Pelloilla kierteli syksyn suurin kottaraisparvi, jota varpushaukat ja tuulihaukatkin ajoivat välillä lentoon. Oheinen kuva on napattu yhdestä lentotilanteesta. Kun mikään parven yksilöistä ei halua jäädä muista kauemmaksi, parvi tihenee palloksi, joka kääntyilee sitten rytmikkäästi tasatahtiin taivaalla. Oikealla on pieni veikkaus, montako lintua parvessa on --->

Kottaraispallo Sofiebergin taivaalla - montako lintua?

Matalapaineen mentyä ovat kahlaajat jatkaneet muuttomatkaansa, mutta löysin vieläkin mulloksella parikymmentä tylliä ja edelleenkin peräti neljää lajia sirrejä. Ei muuten taida koko Uudellamaalla olla toista paikkaa, josta viime päivinä olisi löytynyt kerralla neljä sirrilajia.

Retkipinnareppu täyttyi - 200 lajia ja syksy vasta alussa

Sadekausi on nyt jatkunut jo kymmenen päivää. Vaan onpa ollut hienoa aikaa kahlaajalintujen kerääntymiä katsellessa. Hyvinkään Sofiebergin tyllimäärä taisi yltää huippuunsa 24.8, jolloin laskimme mullokselta peräti 230 tylliä, edelleen pääosin vanhoja lintuja. Tyllien ohella pellolla on havaittu jo neljä lajia sirrejä, viimeisenä 25.8 löytämämme pikkusirri. Tänään sen onnistuivat näkemään myös Hyvinkäältä paikalle pyöräilleet ekoleidit.

Sofiebergin tyllejä - joukossa myös suosirri (keskellä) ja kuovisirri (ylhäällä vasemmalla)

Sofiebergin kahlaajapelto on noin 20 hehtaarin kokoisella mullos, jonka pinnan jatkuvat sateet ovat pitäneet märkänä. Varsinaisia tulvalammikoita pellolla on niukasti, mutta kovimmilla sateilla Koiransuolenojasta nousee pellon reunaan vettä niin paljon että sinne mahtui purotaimenkin uimaan - tosin se sitten joutui harmaahaikaran kurkkuun.

Tänään näimme pelloilla myös vanhan muuttohaukan, joka sai aikaan melkoisen mylläkän satojen  kahlaajien ja kottaraisten keskuudessa. Tällä kertaa se kuitenkin vain laskeutui kupu täynnä pellolle lepäilemään eikä heti ryhtynyt saalistamaan. Pari päivää aiemmin muuttohaukka oli nauttinut pelloilta saamaansa pulupaistia.

Käenpiika kuikuilee sireenissä

Syksyn tulon huomaa myös peltojen reunoja kiertelevistä pikkulintujen sekaparvista, joissa on kerttuja, uunilintuja, sieppoja ja tiaisia. Pari päivää sitten löysimme tällaisesta parvesta myös käenpiian, joka viihtyi Sofiebergin tien laidan sireenissä.

Ai niin, se vuoden 200. retkilaji löytyi tänään jo aamulla Rantamosta, kun lapinkirvinen kuulutti muuttonsa alkaneeksi.

Pappa pongasi pulmusen ja pysäytti hirven

Eilen tehtiin Hauvelin kanssa retki Hankoon. Merivesi oli noussut jo +15 senttiin, joten viikon takaisiin kahlaajamääriin emme tulisi yltämään. Heti Vedagrundetille saavuttuamme meitä tervehti päivän ensimmäinen sadekuuro ja niitä sitten väisteltiinkin koko retken ajan.

Pulmussirri ruokaili rakkolevävallilla

Vedan hiekkarannalla oli jonkin verran rakkolevää ja hiekkasärkästäkin oli näkyvillä vain kapea kaistale. Niiltä löytyi kymmenkunta suosirriä, neljä punakuiria, vanha isosirri ja kaksi vaihtopukuista pulmussirriä. Viimemainittu tuotti Hauvelille taas uuden pappapinnan, kuinkas muutenkaan. Merellä muutti toistakymmentä merikihua länteen.

Vaihtopukuinen punakuiri kiitoradan reunanurmella

Pinnakahvit juotiin arvokkaasti Neljän Tuulen Tuvalla ja sitten retki jatkui Täktomin lentokentälle. Paikallinen kaataja oli juuri käynyt raivaamassa kiitorataa peittävät pusikot, joten kelpasihan siellä taas staijata petoja. Niitä näkyikin lähes kolmekymmentä runsaan tunnin tapituksella, joten kyllä Täktom on edelleen petomaineensa veroinen paikka. Kiitoradan reunalla ruokaili myös kapustarintoja, pieni tylliparvi ja aikalailla haalistunut punakuiri.

Nuori hirvi kiinnostui Corollasta

Täktomin tiellä tuli mutkan takaa vastaan tietä ylittävä hirvi, jonka Hauveli oitis määritti kaksipiikkiseksi sonniksi. Auto seis, ikkuna auki ja hirvilehmän ääniä matkimalla otus pysähtyi ja kääntyi katsomaan Corollaamme vähän niinkuin sillä silmällä. Onneksi ei kuitenkaan päälle tullut.

Sateet tulivat - ja myös kahlaajat

Rankat sadekuurot ovat kastelleet pellot ja saaneet jo aikaan pieniä tulvalammikoitakin. Niille laskeutuu nyt kaiken päivää uusia lintuja - ja sehän passaa lintuharrastajille!

Tyllit ja kuovisirrit löytyvät nyt pelloilta

Hyvinkään Sofiebergin mullokselle, jossa jo viime viikolla oli keräkurmitsa, on nyt kertynyt satapäin kahlaajia. Valtalajeina eilen ja tänään ovat olleet kapustarinnat ja tyllit. Kapuloita laskin tänään jo yli 200 ja tyllejäkin 60. Mullokselle ruokailee myös muutamia suosirrejä ja kolme kuovisirriäkin, jotka sentään yleensä hakeutuvat peltojen sijasta rannoille. Kottaraisten määrä ylittää jo tuhannen, sähkölangat notkuvat niiden painosta. Nuolihaukat ovat myös siirtyneet matalalentoon ja istuvat ampuhaukkojen tavoin välillä mulloksella saalista tähyämässä.

Nuori kuovisirri Rantamon altaalle vievällä peltotiellä

Tuusulan Rantamostakin löysin aamulla näytekappaleet tyllistä ja kuovisirristä. Pelottomat linnut piipersivät altaille vievällä peltotiellä ja tulivat lopuksi aivan muuntajan viereen. Kosteikolla ei nyt kahlaajille sopivia rantoja olekaan. Niiden reunat kun ovat kesän aikana kasvaneet liiaksi umpeen.

Isosirrejä ja meriharakoita sadeaamuna

Öinen sade alkoi olla lopuillaan kun saavuin Tuusulanjärven rantaan puoli seitsemän aikoihin. Pilvet roikkuivat alhaalla, joten näkyvä muuttokin kulkisi tänään alempana. Päivä oli omistettu kahlaajille ja niitä alkoikin näkyä.

Puoli kahdeksan aikaan Rantamon yli lensi yhdeksän isosirrin parvi ja vähän myöhemmin vielä parikymmentä samannäköistä lintua, mutta paljon kaempana, vihkoon merkintä IK (iso kahlaaja).

Sadesäällä pääskyt kertyvät vehnäpellon päälle

 Sateen loputtua siirryin Rantamon kukkulalle. Vielä puimuria odottavan vehnäpellon päällä lenteli satamäärin pääskyjä ja sään kaiken aikaa kirkastuessa myös tervapääskyjen muutto vilkastui. Laskin niitäkin aamupäivän aikana yli 100.

Vielä toinenkin isosirriparvi lensi samaa reittiä järven länsipuolelta lounaaseen, tässä parvessa matkasi 15 vanhaa lintua. Myös valkovikloja, liroja, suokukkoja ja kolme tylliä lensi lounaaseen. Sirrimuuttoa täydensi yksinäinen nuori suosirri.

Osa meriharakkaparvesta

Vähän ennen puoltapäivää koillisesta saapui iso kahlaajaparvi, joka lensi plussan eli järven puolelta ohi. Nehän olivatkin meriharakoita ja peräti 52 linnun parvi, sisämaassa harvinaista herkkua!

Isosirristä tuli 196. laji vuoden retkipinnalistalleni.

Keräkurmitsa löytyi hernepellolta

Kiinnitin jo edellisinä päivinä huomiota Sofiebergin kartanon hernepeltoihin, joista sato on korjattu ja herneenvarret käännetty mullan sekaan. Pellot ovat siis mitä parhaimmassa iskussa peltokahlaajia ajatellen.

Tänä aamuna huomasin heti paikalle saavuttuani että töyhtöhyyppien ja kapustarintojen määrä oli kasvanut. Hyyppiä löytyi jo lähes sata ja kapuloitakin kolmisenkymmentä, joukossa myös eka nuori lintu. Lintuja laskiessani huomasin myös kapustarinnan seurassa liikkuvan  pienemmän ja vaaleamman kahlaajan. Tarkistus kaukoputkella ja sehän olikin keräkurmitsa!

Keräkurmitsa Sofiebergin hernemaalla

Vanha keräkurmitsa oli luopumassa keväisestä juhlapuvustaan ja näytti hyvin vaalealta. Vatsapuolella oli vielä jäljellä ruskeanpunaista väriä ja kuvun poikki kulkeva mustavalkea juova oli vielä erotettavissa. Lintu piipersi mulloksella ruokaa nokkien ja nousi pari kertaa lentoon, jolloin kuulin hyrisevän lentoäänenkin. Lähiseudun harrastajia saapui lintua katsomaan, joukossa myös Karkkilan Tonttu ja Lee van Cleefiksi tituleerattu Veikko, onneksi aseettomana ;-) Katsojien mentyä varsin pelottomasta kurmitsasta saatiin myös hienot kuvat.

Paavikin joutui polvistumaan - keräkurmitsa oikealla

Peltokahlaajien joukosta löytyi myös nuori suokukko. Pari ruskosuohaukkaa lenteli kauempana pellolla ja harmaapäätikka kävi lähipajussa kluikkalemassa. Myös pelloilla jo pitempään viihtynyt lapinharakka näyttäytyi langalla Savikon puolella.

Keräkurmitsa pidensi vuoden retkipinnalistani jo 195 lajiin.

Näin punaista - kuirit ja haukan

Aamulla sateen jälkeen Rantamoon. Langoilla silputti yli viiden sadan pääskyn parvi, jossa satojen haarapääskyjen lisäksi myös räystäspääskyjä ja törmäpääskyjä. Taivaalta löytyi vielä tervapääskyjäkin, joten aivan ei kesä vielä ole lopussa. Puinnit ja altaiden reunojen niitto ovat edistyneet, jep jep.

Rannassa jonkin verran pikkulintuja, muun muassa neljää lajia kerttuja. Järvellä ei näkynyt muuta kuin neljä kalatiiraa ja silkkiuikkuja. Hoitokalastajien lauttakin näytti olevan taas liikkeellä. Koillisesta saapui kolme isoa kahlaajaa, jotka osoittautuivat punakuireiksi. Tsekkasivat Seittelin kosteikon ja huutelivatkin lyhyesti mutta jatkoivat kuitenkin matkaa.

Nuori punajalkahaukka Hyvinkään Sofiebergissä

Kymmeneen mennessä vähäinenkin muutto tuntui hiljenevän ja ilma alkoi taas lämmetä. Sopivasti soi puhelin ja Jukka kertoi katselevansa punajalkahaukkaa Hyvinkään Sofiebergissä. Lopetin muutontarkkailun ja lähdin katsomaan aina niin sympaattista pikkuhaukkaa. Siellähän se istui langalla ja syöksyili leikatun nurmen pinnalle koppakuoriaisia ja muita mönkijäisiä napsimaan. Aikamme katseltuamme lintu sai kupunsa täyteen ja lähti sitten korkealla kaakkoiselle taivaalle.

Syyskauden alkutahteja metsissä ja pelloilla

Pitkä, kuuma kesä alkaa olla lopuillaan. Puinnit ovat alkaneet. Pesintöjen aikainen kiire ja piilottelu ovat ohi ja lintuja näkyy ja kuuluu taas oikein mukavasti.

Olen viime päivien metsäkävelyllä Ruotsinkylässä tavannut kymmenpäisiä sekaparvia, joissa hyörii kerttuja, sieppoja ja uunilintuja tiaisten lisäksi. Parvista kuuluu taksutuksia, sirahduksia, vihellyksiä sun muita ääniä, joiden tunnistamisessa riittää taas haastetta. Olenkin ryhtynyt nauhoittamaan lintuja ja tutkimaan niitä myös sonogrammien avulla. Jamppahan se minut tähän villitykseen sai ylipuhuttua, mutta kiitos siitä! Constantinen The Sound Approach to Birding on hauska ja mukaansatempaava kirja, jonka avulla monet omakohtaiset äänikokemukset loksahtavat kivasti kohdalleen.

Rantamon kosteikko lintuperspektiivistä - Kuva: Jouko Vuori

Syksy tekee tuloaan myös Rantamon pelloille ja kosteikolle. Kesäinen vihreys on vaihtunut kypsyneen viljan keltaisiin  ja punertaviin sävyihin. Laitan tähän Joukolta saamani kuvan, joka on otettu heinäkuun puolivälissä nelikopterista käsin. Se kertoo meille maata pitkin tallaavillekin, miltä kosteikko näyttää lintuperspektiivistä katsottuna. Sehän on kuin maailman napa!

Altaiden reunoja on viime päivinä niitetty, mikä auttaa havainnointia. Aamulla vanhan altaan reunapenkalta ponkaisi ilmaan syksyn eka heinäkurppa.

Rantamon joutsenet vuosimallia 2014

Joutsenperheen kuusi nuorukaista ovat jo kasvaneet isoiksi, samoin kurjenpoikanen. Nuolihaukkoja näin eilen yhtä aikaa viisi ja tänään pelloilla saalistelivat ekat nuoret ruskosuohaukat. Sain myös vuoden ekan havainnon sinisuohaukasta, kun sulkiva toisen kalenterivuoden koiras muutti aamulla kosteikkojen reunoja pitkin etelään.

Heinäkurpan ja sinisuohaukan kera retkipinnalistani piteni jo 193 lajiin.

Rastaskerttunenkin pesi onnistuneesti Seittelissä

Jo aiemmin on tullut kerrottua meriharakan pesinnästä Tuusulan Rantamossa. Viime päivinä on varmistunut että myös rastaskerttusen pesintä onnistui tänäkin kesänä Seittelin puoleisella kosteikkoaltaalla.

Nuori rastaskerttunen Seittelin kosteikolla

Rastaskerttunen saapui 17.5 ja lauloi siitä lähtien Seittelin kosteikolla. Alkukesästä laulua oli vaikea kuulla, koska se tuppasi peittymään naurulokkikuoron alle. Heinäkuun alussa näin emon kantamassa ruokaa viimevuotiseen pesimäruovikkoon, joka oli tarkoituksella säästetty keväisiltä niittotalkoilta. Pesintä onnistui ja eilen näin kosteikon rannalla nuoren linnun. Sillä ei vielä ollut rengasta jalassaan, vaikka emo ja kolme poikasta on kuulemma jo rengastettukin.

Onnea matkaan Seittelin nuorukaisille ja tervetuloa takaisin raksuttamaan, kunhan kesäyöt ensi vuonna koittavat!

Kahlaajia ja käpylintuja

Helteinen heinäkuu meni ja elokuu alkoi yhtä kuumana. Aamuisin on kuitenkin mukavaa retkikeliä auringonnoususta hellerajaan saakka. Ellei sitten nukuta...

Vanhojen kahlaajien muutto alkoi vilkastua heinäkuun puolivälissä ja jatkuu edelleen. Pitkä kuuma kesä ei vain suosi minkäänlaisia välilaskuja, eikä alueella ole umpikesän rehottaessa minkäälaisia kahlaajarantojakaan. Kahlaajamuuttoa pääsee kuitenkin näkemään alueen järvillä, joista ainakin Ridasjärven ja Tuusulanjärven tiedetään osuvan muuttoreiteille. Ekat suosirriparvet näin tänä vuonna Tuusulanjärvellä 16.7. Kahdessa parvessa muutti silloin yhteensä 18 lintua. Lisäksi järven pintaa etelään matkasi kolme punavatsaista kuovisirriä.

Ridasjärvellä kahlaajamuuttoa näkee parhaiten pilvisellä ja vaikkapa vähän sateisella kelillä, jolloin koillisesta saapuvat parvet pudottavat korkeutta ja tsekkaavat järveä parhaassa tapauksessa muutaman rundin verran. Viime päivinä järvellä on muuttanut pari suosirriparvea sekä joitakin kuoveja ja vikloja.

Lehtikuusimetsää Tuusulan Ruotsinkylässä

Heinäkuun lopulla alkoi myös käpylintujen liikehdintä vilkastua. Niiden lentoääniä kuulee  taivaalta vähän kaikkialla. Parvet lentävät korkella ja niillä tuntuu olevan suunta itäänpäin. Eniten on liikkeellä pikkukäpylintuja, joita löytyy nyt myös metsistä.  Muutamia kirjosiipikäpylintujakin olen jo kuullut Ridasjärvellä ja Tuusulan Ruotsinkylässä Metlan entisen tutkimusaseman ympäristössä. Ruotsinkylässä käpylintuparvet ruokailevat käpyjen täyttämissä kuusenlatvoissa. Riittäähän niillä valinnanvaraa, kun suomalaisten metsäkuusten lisäksi on tarjolla siperianlehtikuusia, kontortanmäntyjä ja douglaskuusiakin.

Tänä aamuna äänitin Metlan alueella ruokailevia pikkukäpylintuja, joiden ääniä ja laulua voit kuunnella täältä. Kuusen latvassa ruokaileva lintu toistelee eniten lajityypillisen pehmeää kutsuääntänsä ("plitt"), joka on myös lentävän parven tavallisin ääni. Muutaman kerran kuuluu myös matalampi yhteysääni ("djyp"), joka kertoo, että parven linnut ruokailevat rauhallisesti paikoillaan. Ruokaileva koiras päästää välillä pari-kolme laulunsäettäkin. Äänityksen taustalla koputtelee palokärki.

Onnistuin saamaan nauhalle myös vähän kirjoloxian tööttäilyä, jota usein kuvataan lasten leikkitorven ääntä muistuttavaksi. Tööttäily vastannee pikkykäpylinnun matalampaa yhteysääntä, jota linnut käyttävät jäätyään ruokailemaan paikoilleen. Siksi sitä myös kuulee harvemmin kuin lentoääntä, joka kirjosiipikäpylinnullakin on iskevämpi ja kuuluvampi. Lentoääni ei ole yhtä puhdassointinen kuin muilla käpylinnuilla, vaan risahtavampi ("psritt"). Äskeinen tööttilijä piti tätä ääntä saapuessaan lentäen kuusikkoon. Seutulasta nouseva lentokone kylläkin häiritsee taustalla...

Kirjoloxian myötä vuoden retkipinnojeni määrä nousi 190 lajiin.