Kymppitonni hanhia muutti Rantamossa

Tänään illansuussa käynnistyi arktisten hanhien muutto toden teolla Etelä-Suomessakin. Staijasimme Jussin kanssa vahtivuoroa vaihtaen klo 16-19 ja laskimme muutolta lähes 12000 hanhea. Parvet lensivät erittäin korkealla kuulaan iltataivaan laella . Pääosassa olivat odotetusti valkoposkihanhet, joita laskimme yli 4300. Sekaan mahtui vain muutamia harmaita hanhia plus yksi sepelhanhiparvi.

Rantamossa voi nyt nähdä valkoposkia taivaan täydeltä

Muutamat pienet valkoposkiparvet eivät voineet vastustaa Rantamossa lepäilevän hanhitokan kutsuja vaan päästivät laskutelineet alas ja pudottautuivat joukon jatkoksi. Rantamossa lepäilee nyt jo yli 2000 valkoposkihanhea. Parvessa viihtyy edelleen myös hyvin vaalea valkoposki, jolla kuitenkin pää ja kaula ovat normaaliin tapaan mustavalkeat.

Yksi miljoonasta - onko minutkin laskettu?

Muuton päästyä nyt kunnolla käyntiin se jatkuu useiden päivien ja kenties öidenkin ajan. Tämäniltaisella tahdilla menisi noin 10 vuorokautta ennenkuin miljoona hanhea on tundralta tullut.

Taigauunilintua kuuntelemassa

Tiistai-aamuna kävimme Vantaan Tikkurilassa, missä oli havaittu taigauunilintu. Lintu löytyikin samoilta sijoilta Vantaanjokirannan puistosta. Se liikkui istutetussa jalokuusirivistössä ja äänteli hyvin aktiivisesti.

Kutsuääni löytyy nyt SoundCloud-arkistostani. Taustalla kuuluu mustarastas, pikkuvarpunen ja punarinta. 

Äänityksestä tein RavenLite-ohjelmalla alla näkyvän sonogrammin. Klikkaamalla sonogrammin kuvaa saat sen näkyviin suurempana.

Taigauunilinnun kutsuääniä Vantaan Tikkurilassa 30.9.2014

Kihuja ja kahlaajia Skaftungin retkellä

Teimme viikonloppuna taas retken lännen linturannoille Kristiinankaupungin Skaftungiin. Ryhmään kuului tällä kertaa kuusi ukkoa, merenneito ja Hali-koira. Päivät retkeiltiin ja yöt huilattiin Karin mökillä. Toki ehdittiin myös saunoa ja herkutella Kahvila Roosan Marjaliisa-piirakalla - kiitokset Vilmalle ja kumppaneille!

Staijasimme kahden länsituulisen päivän ajan Trutklobbarnilla. Lauantaina tuuli yltyi puuskissa 17 metriin sekunnissa mutta asettui sunnuntaina alle 10 metrin lukemiin. Kalamajan seinustalta löytyi kuitenkin kaukoputkille riittävästi tuulensuojaa.

Trutin laguuni on monille bongareille tuttu paikka

Kari oli taas oppaana ja kipparina ja kaikki pelasi  - kiitokset koko porukalta!

Tapsa kuvaa

Jussi staijaa

Lauantaista tuli ikimuistettava kihupäivä. Näimme peräti kolme nuorta leveäpyrstökihua, samanverran merikihuja ja kaupan päälle 22 lajilleen määrittämätöntä kihua. Kihuja löytyi lännenpuolelta pitkin päivää ja ne purjehtivat kovassa tuulessa ylös-alas koukkien etelään. Nuorten kihujen määrittäminen oli haastavaa, mutta ainakin leveäpyrstökihun vatsakas olemus tuli tutuksi.

Sunnuntaina tuuli oli hiljentynyt ja niin myös kihujen muutto. Trutilta laskimme nyt yhteensä 10 kihua, joista 2 lepyä. Vähän matkan päässä etelämpänä pidot kuitenkin vain paranivat. Siellä kihuja summattiin yli 90, joukossa peräti 16 lepyä! Taisimmekin siis tehdä ainutlaatuisen Suomenennätyksen nuijaamalla yli 80 ohimuuttanutta kihua. Pistäkää paremmaksi, jos pystytte!

Nuori suosirri Trutin rakkolevällä

Nuori tundrakurmitsa

Saaressa oli myös ajankohtaan nähden varsin mukavasti kahlaajia. Suosirrit ja tyllit ruokailivat rakkolevävalleilla ja laguunin lietteillä. Lisäksi löytyi nuori tundrakurmitsa, punakuiri sekä kurppaosastolta heinäkurppa ja jänkäkurppa.

Retken lajilistalle kertyi kaikkiaan 87 lajia. Paluumatkalla osa ryhmästämme poikkesi vielä Yyterissä bongaamassa juuri parahiksi löytyneen siperiankurmitsan.

JÄLKIKIRJOITUS: Lauantaiaamuna Jamppa blokkasi Trutilla etelään lentävän ison lokin, joka aiheutti säpinää ja on kuvien tarkastelussa osoittautunut nuoreksi aroharmaalokiksi. Kuvia ja tarinaa lisää Jampan blogissa.

Hanhisyksyn alkutahteja Rantamossa

Alkuviikon puhallus Jäämereltä toi ensilumet Pohjois- ja Itä-Suomeen. Ja sehän sai lintuihin liikettä. Vaikka pesimälinnut ottivat siivet alleen ja poistuivat, toi kylmänpurkaus tullessaan arktisen muuton ensitahdit. Rantamoon on viime päivinä kertynyt kaiken aikaa lisää valkoposkihanhia. Tänään niitä oli jo noin 1200, joukossa myös yksi hyvin vaalea yksilö.

Hanhia alkaa taas olla taivaantäydeltä Rantamossa

Toki joitakin hyönteissyöjiä vielä löytyy, varsinkin kun sää alkoi taas vähän lämmetä. Tänään näin Rantamossa vielä pajulinnun, tiltaltin ja hernekertunkin. Pusikossa rätisi myös peukaloinen. Kalasääski käy edelleen järvellä saalistamassa ja pelloille oli taas jostakin ilmestynyt myös nuori ruskosuohaukka.

Tiltaltti haki vielä ruokaa risukosta

Paha sisu Rantamossa

Aamu valkeni pitkästä aikaa lähes sumuttomana. Suuntasimme siis heti aamusta Rantamoon, jossa oli eilisiltana kuulemma nähty arosuohaukkakin.

Lintupäivän aamu Rantamossa, staijikukkula kuivurista oikealle

Suohaukkoja alkoikin näkyä heti seitsemän jälkeen ja pian olimme löytäneet jo neljä naaraspukuista sinisuohaukkaa, joista yksi oli selvästi muita pienempi. Yhdeksän aikoihin keksimme Haukkalanojan takana sänkipellolla istuvan koiraan, josta näkyi oikeastaan vain pää ja vähän yläselkää. Lintu lennähti kerran pari metriä, jolloin ehdin havaita siivenkärjessä mustan kiilakuvion. Eilinen arosuo siis, oli (liian) nopea johtopäätös. Kun lintu sitten nousi kunnolla lentoon, se suuntasi saman tien meistä poispäin ja katosi Lassilan metsä taa. Paljon mitään lisää siitä ei irronnut. Yleisvaikutelma oli edelleen arosuomainen, hyvin vaalea ja kiilakärkiset siivet.

Illalla totuus alkoi paljastua. Kuvaajat Esa ja Tapsa ehtivät paikalle ennen minua ja olivatkin saanet koiraslinnusta kohtalaisia kuvia. Lintu oli pitkään kateissa joten tyydyimme katselemaan kuvia kameroiden peristä. Järven puolella nähtiin välipalaksi myös komea kahdensadan sepelhanhen muuttoparvi.

Kännykuva Tapsan kameran perästä

Aiemmat vaikutelmat arosuosta joutivat kuvia katsellessa sivuun. Siivenkärjissä oli kyllä selvästi näkyvät arosuomaiset kiilakuviot, mutta siihen se sitten jäikin. Muutoin linnusta löytyi useitakin "sisun" eli sinisuohaukan tuntomerkkejä: siiven takareunassa vähän katkeileva mutta kuitenkin selvä tumma juova ja pääpuolella siniharmaa huppu.

"Paha sisu", oli siis lopullinen tuomio jo ennenkuin lintu tuli uudestaan esiin. Se lenteli ensin kauempana, jolloin kuvissa näkyviä yksityiskohtia oli vaikea havaita. Lopuksi lintu lensi aivan muuntajan vierestä myötävalon puolelta, jolloin sinisuon tuntomerkit ja leveäsiipinen olemus oli selvästi todettavissa.

Mistä näitä määrityspähkinöitä oikein tulee, voisi äkkiseltään kysyä. Vaan hienoa, että niitä tulee ja aina vaan pääsee näkemään ja kokemaan jotain uutta. Ja kiitokset taas valokuvaajille, yhdessähän me näitä lintuja katsomme ja harrastamme.

Lisää oranssia - arosuohaukkoja Savikon pelloilla

Tiistai-iltana Jukka lähetti pari kuvaa aiemmin päivällä Nurmijärven Savikolla kuvaamastaan suohaukasta. Komea oranssivatsainen arosuohaukka oli lentänyt ihan millistä Santojan puoleisella peltolohkolla ja niinpä kuvissa erottuvat jokaisen sulan tarkat kuviot.

Nuori arosuohaukka (ilmeinen naaras) Savikolla 16.9.2014 - Kuva: Jukka Meriläinen

Pääsin vasta keskiviikkona iltapäivällä paikalle, mutta onneksi arosuohaukka oli yhä paikalla ja näkyi Rajamäen Isokalliontien päästä. Se saalisteli iltapäivän lämpöväreilyssä peräti neljän sinisuohaukan kera yhä samoilla kulmilla. Mitään yksityiskohtia en näissä olosuhteissa voinut tästä linnusta todeta, mutta pidin sitä Jukan eilisenä lintuna.

Kävin iltapäiväkahvilla Roosassa ja palasin pelloille, mihin alkoi saapua muitakin bongareita. Näimme arosuon uudestaan Isokalliontien päästä ja se poistui kauas kolmostien varteen. Iltakuuden aikaan päätin vetäytyä mutta pysähdyin vielä odottamaan Jamppaa perinteiselle Pirttimäentien sillalle. Aikamme siinä turistuamme arosuo löytyi uudestaan ja tuli nyt Koiransuolenojan vartta pitkin lentäen matalalla ohitsemme noin 50 metrin päästä. Jampan kamera raksutti ja jälkeä syntyi.

Toinen nuori arosuohaukka (ilmeinen koiras) Savikolla 17.9.2014 - Kuva: Jarmo Pirhonen

Illalla odotti yllätys kuvia katsottaessa: tämähän onkin selvästi eri yksilö kuin Jukan kuvaama lintu. Paljon hoikempi, selvemmin erottuva kauluri ja lähes viiruttomat käsisulkien tyvet, toisin kuin Jukan linnulla, jolla on kaunis viirutus käsisulissaan. Uusi arosuohaukka siis ja hontelomman olemuksen perusteella kaiketikin nuori koiras.

Oheisin kuvia vertailemalla linnut on helppo todeta eri yksilöiksi. Kiitokset kuvista Jukalle ja Jampalle!

Viimeisin päivitys: molemmat linnut olivat paikalla vielä tänään torstaina aamupäivällä. Näimme ne yhden kerrallaan Hyvinkään puolella Sofiebergin hernepellon laidalla. Valokuvista pystyin tsekkaamaan, että lintujen yksityiskohtaiset pukutuntomerkit täsmäsivät edellä kuvattuihin kahteen lintuun.

Tavalinnuista tulee syksyllä harvinaisia

Syyskuun kääntyessä jo takakaarteeseen on piristävää huomata, että tavallisiakin kesälintuja voi alkaa pitää harvinaisina. Olisiko tänään näkemäni pensaskerttu jo kenties syksyn viimeinen?

Kylmä ja tyyni aamu sai tänä aamuna lintuihin liikettä heti, kun auringonsäteet osuivat niiden yöpymispaikkoihin. Tiltaltteja lauloi monin paikoin ja rautiaiset helisyttelivät taivaalla jo aamuvarhaisella. Tuusulanjärven rannasta löytyi vielä parikin mustapääkerttua.

Pensaskerttu - joko viimeistä viedään?

Vähän myöhemmin kun lämpötila oli kohonnut jo reilusti toiselle kymmenelle kiertelin Sulan joutomaa-aluetta. Kirvisiä nousi heinikosta lentoon kymmenittäin. Alueelle on kasattu viime vuosina joutomaata aumoiksi, jotka nyt kasvavat pujoa ja muutamia seljapensaitakin. Niissä ja viereisissä kantokasoissa näyttäytyivät pensaskerttu ja hernekerttu. Kantokasan huipulla tähysteli pikkulepinkäinen ja leppälintukin istahti hetkeksi kiikarin ulottuville. Kauempana lenteli vielä kivitasku.

Pikkulepinkäinen Sulan alueen kantokasalla

Mukavia syyspäivän havaintoja, vaikkeivat ihan vielä viimeisiksi jäisikään. Yleensähän alueen omat hyönteissyöjät ovat syyskuun puoliväliin mennessä jo lähteneet. Silti tavanomaisia kesälintuja näkyy vielä myöhemminkin, mutta niillä voi hyvinkin olla muuttomatkaa takanaan jo satoja kilometrejä. Näitä syksyn viimeisiä hysyjä kannattaa siis katsoa huolella. Jospa niiden joukosta löytyisi ihan oikeastikin harvinaisempia veijareita.

Arosuohaukka Rantamossa

Aamut ovat viime päivinä olleet sumuisia ja tyynellä säällä sumu on viipynyt lähes puoleenpäivään saakka. Tänä aamuna olinkin liikkeellä jo vähän ennen auringonnousua eikä sumu vielä haitannut.

Rantamon kukkulalle noustuani tuli Seittelin puolelta suohaukka matalalla ohitseni. Varmaan toinen eilisistä sinisuohaukoista, ehdin ajatella ennenkuin aamutokkuraiset hermoradat saivat viestinsä perille: sillähän on selvä kauluri! Tajusin katselevani läheltä ohitse lentävää arosuohaukkaa ja olin samantien täysin hereillä.

Nuori arosuohaukka saalistelee Rantamossa

Nuori arosuo kierteli vanhan altaan reunoja edeten vähitellen Heikkilän peltojen puolelle. Jonkin ajan  päästä se tuli takaisin, mutta näkyvyys pelloille heikkeni nopeasti sumun laskeutuessa. Sumu nielaisikin linnun jo ennen ensimmäisten bongareiden saapumista.

Lähdin sumun ajaksi metsäretkelle Ruotsinkylään ja palasin kymmenen aikoihin Rantamoon. Sumun hälvenemistä odotellessamme ehdimme kompata vanhan altaan reunalta esille heinäkurpan. Pian sen jälkeen arosuohaukkakin lensi taas esille sumun seasta, ja Päivikin pääsi päivittelemään Päivisen kanssa linnun uljasta ulkomuotoa.

Kuvasta näkyvät arosuohaukan keskeiset tuntomerkit: vaalea kauluri, sen takana tummanruskea "puuhka", viiruttoman oranssi vatsapuoli ja terävä siivenkärki, jonka muodostavat kolme pisintä käsisulkaa. Kuvasta voi myös todeta, ettei tämä yksilö ole risteymälintu, sillä ulkoapäin viides käsisulka on kauniin pyöreäkärkinen.

Kyseessä on vasta toinen havainto nuoresta arosuohaukasta Rantamossa. Yhteenveto aiemmista havainnoista löytyy täältä.

Katsaus Pohjois- ja Keski-Uudenmaan lintulajistoon

Lintuharrastajien omatoimista retkeilyä ja kohteiden valintaa helpottamaan olen laatinut sivuilleni katsauksen lajien esiintymiseen Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueella. Katsaus löytyy painamalla etusivun yläreunassa linkkiä  Alueen linnusto.

Katsaus esittelee kaikki alueella tavatut 297 lajia. Säännölliset pesimälajit ja läpimuuttajat esitellään varsin lyhyesti, mutta harvemmin alueella tavattavat lajit käsitellään tarkemmin.

Havaintotiedot perustuvat julkaistujen havaintojen lisäksi HyLY:n aikanaan kokoamassa havaintoarkistossa ja omissa muistiinpanoissani oleviin tietoihin. Julkaisemalla muistiinpanoissani olevat tiedot tässä katsauksessa haluan varmistaa, että vuosien mittaan kokoamani havaintotiedot tulevat uusien harrastajasukupolvien käyttöön. Muistan oman harrastukseni alkuvuosilta, kuinka suurella mielenkiinnolla perehdyin sen aikaisissa lintulehdissä painettuihin katsauksiin - nettiä kun ei silloin ollut vielä keksitty.

Lajien ensihavaintojen kohdalla olen parhaani mukaan pyrkinyt mainitsemaan linnun alkuperäisen löytäjän tai löytäjät. Kaikissa tapauksessa arkistoidut ja muistinvaraiset tietoni tuskin ovat osuneet oikeaan. Siksi pyydän etukäteen anteeksi, jos jonkun havainnon kohdalla ei linnun löytäjän nimeä ole kirjattu oikein. Kommentit ja korjaukset ovat näissä tapauksissa ja muutenkin tervetulleita.

Katsaus sisältää myös lähdeluettelon alueen linnustoa koskeviin julkaisuihin. Tätäkin sopii täydentää, jos tiedossanne on siitä puuttuvia julkaisuja.

Antoisia hetkiä lintuhavaintojen parissa niin maastossa kuin kotonakin.

Kottaraisveikkaus päättyi ja toinen keräkurmitsa saapui

Hyvinkään Sofiebergin kottaraisparven kokoa koskevaan veikkaukseen tuli 10 vastausta. Eniten ääniä sai 3000 linnun parvi, mutta myös 1500 lintua ja 4000 lintua tarjottiin.

Oikea vastaus, joka selviää alla olevasta valokuvasta, on 4075 kottaraista. Itse arvioin parven kooksi paikan päällä noin 1700-2000 lintua, joten pahasti meni pieleen. Toisesta kuvasta näkyy, miten tiheästi lintuja on silloin, kun haukka pelottaa ne lentoon.

Palloparvessa on 4075 kottaraista (ja pari suokukkoa)

Tuulihaukka säikyttää kottaraisia

Sofiebergin hernemaat on nyt muokattu ja kahlaajat ovat pääosin lähteneet. Viime keskiviikkona löysin pelloilta vielä syksyn toisen keräkurmitsan. Tämäkin oli vanha lintu, joka rullaili pellolla parin päivän ajan. Toisin kuin kapustarinnat, keräkurmitsa ei noussut lentoon näiden säikähtäessä lentoon, vaan painautui maahan suojaväriinsä luottaen. Samoinhan se tekee tunturissakin.

Sofiebergin toinen keräkurmitsa oli paikalla  3-4.9.2014