Muutto vilkastui huhtikuun viimeisellä viikolla tuulten käännyttyä vihdoin taas lämpimämmälle puolelle. Huhtikuun loppu toi myös mukavasti harvemmin tavattavia lintuja. Monikaan niistä ei ole omiin kiikareihini osunut, vaan mitäpä siitä. Suon mielelläni lintujen löytämisen ja havaintojen jakamisen ilon harrastajakollegoilleni. Moni heistä koluaa tuttuja retkikohteita miltei joka päivä ja niistä retkistä, jolloin mitään kummempaa ei löydykään, emme me muut sitten kuule mitään.
 |
| Nurmijärven Savikon sepelrastas löytäjänsä kuvaamana |
Sepelrastaita on löytynyt jo kaksi, eka Kytäjän Suopellosta ja toinen Nurmijärven Savikolta. Jälkimmäistä pääsin katsomaan viime maanantaina sateisena iltana. Koiras ruokaili yksikseen sänkipellossa eikä taaskaan näyttänyt kaipaavan seuraa samalla pellolla liikkuvasta rastaiden sekaparvesta.
.jpg) |
| Lampiviklo Kytäjän Postin tulvalla |
Lampivikloja on toissapäivästä lähtien havaittu jo kolme: eka piipahti Tuusulan Rantamossa ja toinen Ridasjärvellä. Eilen Kytäjän Postilta löytynyt lampiviklo pysytteli aloillaan ainakin vielä tänään iltapäivällä. Se tepasteli hoikilla koivillaan muita kahlaajia vilkkaammin tulvalla ja napsi ohueen nokkaansa makupaloja tulvalätäköstä.
Huhtikuun päättyessä tilastoni kertovat että lintujen muutto on jokseenkin tavanomaisessa tahdissaan. Ekat pääskyt on nähty ja kirjosieppojakin tuntuu olevan jo monin paikoin. Seuraavaksi voimmekin jo ryhtyä odottamaan kerttuja ja miksei satakieltäkin. Eikä mene montaa päivää ensimmäisen käen kukuntaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti