perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kovan maan kuvasatoa Extremadurasta

Tämän vuoden kevätretken Espanjaan sain taas tehdä Voiton kanssa ja kohteena oli vanha tuttu Extremadura. Maakunnan nimi tarkoittaa kovaa maata, jonka viljeleminen on vaikeaa. Siksi suuret alueet ovat edelleen heinäaroa, jota käytetään vain laitumina. Keväällä aro kukkii kaikissa sateenkaaren väreissä ja lintuja on kaikkialla, paljon ja lähellä.

Trujillon kaupunki aamuauringossa
Kattohaikaran poikaset olivat jo kuoriutuneet Trujillon kirkontornissa

Lensimme perjantaina Madridiin ja ajoimme noin 250 km lounaaseen Trujillon kaupunkiin, joka sijaitsee arojen keskellä kohoavalla kukkulalla. Asuimme vanhankaupungin kujan varrella pienessä El Baciyelmon huoneistohotellissa, jossa saimme nauttia hollantilaisen isännän ja hänen vaimonsa erinomaisesta huolenpidosta. Suosittelen.

Harjalintuja näkyy ja kuuluu kaikkialla, onhan se Extremaduran tunnuslintukin

Neljän retkipäivän aikana ehdimme suunnata kaupungista kaikkiin ilmansuuntiin. Etelän puolella avautuvat laajat kumpuilevat arot, missä pääsimme katselemaan iso- ja pikkutrappeja sekä hietakyyhkyjä. Möhkälemäiset isotrapit osaavat ihme kyllä myös lentää. Talousasioista aina hyvin perillä oleva Voitto totesikin osuvasti, että jokainen arolla ihailtavana liikkuva isotrappi tuo Extremaduraan varmasti enemmän rahaa kuin samainen lihakimpale pataan pantuna. Nykyisin trapit ovatkin erityisen suojelun piirissä.

Onneksi sininärhetkin olivat jo saapuneet

Värikkäistä värikkäin - mehiläissyöjä

Harjalinnun pehmeä puputus soi taustamusiikkina kaikkialla. Mehiläissyöjät ja sininärhet saalistelivat istuen välillä puhelinlangoilla ja puiden latvoissa. Arokiurut lensivät pitkine siipineen soidinta ja liversivät lakkaamatonta kevätlauluaan. Säät suosivat lintujen katselua ja kuuntelua. Puolipilvisessä säässä ja maksimilämpötilan pysyessä 20 asteen tuntumassa väreilykään ei suuresti haitannut ja tyynellä säällä saattoi nauttia kaikkialta kuuluvista lintujen äänistä.

Munkkikorppikotkan ylilento on majesteettinen näky

Hanhikorppikotkia näkyy paljon ja myös läheltä
Niittysuohaukkoja näkyi yhdelleä kertaa toistakymmentä - tässä naaras

Kahtena päivänä retki suuntautui Trujillon pohjoispuolelle Monfraquen kuuluisaan luonnonpuistoon. Puisto tunnetaan erityisesti korppikotkista. Niitä istuu pesillään jyrkillä kalliopahdoilla ja lentelee taivaalla yllin kyllin. Tajo-joen sillan rakenteissa pesii satoja pääskypareja. Räystäs- ja kalliopääskyjen joukosta löysimme myös useita alppikiitäjiä. Pääsimme myös katselemaan Tietar-joen rantapahdan laella pesiviä iberiankeisarikotkia. Petolintuja kertyi retken lajilistalle kaikkiaan 15 eri lajia, joista mainittakoon vielä La Serenan arolla runsaana esiintyvät niittysuohaukat sekä pikkutuulihaukat ja liitohaukka.

Siniharakat kansoittavat tammia kasvavia laidunmetsiä

Myös aamuiset pysähdykset tammia kasvavien laidunmetsien eli dehesan keskellä olivat mieleenpainuvia. Kaikkialla laulavien keltahemppojen ja harmaasirkkujen lisäksi oli kotoisen mukavaa ja niin kesäistä kuunnellä käen kukuntaa ja kuhankeittäjien viheltelyä. Tammimetsissä viihtyivät myös värikkäätt siniharakat. Purojen varsilla lauloivat äskettäin saapuneet etelänsatakielet.

Viiden retkipäivän aikana kirjasimme havaintoja yli sadasta lajista, mutta antoisinta oli vain pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan missä ja milloin vain, sillä havainnoitavaa riittää ihan joka paikassa. Tietysti pääsin myös tositoimiin uuden kamerani kanssa, kun kuvauskohteita oli kaiken aikaa tarjolla yllin kyllin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti