Hiljainen viikko meni jo

Ensi viikolla vietetään hiljaista viikkoa, joka huipentuu pääsisäiseen. Kevätmuuton osalta hiljainen viikko taisi kuitenkin jo mennä. Viime lauantaina pohjoiseen kääntynyt virtaus on pidätellyt muuttoa, ja vain kalalokki on sen jälkeen kirjattu uudeksi saapujaksi . Kevätmuutto on taas jokseenkin normaalissa rytmissään. Muuttolintulistalta löytyvät jo lähes kaikki maaliskuun lajit mutta eipä sitten muita.

Hiljaisen lintuviikon kuva: mustarastas kotipihan aidalla

Varhain saapuneet hanhet ovat edelleen tarjonneet mukavasti katseltavaa. Sekä Kytäjän Suopellossa että Nurmijärvellä Kuhajärven pelloilla laiduntaa edelleen 200-400 metsä- ja tundrahanhea. Kytäjän parvesta on löytynyt kolme ja Kuhajärveltäkin kaksi lyhytnokkahanhea. Tuusulanjärvellä Seittelinlahdelle auenneessa sulassa yöpyy runsaat sata joutsenta ja myös hanhia. Niiden joukossa on edelleen kolme pikkujoutsentakin.

Kytäjän pelloilla pitkään viihtynyt nuori maakotkakin tuntuu nyt kadonneen. Neitsytsaaressa sen sijaan on viime päivinä lennellyt piekana. Myös ensimmäiset tuulihaukat ovat palanneet pesimäpaikoilleen Kytäjällä.

Ainoa laji, jonka muutto on kuluneen viikon aikana vilkastunut, tuntuu olevan urpiainen. Niiden surisevia parvia kuulee tämän tästä varsinkin metsäretkillä. Myös harmaapäätikat ovat aurinkoisina päivinä kuuluttaneet reviirejään monin paikoin.

Hanhia pellolla ja kotka taivaalla

Hiihtoretkeltä palattuani olen kierrellyt Nurmijärven ja Kytäjän hanhipeltoja. Tulvat ovat jo milteinpä kuivuneet, joten hanhiaika voi tänä keväänä jäädä lyhyeksi.

Ruotsinkylän tutkimusmetsässä pähkinähakit käyvät edelleen hakemassa niille tarjottuja pähkinöitä. Tänään näin samassa metsässä myös kolme nokkavarpusta, jotka lauloivat kuusenlatvassa. Niiden laulu on vaatimatonta koostuen metallisista tiksutuksista ja vinkaisuista, tässä lyhyt ääninäyte tältä aamulta.

Kuhajärven metsä- ja tundrahanhia - löydätkö myös lyhytnokkahanhen?

Nurmijärvelle on kertynyt päivä päivältä lisää hanhia. Tänään Kuhajärven pelloilla ja Lepsämän Isoniityn tulvanrippeillä liikkuin 450 hanhen tokka, jossa enemmistönä olivat rossicus-tyyppiset metsähanhet. Niiden joukosta löytyi yli 50 tundrahanhea ja jo pitempään paikalla ollut lyhytnokkahanhikin. Myös ensimmäiset kurjet ovat jo tulleet pesimäreviireilleen.

Kytäjällä paras tulvapelto löytyy Keihäsjoen varrelta Postinkulmalta. Sinne on kerääntynyt toistasataa joutsenta ja peremmällä Suopellossa laiduntaa iso hanhiparvi. Siinäkin on metsähanhien lisäksi muutama tundrahanhi ja lyhytnokkahanhi.

Maakotka kaartelee Kytäjän taivaalla

Kytäjän Neitsytsaaressa on jo parin viikon ajan viihtynyt nuori maakotka. Se istuu peltoaukean reunapuissa ja laskeutuu välillä myös sänkipellolle ja etsii jalkamiehenä ravintoa - itse asiassa aika lailla nolon näköistä touhua tuollaiselle kuningaslinnulle. Mutta taivaan kannella maakotka on mahtava näky yli kaksimetrisine siipineen.

Tänään seurasin keskipäivään ajoittunutta lähes täydellistä auringonpimennystäkin. Onneksi löysin lipastostani Mauna Kean observatiosta aikanaan hankitut lasit, joiden läpi pimennyksen katselu oli turvallista.

Pihan viherpeipot ja pikkuvarpuset eivät suinkaan hiljenneet auringon valon hiipuessa. Pikemminkin tuntui siltä, että ne aktivoituivat käymään lintulaudalla aivan kuin hakisivat iltapalaa ennen pimeän tuloa. Viherpeipot myös jatkoivat ryystäilevää lauluaan pimennyksen ajan.

Saariselän keväthangilla ja Kutturantiellä

Talvipukuinen bloginpitäjä Rumakurun maisemissa

Pääsinpäs sentään nauttimaan vielä kevättalven hangista, kun vietimme viikon Saariselällä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat keikkuivat mukavasti nollan molemmin puolin. Hiihtokilometrejä kertyi runsaat 80 ja sain jokakeväisen tulitikkurusketuksenkin hyvälle alulle.

Kuukkeleita löytyi hiihtolenkilläkin taukopaikoilta

Lapintiainen Kutturantien varrelta

Riekko piiloutuu

Kutturantien maisemia

Latujen varsilla ja taukopaikoilla näkyi runsaasti kuukkeleita ja lapintiaisia. Pariksi päiväksi vaihdoin sukset vuokra-autoon ja retkeilin pitkin kuuluisaa Kutturantietä. Tämä 39 kilometriä pitkä tie lähtee Kakslauttasista ja päättyy umpikujaan Kutturan kylässä. Lauantaina ajelin koko tien hiljakseen edestakaisin ja uskokaa tai älkää, näin vain kolme autoa ja niistäkin kaksi pysäköityinä! Riekkoja, teeriä, lapintiaisia ja taviokuurnia sen sijaan näkyi paljon enemmän. Lapintiaiset liikkuivat kahdestaan reviireillään ja taviokuurnat lauloivat neulakuusikossa. Tässä äänitykset taviokuurnan kutsuäänistä ja laulusta.

En ole koskaan saanut rokotusta Lapinhulluutta vastaan. Kenties sen vuoksi herkistyin tallentamaan muistikortille lintujen lisäksi myös Luulammen päivätuvan seiniä kiertävät lauseet. Niissä Samuli Paulaharju kuvailee Lapinmaata ja erityisesti Saariselän tunturimaisemaa:

Koko pohjoisen puoli on kohta tuntureilla täytetty

Suuria maanharjoja on toisensa takana siniseen äärettömyyteen saakka

Katsot kohti koillista ja itää – koko maan ääri on tuntureista rakennettu

Korkeita köyryjä on paiskittu vierekkäin ja päällekkäin niin pitkälle kuin silmä kantaa

Maan mustiin uumeniin ne on perustettu, Manalan vierikallioihin,

mutta sinisinä ne nousevat taivaansineen taikka valkoisina piiloutuvat pilvenkumuraan

Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi,

tunturin takaa kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja

Mutta etelän puoleen, kohti päivänpaisteen maita avautuu ääretön metsien valtakunta

Siellä onkin, valtatunturien yöpuolella, jo toinen Lappi, Taka-Lappi, Inarinmaa,

yöpuolenmaa, josta päivä ensiksi pakenee

Toinen on täällä päiväpuolella, päiväpuolen maa

Tämä päiväpuolen suuri erämaa, tunturien, metsien ja aapojen maa,

on Sompio, ikivanha Sompion Lappi.

Samuli Paulaharju: Sompio – Luiron korpien vanhaa elämää, WSOY 1939

Kevättä kirittämässä - Tanskan retki 3-8.3.2015

Viime viikolla retkeilimme Skaftung Naturen ryhmän kera ensimmäistä kertaa Tanskanmaalla kevättä vastaanottamassa. Tarkemmin sanottuna retkeilimme Tanskan puoleisen Vattimeren rannoilla Jyllannissa. Siellä riittää matalia vuorovesirantoja ja niittyjä Pohjolan lintujen talvenviettopaikoiksi. Silmä lepää avarissa maisemissa ja lintuja on PALJON - lähituntumasta aina horisonttiin asti!

Börringen hiirihaukka lennossa...

... ja samanlainen veijari maassa 

Jo majapaikkaamme Ribessä ajeltaessa pysähdyimme pikku kosteikkoa tarkastamaan ja pääsimme katselemaan lähietäisyydeltä vaaleiden hiirihaukkojen lentoa. Näitä ns Börringen haukkoja näkyi sitten joka päivä useampia. Osalla linnuista oli valkeaa vain alapuolella, mutta joillakin myös siiven yläpuoliset peitinhöyhenkentät loistivat vitivalkoisina. Hauskan näköisiä haukkoja, joita harvemmin tapaa kotikulmilla.

Yksi kuudestatuhannesta isosirristä Mandön merenpohjatien varrella

Ei se pieni koko aina merkitse vähäpätöisyyttä - pulmussirri katselee harmaalokkia

Vattimeren rantoja tarkkailimme Riben edustalla olevilta saarilta: Römöstä, Fanöstä ja Mandöstä. Viimemainittuun ajetaan merenpohjaa pitkin vuoroveden ollessa alhaalla. Rannat on kauttaaltaan pengerretty ja penkereiden päältä oli ilo katsella tuhatlukuisia lintuparvia: meriharakoita, kapustarintoja, kuoveja, isosirrejä ja suosirrejä. Sirrit ovat vielä vaalenharmaissa talvipuvuissaan, mutta kyllä viidentuhannen sirrin parvi silti välkehtii upeasti niiden kääntyillessä taivaalla paikkaa vaihtaessaan. Avarissa maisemissa saalistaa myös muuttohaukkoja, joita näimme useita.

Lyhytnokkahanhia Hvide Sandissa

Myös rantaniityillä laiduntavia hanhia päästiin katselemaan joka päivä. Valkoposket tankkasivat vielä tuhatlukuisina parvina odottaessaan lähtöä Suomenlahden toukokuiseen arktikaan. Tundrahanhia nähtiin satoja, samoin lyhytnokkahanhia suurimmissa lähes lajipuhtaissa parvissa useita satoja.

Nuori grönlanninlokki Hvide Sandin kalasatamassa

Sama lintu lennossa

Hvide Sandin kalasatamasta löysimme nuoren grönlanninlokin ja kaksi isolokkia. Rantalaiturilla seikkaili yllätykseksemme myös nuori liejukana. Samana tuulisena päivänä katselimme myös rantatyrskyissä etelään liitäviä suulia. Blåvandissa Tanskan läntisimmässä kärjessä löysimme mustalintuparvesta myös amerikanmustalinnun. Koiras ui rannan tuntumassa käännellen filmitähden tavoin kellanoranssia nokkaansa, jolloin sitä pääsi vertaamaan lähellä uiviin mustalintuihin.

Tässä katsellaan tammitikkaa Dravedin metsässä ...

... js sehän on Tanskassakin tätä nykyä harvinaisuus

Kävimme myös kahtena aamuna sisämaaretkellä Dravedin metsässä. Siellä oleilee Tanskan tämän vuoden ainut tammitikka, joka tuntui vetävän luoksen paikallisia bongareita magneetin tavoin. Me löysimme tikan kuitenkin ihan itse, vaikkei se juuri itsestään ääntä pitänytkään. Samassa metsässä oli antoisaa päästä samoilta jalansijoilta kuuntelemaan sekä puukiipijän että etelänpuukiipijän laulua! Metsässä katselimme ja kuuntelimme myös viitatiaisia ja tulipäähippiäistä.

Tämän etelänpuukiipijän laulun nauhoitin Dravedin metsässä 6.3.2015, taustalla kuuluu nokkavarpusen tiksautuksia. Toinen nauhoitus samalta aamulta sisältää viitatiaisen kutsu- ja varoitusääniä ja taustalla kuuluu kahdesti myös etelänpuukiipijän laulunsäe.

Retken lajilistalle kertyi kaikkiaan 121 lajia. Edellä mainittujen lisäksi myös varikset ovat Tanskanmaalla varsin mielenkiintoisia. Runsaslukuisten mustavaristen lisäksi pääsimme katselemaan myös nokivariksia sekä harmaatakkisten kanssa risteytyneitä tapauksia.