Kevään kintereillä ylös tuntureille

Lapin kesä teki tuloaan Tenon varrella

Kun etelässä kevät kääntyy kesäksi, suuntaa moni lintuharrastaja pohjoiseen. Silloin voi pysytellä kevään kintereillä, kun pääsee uudestaan seuraamaan vastikään pesimäseuduilleen saapuneita muuttolintuja.

Järripeipot lauloivat vastikään lehteen puhjenneissa tunturikoivuissa

Tänä kesänä lähdimme Lappiin vasta juhannusviikolla, mutta ajoitus osui nappiin alkukesän koleus huomioonottaen. Retken reittiin tehtiin viimehetken muutos Sotkamosta löytyneen idänkäen vuoksi. Se puputtelikin kuuluvasti Teerivaaran maisemissa koko yön. Kainuusta matka jatkui vanhaan tuttuun Kuusamoon. Sieltä löytyivät pöllöt, sirkut, petolinnut ja kuukkelit hienosti Mittumaarin poikien nuoteilla, mistä suuret kiitokset!

Peloton keräkurmitsa Taivaskeron polun varrella

Pulmunen rakkakivikossa

Pallastuntureille saavuttuamme Lapin kesä teki tuloaan. Räystäspääskyt rakensivat pesiä tunturihotellin räystäille, leppälintu lauloi ja kapustarinnat viheltelivät tunturien alarinteillä. Ylös Taivaskerolle noustiin poutaisesta ja tyynestä kelistä nauttien. Sieltä löytyivät pelottomat keräkurmitsat ja pulmunen.

Keskiyön hetki Ailigaksen rinteellä

Tunturikihu reviirillään

Karigasniemellä staijattiin Tenon rantatörmällä Nuvvuksessa ja vietettiin yötöntä yötä Ailigas-tunturilla. Lapista sentään löytyy vielä sinirintojakin, vaikka Kuusamosta laji on surullista kyllä jo kadonnut. Tunturikoivikossa lauloi myös sepelrastas. Tunturikihut olivat vallanneet reviirin Ailigaksen huipulle vievän polun varrelta.

Pikkusirkku Ivalon Pikku-Petsamossa

Paluumatkalla poikettiin vielä katsomassa pikkusirkkua ja Skaftung Naturen retkiryhmän löytämää lapinuunilintua Ivalossa.

Onnistuneita pesintöjä

Kylmää ja sateista toukokuuta on seurannut tuulisen kolea kesäkuun alku. Silti monet linnut ovat jo saaneet poikueet vesille ja maastoon. Isojen lintujen pesinnät näyttävät onnistuneen hyvin. Ainakin Jokelan joutsenilla ja Ridasjärven kurjilla on jo poikaset varttumassa.

Karanpojan eka aamupala avarassa maailmassa

Näätä hiiviskeli koskikaran pesän lähellä - onneksi turhaan

Poikanen asettui koskenreunan korkeimmalle kivelle

Tänä kesänä pääsimme jälleen seuraamaan koskikaran pesintää Vantaanjoella. Nurmijärven Myllykoskella havaittiin  huhtikuun puolivälissä pesää rakentava kara. Toukokuun 13. päivänä emo ruokki jo poikasia. Näätäkin liikkui pesän lähellä, vaan ei päässyt siltakannen alla olevaa pesää ryöstämään. Toukokuun 30. päivän aamuna kolme poikasta oli lähtenyt pesästä. Ne tasapainottelivat kosken pyörteiden välissä vesikivillä ja emo kävi niitä ahkerasti ruokkimassa. Myllykosken edellisestä koskikaran pesinnästä kesällä 1994 olikin jo vierähtänyt lähes 20 vuotta.

Haudontavuoro vaihtui mustakurkun pesällä

Jokelassa Kolsan tiilitehtaan lammilla on seurattu laulujoutsenen ensipesintää. Toukokuun 31. päivänä pesässä oli kuoriutunut 6 poikasta, jotka ovat nyt siirtyneet emojensa kanssa alueen muille lammikoille kasvamaan. Myös liejukanat ovat saaneet jo ensimmäisen poikueensa, joka piilottelee lammenreunan osmankäämikössä. Vanhat tutut mustakurkku-uikut sen sijaan ovat joutuneet aloittamaan pesintänsä ensiyrityksen jälkeen alusta uudelleen.

Parhaat laulajat tulevat viimeisinä

Toukokuun lopulla saapuvat viimeiset laululintumme. Ne tulevat yön pimeydessä ja valtaavat saman tien paikkansa aamun taitavimpina solisteina. Alkukevään laulajat, peipot ja rastaat tuntuvat jäävän lämmittelijöiden rooliin, vaikka ovatkin esittäneet omat ohjelmanumeronsa tunnollisesti samoja säkeitä toistellen. Loppukevään laulajat eivät tyydy yhden säkeistön esityksiin, vaan sommittelevat lauluihinsa muilta linnuilta lainattuja teemoja ja sitovat ne tauottomiksi konserteiksi.

Vanhankylän peltosirkku lauloi kuusen latvuksessa

Peltosirkut, ainakin kolme laulavaa koirasta, ovat saapuneet Tuusulan Vanhankylän pelloille, missä lajilla alkaa olla alueen viimeinen sillanpääasema. Niiden surumielinen sirkunlaulu kuuluu taas aamuisin pellonreunan puiden lehvistöstä.

Vanha pikkusieppo reviirillään Lemmenlaaksossa

Järvenpään Lemmenlaaksossa on viime päivinä laulanut peräti kolme pikkusieppoa, joista ainakin yksi on vanha punakurkkuinen lintu. Se onkin vallannut parhaan reviirin Pelkohaudan juuren korpikuusikosta. Jokivarressa laulaa innokkaasti myös idänuunilintu.

Viitakerttunen lauloi pitkin päivää Tuusulan vanhan pappilan pihassa

Viitakerttunen luetaan yleensä yölaulajiin, mutta ensimmäisinä saapuvat linnut eivät malta lopettaa laulua auringon noustua korkeammallekaan. Pari päivää sitten viitakerttunen lauloi täyttä kurkkua Tuusulan vanhan pappilan pihassa vielä puolenpäivän aikaankin.

Viitasirkkulintu löytyi taas Mikkolan kosteikolta

Viitasirkkalintuja on viime päivinä löytynyt jo useampia, mikä lupaa niillekin hyvää esiintymistä. Tuusulan Mikkolan kosteikon monivuotiselle reviirille oli tänä aamuna saapunut viitasirkkeli, joka lauloi kävelytien varrella välillä aivan näkyvästikin.

Harvajanniemen arktikaa

Näkyvä kevätmuutto huipentuu joka vuosi arktisten pesimälintujen läpimuuttoon. Tänäkin vuonna vietimme taas viikon Virolahden Harvajanniemessä seuraten tätä sykähdyttävää luonnonnäytelmää joka aamu auringonnoususta alkaen. Paitsi tietysti sade- ja sumuaamuina, jolloin havainnoimme hyvinansaittuja unipinnoja.

Valkoposkia Vepsun edustalla

Pieni sepelhanhiparvi ohittaa Harvajanniemen 

Tiibetinhanhi (kolmas oikealta) muutti valkoposkiparvessa

Harvajanniemen parasta antia oli tällä kertaa näyttävä hanhimuutto. Alkuviikolle osui valkoposkien massamuutto ja huippupäivänä 19.5 saimme katsella kymmenien tuhansien valkoposkien ohilentoa. Loppuviikolla käynnistyi myös sepelhanhien muutto ja suurimmat parvimuodostelmat ylittivät havainnointipaikkamme taivaan täyttävinä lauttoina. Kovasta yrityksestä huolimatta emme keksineet parvista yhtään punakaulahanhea. Yksi valkovatsainen hrota-sepelhanhi sentään löytyi valokuvasta ja erikoisimpana sattumuksena löytyi pienen valkoposkiparven mukana muuttanut tiibetinhanhi.

Merikihun tyylikästä muuttolentoa ...

... ja vähintään yhtä tyylikäs kuikka matkalla koilliseen

Merikihuja muutti viikon kuluessa puolensataa ja heti ekan päivän aamuna havaitsimme retken ainoaksi jääneen leveäpyrstökihun. Vesi- ja kuikkalintujen muutto ei tänä vuonna osunut mökkiviikollemme. Yhtenä itätuulisena aamuna muutti kuitenkin useita satoja lapasotkia.

Yksi pääsky ei kesää tee, mutta entäs kolme erilajista pääskyä

Harvajanniemi on joka kevät koonnut mukavan joukon muutontarkkailijoita, joten yksin emme joutuneet taivaankantta seulomaan. Kiitokset kaikille rannassa viihtyneille mukavasta seurasta ja ilosta jakaa hyviä haviksia!

Lapasorsan välilasku

Tämän vauhdikkaan kuvasarjan onnistuin taltioimaan viime viikonloppuna Raumanmeren saaristossa. Lapasorsakoiras teki tyylipuhtaan välilaskun ja kiihdytti pian uudelleen lentoon.

Viron retken kuvasatoa

Vapun jälkeen retkeilimme muutaman päivän Virossa Skaftung Naturen ryhmän kanssa. Meillä oli linnustollisesti hieno majapaikka Puisen niemen kärjessä, missä riitti lintuja katseltavaksi ihan pihamaalta käsin. Muutoin kiertelimme Matsalun lahden molemmin puolin. Kaikkialla oli hanhia ja kahlaajia yllin kyllin. Merkillepantavinta Viron alavilla rannnoilla oli niiden avoimuus. Ruovikoitakin näkyi, mutta ne eivät peittäneet näkymiä lahden vesialueille ja rantaniityillä kasvoi pusikoiden sijasta harvakseltaan katajia. Lehtojen pohjalla kukkivat kevätesikot, mukulaleinikit ja keltavuokot yhtenäisinä mattoina.

Lyhyt ja kiertelyyn keskittynyt retki ei oikein suosinut valokuvaamista, lintuja nähtiin paljon mutta monesti liian kaukaa kuvaamista ajatellen. Jotain toki tarttui kameran kennollekin, tässä vähän retken kuvasatoa.

Toukokuinen Matsalu tunnetaan valkoposkihanhista

Kattohaikaroilla oli pesinnät käynnissä

Mustaleppälintu liikkui majatalomme pihamaalla

Yksityisaluemerkki Viron malliin - tännekin saimme silti luvan

Avosettejä näkyi päivittäin Puisen niemen rannoilla

Mustapyrstökuirit Puisen niemen rantaniityllä

Tulvapellon kahlaajia

Vapun alusviikolla saadut sateet nostivat Keihäsjoen pinnan Kytäjän Postilla uudelleen tulvakorkeuteen. Huhtikuisten hanhimassojen jo huvetessa pelloille alkoi nopeasti kertyä suokukkoja ja vikloja.

Tässä muutama kuva tulvan kahlaajista.

Liroja on Kytäjän Postilla edelleen sadoittain

Lampivikloja nähtiin vapun aikoihin monena päivänä

Suokukot koreilivat tulvilla erivärisine kaulureineen

Huhtikuun pikkuharvinaisuuksia

Muutto vilkastui huhtikuun viimeisellä viikolla tuulten käännyttyä vihdoin taas lämpimämmälle puolelle. Huhtikuun loppu toi myös mukavasti harvemmin tavattavia lintuja. Monikaan niistä ei ole omiin kiikareihini osunut, vaan mitäpä siitä. Suon mielelläni lintujen löytämisen ja havaintojen jakamisen ilon harrastajakollegoilleni. Moni heistä koluaa tuttuja retkikohteita miltei joka päivä ja niistä retkistä, jolloin mitään kummempaa ei löydykään, emme me muut sitten kuule mitään.

Nurmijärven Savikon sepelrastas löytäjänsä kuvaamana

Sepelrastaita on löytynyt jo kaksi, eka Kytäjän Suopellosta ja toinen Nurmijärven Savikolta. Jälkimmäistä pääsin katsomaan viime maanantaina sateisena iltana. Koiras ruokaili yksikseen sänkipellossa eikä taaskaan näyttänyt kaipaavan seuraa samalla pellolla liikkuvasta rastaiden sekaparvesta.

Lampiviklo Kytäjän Postin tulvalla

Lampivikloja on toissapäivästä lähtien havaittu jo kolme: eka piipahti Tuusulan Rantamossa ja toinen Ridasjärvellä. Eilen Kytäjän Postilta löytynyt lampiviklo pysytteli aloillaan ainakin vielä tänään iltapäivällä. Se tepasteli hoikilla koivillaan muita kahlaajia vilkkaammin tulvalla ja napsi ohueen nokkaansa makupaloja tulvalätäköstä.

Huhtikuun päättyessä tilastoni kertovat että lintujen muutto on jokseenkin tavanomaisessa tahdissaan. Ekat pääskyt on nähty ja kirjosieppojakin tuntuu olevan jo monin paikoin. Seuraavaksi voimmekin jo ryhtyä odottamaan kerttuja ja miksei satakieltäkin. Eikä mene montaa päivää ensimmäisen käen kukuntaankaan.

Kovan maan kuvasatoa Extremadurasta

Tämän vuoden kevätretken Espanjaan sain taas tehdä Voiton kanssa ja kohteena oli vanha tuttu Extremadura. Maakunnan nimi tarkoittaa kovaa maata, jonka viljeleminen on vaikeaa. Siksi suuret alueet ovat edelleen heinäaroa, jota käytetään vain laitumina. Keväällä aro kukkii kaikissa sateenkaaren väreissä ja lintuja on kaikkialla, paljon ja lähellä.

Trujillon kaupunki aamuauringossa

Kattohaikaran poikaset olivat jo kuoriutuneet Trujillon kirkontornissa

Lensimme perjantaina Madridiin ja ajoimme noin 250 km lounaaseen Trujillon kaupunkiin, joka sijaitsee arojen keskellä kohoavalla kukkulalla. Asuimme vanhankaupungin kujan varrella pienessä El Baciyelmon huoneistohotellissa, jossa saimme nauttia hollantilaisen isännän ja hänen vaimonsa erinomaisesta huolenpidosta. Suosittelen.

Harjalintuja näkyy ja kuuluu kaikkialla, onhan se Extremaduran tunnuslintukin

Neljän retkipäivän aikana ehdimme suunnata kaupungista kaikkiin ilmansuuntiin. Etelän puolella avautuvat laajat kumpuilevat arot, missä pääsimme katselemaan iso- ja pikkutrappeja sekä hietakyyhkyjä. Möhkälemäiset isotrapit osaavat ihme kyllä myös lentää. Talousasioista aina hyvin perillä oleva Voitto totesikin osuvasti, että jokainen arolla ihailtavana liikkuva isotrappi tuo Extremaduraan varmasti enemmän rahaa kuin samainen lihakimpale pataan pantuna. Nykyisin trapit ovatkin erityisen suojelun piirissä.

Onneksi sininärhetkin olivat jo saapuneet

Värikkäistä värikkäin - mehiläissyöjä

Harjalinnun pehmeä puputus soi taustamusiikkina kaikkialla. Mehiläissyöjät ja sininärhet saalistelivat istuen välillä puhelinlangoilla ja puiden latvoissa. Arokiurut lensivät pitkine siipineen soidinta ja liversivät lakkaamatonta kevätlauluaan. Säät suosivat lintujen katselua ja kuuntelua. Puolipilvisessä säässä ja maksimilämpötilan pysyessä 20 asteen tuntumassa väreilykään ei suuresti haitannut ja tyynellä säällä saattoi nauttia kaikkialta kuuluvista lintujen äänistä.

Munkkikorppikotkan ylilento on majesteettinen näky

Hanhikorppikotkia näkyy paljon ja myös läheltä

Niittysuohaukkoja näkyi yhdelleä kertaa toistakymmentä - tässä naaras

Kahtena päivänä retki suuntautui Trujillon pohjoispuolelle Monfraquen kuuluisaan luonnonpuistoon. Puisto tunnetaan erityisesti korppikotkista. Niitä istuu pesillään jyrkillä kalliopahdoilla ja lentelee taivaalla yllin kyllin. Tajo-joen sillan rakenteissa pesii satoja pääskypareja. Räystäs- ja kalliopääskyjen joukosta löysimme myös useita alppikiitäjiä. Pääsimme myös katselemaan Tietar-joen rantapahdan laella pesiviä iberiankeisarikotkia. Petolintuja kertyi retken lajilistalle kaikkiaan 15 eri lajia, joista mainittakoon vielä La Serenan arolla runsaana esiintyvät niittysuohaukat sekä pikkutuulihaukat ja liitohaukka.

Siniharakat kansoittavat tammia kasvavia laidunmetsiä

Myös aamuiset pysähdykset tammia kasvavien laidunmetsien eli dehesan keskellä olivat mieleenpainuvia. Kaikkialla laulavien keltahemppojen ja harmaasirkkujen lisäksi oli kotoisen mukavaa ja niin kesäistä kuunnellä käen kukuntaa ja kuhankeittäjien viheltelyä. Tammimetsissä viihtyivät myös värikkäätt siniharakat. Purojen varsilla lauloivat äskettäin saapuneet etelänsatakielet.

Viiden retkipäivän aikana kirjasimme havaintoja yli sadasta lajista, mutta antoisinta oli vain pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan missä ja milloin vain, sillä havainnoitavaa riittää ihan joka paikassa. Tietysti pääsin myös tositoimiin uuden kamerani kanssa, kun kuvauskohteita oli kaiken aikaa tarjolla yllin kyllin.

Hanhia riittää edelleen

Tämä on ollut varsinainen hanhikevät. Ensimmäiset tulivat varhain ja vähitellen kerääntymien määrät ovat kohonneet jo tuhansiin. Aluksi parvissa olivat valtalajina rossicus-tyyppiset metsähanhet, mutta vähitellen tundrahanhien määrät ovat kasvaneet milteinpä samansuuruisiksi. Alueella levähtävien hanhien kokonaismäärä yltänee jo kymmeneentuhanteen. Hanhet ovat myös tottuneet ruokailupaikkojen ohi kulkevillä teillä liikkuviin autoihin ja niitä pääsee tarkkailemaan pitkään ja kohtuullisen läheltäkin. Niinpä parvista onkin löytynyt jo toistakymmentä lyhytnokkahanheakin.

Eilen pääsin muutamien koekuvausten jälkeen tositoimiin uuden kamerani kanssa. Alla muutamia otoksia Kytäjän Postin hanhipellolta.

Hanhipellon tunnelmia Kytäjän Postilla

Kolme lajia hanhia - keskellä lyhytnokkahanhi

Metsähanhi laskukiidossa

Muilta osin kevätmuutto on edennyt varsin nihkeästi. Järvien auettua kaikki alueella pesivät vesilinnut ovat nyt saapuneet, viimeisinä mustakurkku-uikku ja kuikka. Tosin heinätavista ensihavainto vielä puuttuu. Kunhat säät seuraavan kerran lämpenevät, voidaan odottaa runsaammin kahlaajia ja sitten onkin jo hyönteissyöjien vuoro. Nehän saapuvat yön pimeydessä, mutta ovat aamuisin havaittavissa siitä, että metsien ja rantojen laulukuorosta erottuu uusia solisteja. Muuttolintulistakin on taas ajan tasalla.