Keltahemppo - Serinus serinus

Keltahemppo, koiras Helsingissä toukokuussa 2011

Etelä-Euroopassa runsaana pesiviä keltahemppoja tavataan Suomessa vuosittain ja myös pesintöjä on todettu useamman kerran.

Alueen ensimmäisen keltahempon löysi Ari Lavinto Järvenpään nykyisen Rantapuiston alueella sijainneelta Savikon rikkaruohokentältä 25.11.1981. Tuoreempi havainto koskee peltolintulaskennoissa tavattua ohimuuttavaa yksilöä, jonka Ville Vepsäläinen kirjasi Nurmijärven Lepsämässä 9.5.2001.

Kiljukotka - Aquila clanga

Kiljukotka Omanissa

Vielä runsaat sata vuotta sitten kiljukotka kuului maamme vakinaiseen pesimälinnustoon. Pesivien emolintujen ampuminen ja pyynti raudoilla hävitti lajin Suomesta eikä lajin pesinnästä ole vuoden 1975 jälkeen juurikaan havaintoja. Kiljukotka on hävinnyt pesimälajina myös lähialueiltamme Virosta, mutta pesinee yhä Karjalan kannaksella ja siitä itäänpäin Venäjällä. 

Kiljukotkasta tehdään Suomessa yhä useita havaintoja vuosittain. Lajin esiintymisen seurantaa vaikeuttaa kuitenkin täällä levinneisyysalueen reunalla lisääntyvä risteytyminen yleisemmän pikkukiljukotkan kanssa. Risteymien varma erottaminen vaatii aina lähietäisyydeltä saatuja valokuvia.

Kiljukotka saalistaa vesimyyriä ja muita jyrsijöitä rehevillä ja hetteikköisillä rannoilla ja sellaisilla paikoilla on tehty lähes kaikki alueen havainnotkin. Varhaisin havainto, joka hyvinkin saattaa koskea kiljukotkaa tehtiin jo huhtikuussa 1933, kun Leo Lehtonen löysi ison kotkan istumasta ladon katolla Nurmijärven kirkonkylän järvellä.

Ensimmäinen tarkastettu havainto tehtiin vasta 8-10.9.1981 Mäntsälän Kotojärvellä, jossa nuori kiljukotka oli paikallisena (Markku Huhta-Koivisto ym). Seuraavaaksi kirjattiin Hyvinkään ensimmäiset havainnot Ridasjärveltä, jossa 13.5.1995 esiaikuinen tai vanha lintu saalistelemassa ja mahdollisesti sama lintu myöhemmin kesällä pitempään järven länsirannalla 9-17.7.1995 (RK Ahtiainen 1995a).  

Hyvinkään Ridasjärvestä onkin tullut alueen potentiaalisin paikka kiljukotkan näkemiselle. Ensimmäisten havaintojen jälkeen laji on näyttäytynyt siellä uudestaankin:

• 23-26.4.2003 Esiaikuinen jäi yöpymään rantasuolle ja nähtiin seuraavana päivänä uudelleen (ARK Koskinen 2003)
• 9.8.2003 Vanha lintu laskeutui kaartelun jälkeen järven länsirannan metsään ja jatkoi pian itään (Jari Siven)
• 16.7.2006 Nuori lintu muutti kaakkoon (Seppo Tuominen)
• 2-14.9.2013 Esiaikuinen vaalean fulvescens-tyypin kiljukotka saapui lännestä järvelle ja jäi paikalliseksi lähes kahdeksi viikoksi (Ari Ahtiainen)

Alueen muut havainnot:

• 1.5.2006 Nuori lintu muutti kaakkoon Tuusulan Rantamossa (Juha Honkala ym)
• 29.4.2009 Esiaikuinen lintu paikallisena Tuusulan Rantamossa (Markku Mikkola-Roos)

Näiden lisäksi alueelta on ilmoitettu kymmenkunta havaintoa lajiparista kiljukotka/pikkukiljukotka.

Kirjokerttu - Sylvia nisoria

Kirjokerttu Helsingin Lauttasaaressa lokakuussa 2009

Kirjokerttu on eteläinen laji, jonka parhaat pesimäalueet sijaitsevat lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla. Laji suosii kuivia ja avoimia pensaikkomaita. Myöhäinen kevätmuutto käynnistyy toukokuun lopulla. Nuoret linnut vaeltavat pesimäpaikoilta syksyisin eri suuntiin ja sisämaassa onkin parhaat mahdollisuudet näiden tapaamiseen elo-syyskuussa.

Kirjokertusta on tehty alueella alun toistakymmentä havaintoa, kaikki Tuusulanjärven rannoilta. Suuri osa havainnoista koskee verkkorengastuksissa saatuja lintuja.

Alueen ensimmäinen nuori kirjokerttu lensi rengastajien verkkoon Järvenpään Linturannassa 8.8.1981 (Seppo Niiranen ja Jari Korhonen). Elokuussa 1986 rengastettiin seuraavat kaksi kirjokerttua ja sen jälkeen vuosina 1987-94 muutamia kirjokerttuja rengastettiin samoilla paikoilla joka vuosi lukuunottamatta vuotta 1991.

Ainoa maastohavainto kirjokertusta koskee Keijo Hannukaisen Rantamon rannasta 2.8.1996 löytämää lintua, joka nähtiin pensaikkoisella rantaniityllä useita kertoja 21.8.1996 asti.