lauantai 2. elokuuta 2014

Kahlaajia ja käpylintuja

Helteinen heinäkuu meni ja elokuu alkoi yhtä kuumana. Aamuisin on kuitenkin mukavaa retkikeliä auringonnoususta hellerajaan saakka. Ellei sitten nukuta...

Vanhojen kahlaajien muutto alkoi vilkastua heinäkuun puolivälissä ja jatkuu edelleen. Pitkä kuuma kesä ei vain suosi minkäänlaisia välilaskuja, eikä alueella ole umpikesän rehottaessa minkäälaisia kahlaajarantojakaan. Kahlaajamuuttoa pääsee kuitenkin näkemään alueen järvillä, joista ainakin Ridasjärven ja Tuusulanjärven tiedetään osuvan muuttoreiteille. Ekat suosirriparvet näin tänä vuonna Tuusulanjärvellä 16.7. Kahdessa parvessa muutti silloin yhteensä 18 lintua. Lisäksi järven pintaa etelään matkasi kolme punavatsaista kuovisirriä.

Ridasjärvellä kahlaajamuuttoa näkee parhaiten pilvisellä ja vaikkapa vähän sateisella kelillä, jolloin koillisesta saapuvat parvet pudottavat korkeutta ja tsekkaavat järveä parhaassa tapauksessa muutaman rundin verran. Viime päivinä järvellä on muuttanut pari suosirriparvea sekä joitakin kuoveja ja vikloja.

Lehtikuusimetsää Tuusulan Ruotsinkylässä

Heinäkuun lopulla alkoi myös käpylintujen liikehdintä vilkastua. Niiden lentoääniä kuulee  taivaalta vähän kaikkialla. Parvet lentävät korkella ja niillä tuntuu olevan suunta itäänpäin. Eniten on liikkeellä pikkukäpylintuja, joita löytyy nyt myös metsistä.  Muutamia kirjosiipikäpylintujakin olen jo kuullut Ridasjärvellä ja Tuusulan Ruotsinkylässä Metlan entisen tutkimusaseman ympäristössä. Ruotsinkylässä käpylintuparvet ruokailevat käpyjen täyttämissä kuusenlatvoissa. Riittäähän niillä valinnanvaraa, kun suomalaisten metsäkuusten lisäksi on tarjolla siperianlehtikuusia, kontortanmäntyjä ja douglaskuusiakin.

Tänä aamuna äänitin Metlan alueella ruokailevia pikkukäpylintuja, joiden ääniä ja laulua voit kuunnella täältä. Kuusen latvassa ruokaileva lintu toistelee eniten lajityypillisen pehmeää kutsuääntänsä ("plitt"), joka on myös lentävän parven tavallisin ääni. Muutaman kerran kuuluu myös matalampi yhteysääni ("djyp"), joka kertoo, että parven linnut ruokailevat rauhallisesti paikoillaan. Ruokaileva koiras päästää välillä pari-kolme laulunsäettäkin. Äänityksen taustalla koputtelee palokärki.

Onnistuin saamaan nauhalle myös vähän kirjoloxian tööttäilyä, jota usein kuvataan lasten leikkitorven ääntä muistuttavaksi. Tööttäily vastannee pikkykäpylinnun matalampaa yhteysääntä, jota linnut käyttävät jäätyään ruokailemaan paikoilleen. Siksi sitä myös kuulee harvemmin kuin lentoääntä, joka kirjosiipikäpylinnullakin on iskevämpi ja kuuluvampi. Lentoääni ei ole yhtä puhdassointinen kuin muilla käpylinnuilla, vaan risahtavampi ("psritt"). Äskeinen tööttilijä piti tätä ääntä saapuessaan lentäen kuusikkoon. Seutulasta nouseva lentokone kylläkin häiritsee taustalla...

Kirjoloxian myötä vuoden retkipinnojeni määrä nousi 190 lajiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti