Peltokahlaajia etsimässä

Voiko sateellakin etsiä lintuja? Kyllä vain voi, sillä jo kolmatta päivää jatkuvat sateet ovat hyvinkin saattaneet pakottaa vihoviimeisiä muuttolintuja tekemään välilaskuja. Tänään kiertelinkin jo toista päivää alueen peltoja lähinnä keräkurmitsoja etsiskellen. Toukotyöt on tänä keväänä saatu hyvissä ajoin valmiiksi ja kurmitsoilla olisi tasaisiksi lanattuja ja somasti vihertäviä kiitoratoja yllin kyllin.

Vaan eipä löytynyt kapustarintoja kummempia peltokahlaajia. Kytäjän tulvanrippeillä sentään ruokaili kolme lapinsirriä, joista yhdellä oli muita kirkkaamman värinen kesäpuku. Eilen Suopellossa laulanutta viiriäistäkään ei tänään sateessa ja tuulessa kuulunut.

Kytäjällä orastaa peltojen lisäksi myös jonkinmoinen peltopyykanta. Tarhatuista linnuistahan se on tietty peräisin, mutta tänäänkin peltopyypari ruokaili samalla peltolohkolla, missä tapasin ne jo huhtikuun lopulla. Poikuetta vaan ei näkynyt.

Toinen sadepäivän retkellä löytyneistä peltopyistä

Kevätmuutto maalissa ennätysvarhain

Lintujen kevätmuutto on saapuneiden lajien osalta ohi. Kaikki jokakeväiset lajit on ilmoitettu saapuneiksi jo 21.5 mennessä - selvästi ennätysvarhain. Viimeisinä ovat saapuneet kaikkein taiturimaisimmat yölaulajat. Viitakerttusia tuntuu nyt olevan joka paikassa kuumien kaakkoistuulten puhaltamina. Sama lämpöaalto on tuonut meille myös runsaasti pikkusieppoja ja idänuunilintuja.

Viitakerttunen keväisessä omenapuussa Ridasjärvellä

Muuttolintulistalla, joka löytyy etusivun linkkiä Muuttolinnut 2014 klikkaamalla, on nyt 146 lajin saapumispäivät Pohjois- ja Keski-Uudellemaalle. Peräti 24 lajille kirjattiin uusi saapumisennätys tänä poikkeuksellisena ja lintuhistoriaan varmasti jäävänä keväänä.

Arktista hellettä Harvajanniemellä

Saimme taas viettää viikon arktisen muuton tarkkailupaikalla Virolahden Harvajanniemen kärjessä. Arktisia olivat tällä kertaa vain linnut ja jäisinä kalakeittoon tuodut Posion taimenet. Säät muistuttivat lämpine ja tyynine iltoineen enempikin Välimeren kuin Itämeren ilmastoa. Mittari näytti rannassakin välillä yli 20 astetta ja sisämaassa hikoilimme jopa 31 asteen lämmössä.

Auringonnousu Harvajanniemessä

Sieltä ne linnut kuitenkin tulivat - kuten aina ennenkin. Iltaisin katseltiin rauhallisesti taivaankannella eteneviä vesilintumuodostelmia ja kuunneltiin allinlaulua. Aamumuutot olivat itätuulista johtuen melko vaisuja. Lapasotkia sentään muutti yhtenä aamuna 3800  ja viikon summa ylitti 5000 lintua. Kuikkalintujakin laskettiin parhaana aamuna yli 3700.

Hanhia muutti vähän kaiken aikaa eikä koskaan ihan rynnäköllä, mutta kertyipä niitäkin viikossa yli 40000 lintua. Alkuviikon päivinä pääosassa olivat valkoposket. Viikon loppua kohden myös sepelhanhien näyttäviä parvia lensi poristen ohi ihan lähietäisyydeltä. Niiden joukossa matkasi yhtenä aamuna myös samankokoinen pikkukanadanhanhi.

Valkoposkihanhien ohilento

Sepelhanhiparvi ylittää Harvajanniemen

Kahlaajienkin muutto käynnistyi ihan mukavasti torstaina 22.5, jolloin liikkeellä oli vähän kaikkea: punakuirien ja isosirrien sekaparvia, tundrakurmitsoja tasaisesti kaartuvissa auroissa ja suosirrejä välillä tiheiksi palloiksi sumppuuntuvina parvina. Kihuja muutti joka päivä muutamia ja parhaana päivänä lähes 30, joukossa tälläkin kertaa myös yksi leveäpyrstökihu.

Harvajanniemen merelle työntyvä kärki houkuttelee aina yömuuttajia ja tälläkin kertaa mökin pihakuusikossa lauloivat idänuunilintu ja pikkusieppo. Muutolla havaittiin myös retken ainut kuhankeittäjä.

Muutontarkkailu sujui leppoisasti saunan kuistiltakin, koska mökkimme sijaitsee aivan niemen kärjessä. Samalla nautittiin huurteisista virvokkeista ja maukkaista sipoolaisista luomulihamakkaroista.

Lapintiira taustanaan Vepsun männyt

Retkilajien listalle kertyi viikossa 152 lajia. Joukossa muitakin mukavia havaintoja muun muassa kyhmyhaahka, niittysuohaukka, keräkurmitsa, ristisorsa, muuttohaukka ja suopöllö.

Tietopaketti lintujen kevätmuutosta

Lisäsin sivuilleni tietopaketin lintujen kevätmuutosta Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueella. Se löytyy klikkaamalla etusivulla olevaa linkkiä Kevätmuutto.

Aineisto perustuu yli 40 vuoden ajalta kokoamiini tietoihin muuttolintujen saapumisesta ja niitä on saatu varsin kattavasti alueella retkeileviltä lintuharrastajilta. Yhteenvedosta löytyy kunkin lajin varhaisimmat ensihavainnot (ennätykset) ja lisäksi lyhyt katsaus lajin muuton alkamiseen. Myöhemmin saatan lisätä katsaukseen myös tietoa muuton kulusta, yksilömääristä ja muuton päättymisestä.

Kevätmuuttoa tarkastellaan siis lintuharrastajan näkökulmasta, ei välttämättä tieteellisen perusteellisesti. Tutustu ja käytä hyväksesi vertailussa omiin keväthavaintoihisi tai vaikkapa eri vuosien väliseen vertailuun.

Mestarilaulajia saapuu

Kevätmuutto on taas edennyt niin pitkälle, että lintuja saapuu lähes pelkästään yöaikaan. Aikaiset aamuherätykset palkitaan nyt uusilla laululinnuilla, joita kannattaa etsiä aamuauringon lämmittämistä ja tuulensuojaisista paikoista.

Tänään Ridasjärvelle oli saapunut uusina lajeina lehtokerttu ja kultarinta, joiden laulu erottui jo tutuksi käyneiden satakielten ja ruokerttusten taustakuorosta. Järvelle oli laskeutunut taas pieni alliparvi ja arktista porukkaa edustivat myös juhlapukuiset lapasotkat, joita kellui peräti yhdeksän tukkasotkien joukossa. Kaulushaikarat olivat tänään taas lentotuulella ja ne vaihtoivat paikkaa järven rannalta toiselle useamman kerran.

Kaulushaikara otti vähän korkeutta Ridasjärvellä

Äijänsuon pelloilla puhalsi vielä aamupäivällä viileähkö koillistuuli. Yöllä saapuneet hyönteissyöjät olivat kuitenkin löytäneet kantokasan aurinkoiselta reunalta lämpimän ruokailupaikan. Löysimme kivi- ja pensastaskujen lisäksi myös kevään ensimmäisen sinirinnan, joka näyttäytyikin sinipunaisine kurkkuineen oikein antoisasti. Lapin satakieli antoi jopa pienen ääninäytteenkin, vaikkei laulussa vielä samaa pontevuutta ollutkaan kuin linnun laulaessa kesäkuisessa tunturikoivikoissa.

Sinirinta piilotteli aurinkoisessa kantokasassa

Muuttolintujen saapuminen on alkukevään jälkeen tasaantunut ja muutto on nyt kutakuinkin normaalissa aikataulussa. Saapuneita lajeja on jo yli 130 ja puuttuvia on enää viitisentoista lajia, jotka ovatkin pääosin kesäöiden laulumestareita. Katso muuttolintulista  klikkaamalla etusivulla olevaa linkkiä Muuttolinnut 2014.

Ristisorsien välilasku Ridasjärvelle

Kahden sadepäivän jälkeen aamu oli taas kirkkaampi ja antoi odottaa uusia muuttolintuja. Poikkesin tuttuun tapaan ensin Rantamossa, missä valkoposkihanhien määrä oli noussut jo 840 lintuun. Punajalkaviklo soidinteli ja karikukkokin tepasteli edelleen Seittelin altaan somerikkosaaressa. Nokikanan lisäksi myös silkkiuikku näyttää jo hautovan.

Karikukko viihtyy jo kolmatta päivää Tuusulan Rantamossa

Ridasjärvellä oli tuulista mutta suojaisessa rannassa alkoi jo olla moniäänistä konserttia, kun kertut, satakieli, ruokokerttuset ja käenpiika lauloivat. Järven länsirannalta nousi kevään ensimmäinen mehiläishaukka muutolle. Mustakurkku-uikku piti seuraa allikoiraalle järven keskiselällä ja rannan kortteikossa ruokaili vielä kaksi jouhisorsakoirasta. Mahtaako niillä olla jo naaraat jossain hautomassa, kun ovat viipyneet järvellä näinkin pitkään. Vesilintuja katsellessa löysin järveltä pohjoiseen lennossa kaksi ristisorsaa, jotka pian laskeutuivat Panninojan suulle kortteikon reunaan. Kauaa nämä koreat merisorsat eivät järvellä viihtyneet, vaan nousivat lyhyen välilaskun jälkeen läntiselle taivaalle.

Harmaasieppojakin on jo saapunut Ridasjärvelle

Neljä tiiraa ja kaksi kukkoa

Maanantaista 12.5 tuli erinomainen lintupäivä, vaikka koko päivän sataa tihutteli, tai ehkäpä juuri sen vuoksi - oli siis klassinen pudotuskeli.

Matkalla Ridasjärvelle poikkesin Kolsan lammikoilla. Mustakurkku-uikkuja ei näkynyt, mutta liejukanapari hääri osmankäämikössä. Laji tekee siis paluuta vanhalle pesälammelle 30 vuoden jälkeen.

Ridasjärven rantaan tullessani kaulushaikara konttasi piiloon ruovikkoon. Sateinen yö oli tuonut järvelle ripauksen jo alkaneesta arktisesta muutosta. Järven keskellä kellui tukkasotkien lisäksi kymmenkunta mustalintua ja allia sekä juhlapukuinen lapasotkakoiras. Varsinainen ylläri löytyi vesilintuja laskiessani, kun kaukoputkeeni osui kääpiökokoinen tiira. Tuon on pakko olla pikkutiira ja sehän se olikin! Laskujeni mukaan pikkutiirasta tuli Ridasjärven 241. laji. Tiira kalastelikin sitten järvellä iltaan asti ja moni muukin ehti sen näkemään.

Sadekeli oli pudottanut myös runsaasti kahlaajia alueen vähäisille tulville. Kytäjän Postilta laskin lirovoittoisesti yli 150 kahlaajaa ja Nurmijärven Valkeissuon peltotulvaltakin toistasataa. Jälkimmäisellä ruokaili yli 30 mustavikloa, punajalkaviklo ja ainakin yksi tylli.

Lepsämän Isoniityn tulva näytti päältäkatsottuna aivan tyhjältä, vain iso valkoposkihanhien parvi ruokaili kuivemman pellon puolella. Tulvalammikolla näkyi kuitenkin yksinäinen iso kahlaaja, joka sai minut kaivamaan taas kaukoputken esille. Onneksi niin, sillä isokuoviksi paljastuneen linnun vieressä kyyhötti pienempi kahlaaja, joka takaapäin näytti vähän oudolta ja matkaakin oli kolme-neljäsataa metriä. Kun lintu aikansa kyyhötettyään heräsi se paljastuikin karikukoksi. Taisi olla tilastojen mukaan peräti uusi laji Nurmijärvelle! Karikukko ilahdutti retkikaveriakin, joka kirjasi siitä uuden pappapinnan.

Ansaittujen pinnakahvien jälkeen poikkesin vielä Valkjärven Lähtelän rantaan, missa sadekatoksessa oli mukava seurata järvellä ruokailevien pikkulokkien, tiirojen ja pääskyjen monisatapäistä sekaparvea. Järven selän poikki saapui myös kaksi lapintiiraa, jotka ottivat uimarannan kohdalla korkeutta ja suuntasivat lounaaseen kohti merta. Kun näiden lisäksi järvenselällä lensi vielä räyskäkin, tuli päivän tiiralajien määräksi sisämaaretkelle varsin kelvollinen luku: neljä lajia!

Pitkä retkipäivä sai vielä jatkoa, kun Tuusulan Rantamostakin löytyi pikkutiira. Olihan sitäkin lähdettävä katsomaan ja samalla retkellä löysin Seittelin altaalta vielä mustapyrstökuirin. Näitä tarkkaillessa paikallinen makkaratehtailija poimi Seittelin saarekkeesta vielä päivän toisen karikukonkin.

Hanhia järven ja taivaan täydeltä

Valkoposkihanhien muutto käynnistyi tänään. Jo aamulla Rantamon pelloille oli kertynyt yli 500 valkoposken parvi, mutta meno yltyi päivän mittaan. Iltapäivällä ennen saderintaman tuloa Tuusulanjärven keskiselälle oli kertynyt tuhansien hanhien tiivis lautta. Mennessäni Heikkilän rantaan niitä katsomaan joku veneilijä ajoi koko parven lentoon. Hetken aikaa tunnelma Heikkilän pelloilla oli kuin arktisen muuton aikaan parhaimmillaan. Kovasti kaakattaen hanhet järjestäytyivät kymmeniksi laivueiksi ja suuntasivat läntiselle taivaalle. Arvioin että ylilentoon osallistui lähes 3000 hanhea. Pienempi osa jäi kiertelemään peltojen ylle ja jonkin ajan päästä laskin pelloilta vielä noin 500 valkoposkihanhea.

Pelloilla ja kosteikolla oli tänään myös runsaasti kahlaajia. Parin sadan suokukon lisäksi noin sata liroa, viisi mustavikloa, yhteensä kymmenen pikkukuovia, tylli ja kapustarintoja.

Show-kukkoja Rantamossa

Rantamon pelloilla ja kosteikolla on jo muutaman päivän ajan viihtynyt 200-300 suokukon parvi. Värikkäät koiraat höyhenkaulureineen pitävät turnajaisia altaiden reunapenkoilla. Välillä koko monenkirjava parvi pölähtää lentoon ja kurvailee tasatahtia peltojen yllä. Aikamoinen show, mitä kukot jatkavat kunnes naaraat (suokanat?) saapuvat ja parvet lähtevät pohjoisille pesimäsoillensa.

Rantamosta löytyy nyt monenvärisiä suokukkoja

Rantamoon oli tänä aamuna saapunut myös joukko kirkkaan mustavalkeita pikkulokkeja, jotka saalistelivat multapellon yllä. Räntäkuurojen ajaksi ne laskeutuivat pellolle tiiviiksi parveksi, mutta jatkoivat taas kevyesti koukkivaa lentelyä pellon yllä heti sateen loputtua. Pikkulokkeja lenteli jo runsaammin myös Tuusulanjärven isolla selällä, jonne oli yömuutolta laskeutunut myös pieni parvi mustalintuja ja alleja.

Metsähanhi ja lyhytnokkahanhi räntäsateessa

Rantamon hanhiparvi on taas kasvanut jo yli 600 linnun kokoiseksi. Joukkoon on liittynyt yhä enemmän valkoposkihanhia, niitä oli tänään jo yli 200. Parvessa ruokailee myös siniharmaaselkäinen ja pinkkinokkainen lyhytnokkahanhi, joka on viihtynyt pelloilla jo useita viikkoja.

Cityjoutsen ja pääskyjä

Tulihan se taas, meinaan se kolea vappusää. Kiersin aamulla Tuusulanjärven varsin laihoin tuloksin. Laululinnut pitivät nokkansa kiinni, sentään mustapääkerttu lauloi neljässä paikassa ja Kakkolan tornin lehdosta löysin hernekertun.

Pääskyjä sentään on tullut runsaammin. Aamulla ne vielä värjöttelivät paikoillaan, mutta päivällä pääskyjä kertyi parviksi järville. Tuusulanjärveltä laskin kolmesta paikasta yli 50 lintua ja Ridasjärvellä lenteli iltapäivällä ainakin 150 pääskyn sekaparvi, jossa mukana kaikki kolme lajia.

Haarapääskyt lämmittelevät

Rantamon pelloilta ja kosteikolta löytyi edelleen kuutta eri sorttia hanhia, mukana myös lyhytnokka- ja merihanhi. Tasaisiksi lanatuilla pelloilla liikkuu myös varsin näyttävä yli sadan suokukon parvi. Seittelin kosteikolla on viime päivinä näkynyt pari nokikanaa, mahtavatko suunnitella lajin ensimmäistä pesintää altailla? Tuusulanjärven eteläpäässä ui aamulla kevään eka mustalintu.

Joutsen hautoo kaupan kupeessa (maksettu mainos?)

Vuoden lintu eli laulujoutsen on sitten kesän 2001, jolloin eka pari pesi onnistuneesti Hyvinkään Sykärissä, vallannut yhä uusia pesäpaikkoja. Aiemmin arkana erämaalintuna pidetty joutsen näyttää nyt asettuneen jopa Järvenpään keskustaan lintutornin kosteikolle.