Keräkurmitsa - Charadrius morinellus

Keräkurmitsa Hyvinkään Sofiebergissa elokuussa 2014

Keräkurmitsa pesii Suomessa vain korkeimpien tuntureiden puuttomilla lakialueilla Metsä-Lapista pohjoiseen. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Keräkurmitsa on Uudellamaalla harvinaisuus. Keväällä keräkurmitsoja tavataan silloin, kun lajin päämuuttoaikaan toukokuun lopulle osuu muuton keskeyttävä pohjoinen kylmänpurkaus. Muulloin linnut lentävät pysähtelemättä pesimätuntureilleen. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, ja silloin lintuja voi pysähdellä Etelä-Suomen isoille peltoaukeille. 

Syksyllä keräkurmitsahavainnot keskittyvät jaksolle 15-23.9 ja koskevat useimmiten puvultaan värittömämpiä nuoria yksilöitä. Alueen ensimmäisen löysi Matti Raitio Tuusulasta Rantamon rantaniityltä poikkeuksellisen myöhään 28.10.1963 (Lintumies 10:26). Seuraavat tavanomaisempaan aikaan: 2.9.1986 peloton nuori lintu Mäntsälässä Sulkavan pelloilla (Olli Elo) ja 17.9.1989, jolloin  löytyi Tuusulan Rantamosta kuollut nuori keräkurmitsa (Seppo Niiranen). Nurmijärven ensimmäinen havainto koskee Timo Kärkkäisen löytämää nuorta lintua, joka viihtyi Järvenpohjan peltojen laajalla aukealla 21-22.9.1993 (ARK Kärkkäinen 1993).

Keväthavaintoja juhlapukuisista keräkurmitsoista on tehty kahdeksan kertaa useimmiten jaksolla 24-28.5. Linnut suosivat laajoja peltoaukeita, joilla on toukotöiden aikaan tasaisia multa- ja oraspeltoja. Keväthavaintojen joukosta löytyy myös Hyvinkään ensimmäinen havainto lajista Ylentolan Peräniityllä 27-28.5.2005 (ARK Ahtiainen 2005).

Sepelrastas - Turdus torquatus

Sepelrastas Helsingin Laajasalossa huhtikuussa 2014

Sepelrastas pesii harvalukuisena tunturialueen jyrkänteillä ja suosii erityisesti tunturikoivikoita. Laji on Suomessa säännöllinen läpimuuttaja, jonka kevätmuutto kulkee pääosin Pohjanlahden rannikkoa seuraten. Syysmuutolla paljon vähälukuisempi.

Sepelrastas on tavattu alueella vähän yli 50 kertaa. Muutaman kerran on tavattu kaksi lintua, muuten havainnot koskevat yhtä yksilöä kerrallaan. Lajia etsitään usein isoista rastasparvista, mutta se löytyy useimmiten niistä erillään viihtyvänä, usein myös yksinään ruokailevana.

Alueen ensimmäisen havainnon sepelrastaasta kirjasi Raimo Åberg Tuusulan Jokelassa 9.10.1959. Tämän lisäksi syyshavainto on saatu vain Hyvinkään Paavolassa ikkunaan törmänneestä ja kuolleesta linnusta 25.9.1990 (ilmoitti Rainer Salo).

Keväiset sepelrastashavainnot osuvat kaikki jaksolle 10.4-9.5. Eniten havaintoja on tehty vapun alusviikolla. Myös toukokuun alkupäiviltä on useita havaintoja. Havaintojen perusteella sepelrastaat ovat löytyneet sieltä, missä eniten retkeillään: pelloilta, rannoilta ja kotipihoilta. Mitään yksittäistä paikkaa ei niiden perusteella voi pitää muita parempana, ellei sellaiseksi katsota Hyvinkään Kulomäen laskettelurinnettä, joka lumien sulamisaikaan tarjoaa kosteita pälviä rastaiden ruokailupaikoiksi.