Hain Jussin kyytiin ja lähdimme kiertelemään alueen tuttuja retkipaikkoja. Tuusulan Jokipuistosta löytyi muutamia sinisorsia, vaan se pienimmäinen eli tavinaaras oli saanut uudenvuodentulituksista tarpeekseen ja kadonnut jonnekin. Koskikara sentään lensi tirskuen jokea pitkin.
Ruotsinkylän tutkimusmetsässä kävimme moikkaamassa tuttuja hakkeja, ainakin viisi nälkäisintä tuli heti pähkinöitä hakemaan. Metsässä kuulimme lisää tiaisia ja käpylintuja. Tilhiparvikin lensi helisten metsän yllä, eipä tarvitse sitä tänä vuonna marraskuulle asti odotella.
Retki jatkui Lahelanniityn kautta Jäniksenlinnaan, mistä ei enää löytynyt talvehtivaa tuulihaukkaa. Teeret olivat palanneet pellolle ja langalla tähysteli myös isolepinkäinen. Jätimme Tuusulan lintupaikat ja jatkoimme välikahvittelun kautta Hyvinkään Kytäjälle.
Kytäjällä oli melko hiljaista. Kartanon kuivurilla lenteli toistasataa keltasirkkua ja matkan varrella Neitsytsaaressa ja Hellessä näimme pari isolepinkäistä lisää.
Ridasjärvellä tarkastimme Tarmontuvan ruokinnan, missä vilisi sini- ja talitiaisia. Myös pyrstötiaisparvi kävi taas talimakkaralla ja lintutornin luota nousi pieni punatulkkuparvi.
Sitten olikin aika suunnata kaukoretkelle ja otimme suunnan Heinolaan. Runsasta tuntia myöhemmin katselimme jo Kirkkolammella talvehtivaa lapasorsaa. Lintu on koiras ja sillä on yllään niin kulunut talvipuku, etten viitsynyt edes valokuvaa ottaa. Linnun olisi syytä vaihtaa pukunsa loppuun ennen naaraiden saapumista keväällä. Muuten menee talvehtiminen ihan hukkaan.
 |
| Pikku-uikku Heinolan Jyrängönkoskessa |
Retkipinnalistan pohjalle kertyi kotiseudun puolelta 29 lajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti