perjantai 19. syyskuuta 2014

Paha sisu Rantamossa

Aamu valkeni pitkästä aikaa lähes sumuttomana. Suuntasimme siis heti aamusta Rantamoon, jossa oli eilisiltana kuulemma nähty arosuohaukkakin.

Lintupäivän aamu Rantamossa, staijikukkula kuivurista oikealle
Suohaukkoja alkoikin näkyä heti seitsemän jälkeen ja pian olimme löytäneet jo neljä naaraspukuista sinisuohaukkaa, joista yksi oli selvästi muita pienempi. Yhdeksän aikoihin keksimme Haukkalanojan takana sänkipellolla istuvan koiraan, josta näkyi oikeastaan vain pää ja vähän yläselkää. Lintu lennähti kerran pari metriä, jolloin ehdin havaita siivenkärjessä mustan kiilakuvion. Eilinen arosuo siis, oli (liian) nopea johtopäätös. Kun lintu sitten nousi kunnolla lentoon, se suuntasi saman tien meistä poispäin ja katosi Lassilan metsä taa. Paljon mitään lisää siitä ei irronnut. Yleisvaikutelma oli edelleen arosuomainen, hyvin vaalea ja kiilakärkiset siivet.

Illalla totuus alkoi paljastua. Kuvaajat Esa ja Tapsa ehtivät paikalle ennen minua ja olivatkin saanet koiraslinnusta kohtalaisia kuvia. Lintu oli pitkään kateissa joten tyydyimme katselemaan kuvia kameroiden peristä. Järven puolella nähtiin välipalaksi myös komea kahdensadan sepelhanhen muuttoparvi.

Kännykuva Tapsan kameran perästä
Aiemmat vaikutelmat arosuosta joutivat kuvia katsellessa sivuun. Siivenkärjissä oli kyllä selvästi näkyvät arosuomaiset kiilakuviot, mutta siihen se sitten jäikin. Muutoin linnusta löytyi useitakin "sisun" eli sinisuohaukan tuntomerkkejä: siiven takareunassa vähän katkeileva mutta kuitenkin selvä tumma juova ja pääpuolella siniharmaa huppu.

"Paha sisu", oli siis lopullinen tuomio jo ennenkuin lintu tuli uudestaan esiin. Se lenteli ensin kauempana, jolloin kuvissa näkyviä yksityiskohtia oli vaikea havaita. Lopuksi lintu lensi aivan muuntajan vierestä myötävalon puolelta, jolloin sinisuon tuntomerkit ja leveäsiipinen olemus oli selvästi todettavissa.

Mistä näitä määrityspähkinöitä oikein tulee, voisi äkkiseltään kysyä. Vaan hienoa, että niitä tulee ja aina vaan pääsee näkemään ja kokemaan jotain uutta. Ja kiitokset taas valokuvaajille, yhdessähän me näitä lintuja katsomme ja harrastamme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti