Sepeltasku - Saxicola maurus

Sepeltasku Kirkkonummella syyskuussa 2012

Sepeltasku on mustapäätaskusta äskettäin erotettu lajinsa, joka esiintyy Suomessa lähes jokavuotisena harvinaisuutena. Keväisin laulavia koiraita nähdään varsinkin Itä-Suomessa Kuusamoa myöten ja syksyisin liikkeellä ovat kaakkoisilta pesimäseuduiltaan vaeltavat nuoret linnut.

Alueen ensimmäinen sepeltasku, nuori koiras, löytyi kuolleena 13.12.1961 Järvenpään Suvirannan parvekkeelta ja lintu toimitettiin  Helsingin yliopiston Eläinmuseon kokoelmiin (Ornis Fennica 40:157). Lajiparin jakamisen jälkeen tästä tuli Suomen ensimmäinen sepeltaskua, Saxicola maurus, koskeva havainto.

Toisen sepeltaskun löysi Ari Ahtiainen Hyvinkään Vanhamyllyn siirtolapuutarhan alueelta 7-8.10.2000. Lintu liikkui rikkaruohostoisella kentällä ja kasvimailla (ARK Ahtiainen 2000b).

Pohjankiisla - Uria lomvia

Marraskuun lopussa 1902 Vienenmereltä etelään liikkunut lumimyrsky harhautti Suomeen ja nykyiseen Itä-Karjalaan satoja Jäämeren lintuja. Tringan alueellakin tehtiin kahdeksan havaintoa pohjankiislasta. Näistä J.A.Palmenin Rajamäeltä 4.12.1902 kuolleena löytämä lintu oli yksi ensimmäisistä. Palmen vei linnun Pro Fauna et Flora Fennican kokoukseen 6.12.1902 yhdessä Hausjärveltä 1.12.1902 löytämänsä pohjankiislan kanssa. Näitä havaintoja ja vuoden 1902 vaellusta on käsitelty Linnut-lehden artikkelissa (Pöyhönen 1996).

Keräkurmitsa - Charadrius morinellus

Keräkurmitsa Hyvinkään Sofiebergissa elokuussa 2014

Keräkurmitsa pesii Suomessa vain korkeimpien tuntureiden puuttomilla lakialueilla Metsä-Lapista pohjoiseen. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Keräkurmitsa on Uudellamaalla harvinaisuus. Keväällä keräkurmitsoja tavataan silloin, kun lajin päämuuttoaikaan toukokuun lopulle osuu muuton keskeyttävä pohjoinen kylmänpurkaus. Muulloin linnut lentävät pysähtelemättä pesimätuntureilleen. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, ja silloin lintuja voi pysähdellä Etelä-Suomen isoille peltoaukeille. 

Syksyllä keräkurmitsahavainnot keskittyvät jaksolle 15-23.9 ja koskevat useimmiten puvultaan värittömämpiä nuoria yksilöitä. Alueen ensimmäisen löysi Matti Raitio Tuusulasta Rantamon rantaniityltä poikkeuksellisen myöhään 28.10.1963 (Lintumies 10:26). Seuraavat tavanomaisempaan aikaan: 2.9.1986 peloton nuori lintu Mäntsälässä Sulkavan pelloilla (Olli Elo) ja 17.9.1989, jolloin  löytyi Tuusulan Rantamosta kuollut nuori keräkurmitsa (Seppo Niiranen). Nurmijärven ensimmäinen havainto koskee Timo Kärkkäisen löytämää nuorta lintua, joka viihtyi Järvenpohjan peltojen laajalla aukealla 21-22.9.1993 (ARK Kärkkäinen 1993).

Keväthavaintoja juhlapukuisista keräkurmitsoista on tehty kahdeksan kertaa useimmiten jaksolla 24-28.5. Linnut suosivat laajoja peltoaukeita, joilla on toukotöiden aikaan tasaisia multa- ja oraspeltoja. Keväthavaintojen joukosta löytyy myös Hyvinkään ensimmäinen havainto lajista Ylentolan Peräniityllä 27-28.5.2005 (ARK Ahtiainen 2005).

Sepelrastas - Turdus torquatus

Sepelrastas Helsingin Laajasalossa huhtikuussa 2014

Sepelrastas pesii harvalukuisena tunturialueen jyrkänteillä ja suosii erityisesti tunturikoivikoita. Laji on Suomessa säännöllinen läpimuuttaja, jonka kevätmuutto kulkee pääosin Pohjanlahden rannikkoa seuraten. Syysmuutolla paljon vähälukuisempi.

Sepelrastas on tavattu alueella vähän yli 50 kertaa. Muutaman kerran on tavattu kaksi lintua, muuten havainnot koskevat yhtä yksilöä kerrallaan. Lajia etsitään usein isoista rastasparvista, mutta se löytyy useimmiten niistä erillään viihtyvänä, usein myös yksinään ruokailevana.

Alueen ensimmäisen havainnon sepelrastaasta kirjasi Raimo Åberg Tuusulan Jokelassa 9.10.1959. Tämän lisäksi syyshavainto on saatu vain Hyvinkään Paavolassa ikkunaan törmänneestä ja kuolleesta linnusta 25.9.1990 (ilmoitti Rainer Salo).

Keväiset sepelrastashavainnot osuvat kaikki jaksolle 10.4-9.5. Eniten havaintoja on tehty vapun alusviikolla. Myös toukokuun alkupäiviltä on useita havaintoja. Havaintojen perusteella sepelrastaat ovat löytyneet sieltä, missä eniten retkeillään: pelloilta, rannoilta ja kotipihoilta. Mitään yksittäistä paikkaa ei niiden perusteella voi pitää muita parempana, ellei sellaiseksi katsota Hyvinkään Kulomäen laskettelurinnettä, joka lumien sulamisaikaan tarjoaa kosteita pälviä rastaiden ruokailupaikoiksi.

Jänkäsirriäinen - Limicola falcinellus

Jänkäsirriäinen Hangossa elokuussa 2014

Jänkäsirriäinen pesii laajoilla, vetisillä aapasoilla Pohjois-Suomesta itään ulottuvalla, mutta varsin suppealla levinneisyysalueella. Laji on pitkän matkan muuttaja ja se talvehtii Itä-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Suomessa pesivät linnut palaavat toukokuun lopussa, mutta niitä pysähtelee Etelä-Suomessa vain huonojen muuttosäiden aikaan. Syysmuutolla jänkäsirriäisiä nähdään Etelä-Suomen kahlaajarannoilla heinä-elokuussa. 

Alueen ensimmäinen havainto jänkäsirriäisestä koskee Luontokerho Turduksen kortistoon kirjattua havaintoa yksinäisestä linnusta, joka ruokaili Hyvinkäällä Kytäjän padon pohjoispään lietteillä 15.9.1963. Retkellä oli mukana seitsemän lintuharrastajaa, joiden joukossa mm Matti Lahtinen ja Lauri Koivuneva. Seuraava havainto tehtiin Tuusulan Rantamossa 25.5.1968, kun Pekka Nurminen ja Samuli Haapasalo löysivät paikallisen jänkäsirriäisen (Lm 10:26).

Alueen keväthavainnot, joita on 14 eri keväältä, ajoittuvat jaksolle 16.5-5.6. Varhaisin keväthavainto tehtiin Hyvinkään Kittelässä 16.5.2006 (Vilho Kuntsi, Timo Koivisto ja Ari Väätäinen). Runsain kevätesiintyminen todettiin 26-27.5.2009 Tuusulassa Seittelin vastavalmistuneella kosteikolla, missä parhaimmillaan laskettiin 17 jänkäsirriäistä (Ari Ahtiainen ym). 

Alueen syyshavainnoista valtaosa on tehty vanhojen sirrien muuttoaikaan heinäkuussa. Jaksolla 12-31.7 sirriäisiä on nähty 10 vuonna, mutta vain kesällä 2000 jänkäsirriäisiä viipyi pitempään, 13-24.7 Hyvinkään Kittelässä Vantaanjoen muutaman aarin kokoisella tulvalla. Elokuussa liikkellä ovat nuoret sirriäiset, joista on tehty vain kaksi havaintoa:

• 5.8.1976 Tuusula Rantamo kaksi muuttavaa (Seppo Niiranen ym)
• 23-28.8.1979 Järvenpää Tuusulanjärven pohjoispää (Heikki Holmström ym)

Isosirri - Calidris canutus

Vanha isosirri Porvoon saaristossa heinäkuussa 2014

Isosirri on arktinen kahlaaja, joka pesii Jäämeren rannikoilla ja talvehtii Atlantin vuorovesirannoilla. Läpimuutto on säännöllistä, mutta välilaskuja Suomen kahlaajarannoille tehdään vähän ja sisämaahan vieläkin vähemmän.

Alueen ensimmäinen havainto isosirristä tehtiin jo 14.9.1952, kun Seppo Verhiö ja Aarno Murtamo keksivät linnun Kytäjän padon vesijättöalueelta. 

Keväällä isosirrien muutto on lyhyt ja nopea eikä komeita juhlapukuisia lintuja juurikaan jää Suomen rannoille lepäilemään. Muutto ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Ensimmäinen keväthavainto alueella saatiin vasta 1.6.2005, kun Jouko Olkio löysi Tuusulan Rantamoon laskeutuneesta tundrakurmitsaparvesta kolme juhlapukuista isosirriä. Sen jälkeen keväthavaintoja on kertynyt lisääkin: Keväällä 2007 Hyvinkään Ridasjärven lintutornin edustan kaislalautoilla viihtyi isosirri lähes kahden viikon ajan 24.5-3.6.2007 (Ari Väätäinen ym.) ja 2.6.2007 paikalla oli kaksikin lintua (Ari Ahtiainen). Rantamon kosteikon laajennus keväällä 2009 veti puoleensa kahlaajia ja 5-6.6.2009 altaalla nähtiin enimmillään 45 isosirrin parvi (Seppo Niiranen). 

Pääosa alueen havainnoista on kuitenkin tehty lajin syysmuuttoaikaan heinä-syyskuussa. Näistä pienempi osa koskee vanhoja lintuja, jotka muuttavat jo heinäkuussa: 13.7.1997 Hyvinkään Ridasjärven ylitti 3 isosirrin muuttoparvi (Sampsa Cairenius ym) ja 17.7.1998 Hyvinkään Kittelässä Vantaanjoen rannassa levähti hetken yksinäinen lintu (Vilho Kuntsi). 

Nuoria sirrejä muuttaa syksyisin pidemmällä jaksolla elo-syyskuussa. Puolet alueen isosirrihavainnoista onkin kertynyt tältä jaksolta. Suurin syysmuuttoparvi nähtiin Tuusulan Rantamossa 22.8.1978, kun 13 lintua muutti lounaaseen (Heikki Holmström).

Uusimpia havaintoja:

• 23.7-5.8.2012 Hyvinkään Ridasjärvellä nähtiin kolme muuttoparvea (Jari Siven)
• 21.7.2012 Tuusulanjärvellä kolmen linnun parvi länteen (Ari Ahtiainen)

Mustatiira - Chlidonias niger

Mustatiira Hyvinkään Ridasjärvellä heinäkuussa 2014

Mustatiira on kaakkoinen laji, joka pesii usein yhdyskuntina matalilla ja rehevillä lintujärvillä. Suomessakin pesii muutamia pareja lähes joka vuosi, vaikiintuneimmin Evijärvellä.

Alueen ensimmäisen havainnon mustatiirasta teki K.E.Kivirikko ampumalla yhden yksilön Nurmijärvellä 3.9.1891 (Kivirikko 1931). Uudemman ajan ensimmäinen löytyi Tuusulanjärveltä 19.6.1969 (Samuli Haapasalo ja Pertti Koukkari).

Tuusulanjärvi säilyi pitkään alueen ainoana mustatiirajärvenä, kunnes laji havaittiin 28.5.1980 Hyvinkään Kytäjärvellä (Ari Väätäinen, Rainer Salo ja Erkki Saarela). Pian tämän jälkeen 23.5.1982 Hyvinkään Ridasjärvellä nähtiin järven ensimmäiset mustatiirat, kaksi yksilöä (Raimo Åberg, Jouko Vuori ja Jari Kouki). Jokseenkin kaikki alueen mustatiirahavainnot on sen jälkeenkin tehty näillä kahdella järvellä.

Muut tapaamispaikat alueella ovat olleet: Nurmijärvellä Lepsämän tulva (6.5.1996) ja Valkjärvi (7.5.2013) ja Mäntsälässä Kotojärvi (2.6.1982) ja Sulkavanjärvi (11.5.2003).

Mustatiira on havaittu alueella joka vuosi vuodesta 1988 lähtien. Havainnot ajoittuvat toukokuusta syyskuulle. Varhaisimmat keväthavainnot on tehty 5-6.5 ja myöhäisimmät syyshavainnot 19-20.9. Kevätmuutto on vilkkaimmillaan jaksolla 15.5-3.6.. Syysmuutolla kierteleviä lintuja on nähty heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle ilman selvää huippua. Myöhäisin syyshavainto koskee Hyvinkään Ridasjärvellä 10.9.1994 tavattua lintua, joka poikkesi juhlapukuisesta linnusta niin paljon, että sen määritys käytiin varmistamassa veneestä käsin (ARK Ahtiainen 1994).

Alueen tähänastiset mustatiirahavainnot koskevat kierteleviä lintuja. Pisimmillään ne ovat viipyneet paikoillaan 2-3 päivää.

Harjalintu - Upupa epops

Harjalintu Hyvinkäällä lokakuussa 2005

Harjalintu kuuluu maassamme harvinaisiin säihkylintuihin. Sen pesimäalue kattaa suurimman osan Eurooppaa ja siksi harjalintuja harhautuu Suomeen useampia yksilöitä vuosittain.

Alueella harjalintu on tavattu kaikkiaan 26 kertaa. Ensimmäisen havainnon teki Esko Jaakkola Tuusulan Rantamossa 27.8.1963. 1960-luvun toinen havainto koskee Eero Vilppaan kotipihallaan Hyvinkään Ridasjärvellä näkemää harjalintua.

1970-luvulla harjalinnusta tehtiin kolme havaintoa, joukossa Nurmijärven ensimmäinen 26.5.1973 Kytöportaan alueella (Matti Soini). 1980-luvulla laji havaittiin kahdesti Mäntsälässä ja Hyvinkäällä.

Harjalinnun havaintomäärät ovat sen jälkeen olleet lievästi kasvussa. 1990-luvulla havaintoja kertyi kuudesta harjalinnusta ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jo  kahdeksasta linnusta. Syksyllä 2005 harjalintu viihdytti monia katsojia ensin Hyvinkäällä, missä Ritva Nurmen löytämä harjalintu viipyi Hangon ratapihalla lähes kuukauden 18.9-9.10.2005 ja sitten viikon verran 22.11.2005 asti Järvenpään Vanhankylänniemessä, mistä retkeilymajan henkilökunta oli sen löytänyt.

Uusimpia havaintoja 2010-luvulta:

• 28.4.2011 Hyvinkää Ridasjärvi Lemmilä, kuultu ja nähty lintu (Jukka Laiho ja Ari Väätäinen)
• 26.6.2011 Hyvinkää Ridasjärven Latostenmaanmäen sorakuopat, istui tolpassa ja lauloi (Mikko ja Helena Alestalo)

Tähänastisten havaintojen perusteella Hyvinkään Ridasjärven seutu tuntuu olevan harhailevien harjalintujen suosiossa. Edellä mainittujen kolmen havainnon lisäksi harjalintu muutti Ridasjärven yli myös 9.4.2004 (Ari Ahtiainen, Jukka Laiho ja Jari Siven).

Lapinuunilintu - Phylloscopus borealis

Lapinuunilintu Kirkkonummella kesäkuussa 2011

Lapinuunilinnun pesimäalue ulottuu Siperiasta maamme pohjoisosiin. Se on pesimälinnustomme myöhäisimpiä muuttajia, joka saapuu Kaakkois-Aasiassa sijaitsevilta talvehtimisalueiltaan vasta kesäkuun puolivälistä alkaen.

Alueen ensimmäisen havainnon lapinuunilinnusta julkaisi Esko Jaakkola Ornis Fennicassa ja se koskee 4.7.1965 Tuusulan Koskemäellä havaittua laulavaa lintua (Jaakkola 1968).

Tuoreempia havaintoja on kolme, jotka kaikki koskevat muuttomatkalla pysähtyneitä, laulavia lintuja: 18.6.1985 Hyvinkää Sveitsin Alhostenmäki, laulava lintu (Jari Siven), ja 19-21.6.1985 Tuusula Kellokoski, laulava lintu (Tapio Paavola) sekä viimeisimpänä  havaintona Keijo Hannukaisen 8.6.2001 Nurmijärvi Röykän Kassakummusta löytämä lintu. Tämäkin lintu löytyi laulun perusteella alueen pihamäntyjen latvuksista (ARK Ahtiainen 2001).

Näistä kaksi jälkimmäistä havaintoa on tarkastuttu Tringan Alueharvinaisuuskomiteassa. Vaikka havainnot laulavista lapinuunilinnuista eivät vuoteen 1986 asti kuuluneet Tringan ARK:ssa tarkastettavien listalle, on myös Hyvinkään havainnosta vuodelta 1985 laadittu perusteellinen havaintoilmoitus.

Rastaskerttunen - Acrocephalus arundinaceus

Rastaskerttunen Raaseporissa kesäkuussa 2008

Rastaskerttunen, joka vielä 1990-luvun alussa oli alueella harvinaisuus, on sittemmin runsastunut ja vakiinnuttaa jo asemaansa yhtenä alueen uusimmista pesimälajeista.

Rastaskerttunen on tavattu alueella jo yli 60 kertaa ja useita kertoja pesintään viittaavasti joko laulavana pysyvällä reviirillä tai poikasrengastuksina.

Alueen ensimmäinen rastaskerttunen lauloi Tuusulanjärvellä Järvenpään Seurakuntaopiston rannassa 10-12.6.1970 (Seppo Niiranen ja Matti Raitio). Tuusulanjärvestä ja Rusutjärvestä tulikin lajin ainoa tapaamispaikka aina 6.6.1995 asti, jolloin Juha Honkala löysi Hyvinkään Kytäjän patoaltaalta laulavan linnun.

Hyvinkään Ridasjärveltä Ari Ahtiainen löysi ensimmäisen rastaskerttusen laulavana pienestä ruovikosta 6.6.1998. Sen jälkeen järven ruokokasvustojen laajentuminen on edistänyt lajin vakiintumista  Ridasjärvelläkin.

Rastaskerttunen saapuu alueelle varsin säännöllisesti heti vapun jälkeen. Laulukausi on pitkä jatkuen ainakin juhannukseen asti. Heinäkuussa voi pesimäruovikoiden läheisyydessä havaita ruokaa kantavia emoja ja elokuussa on rengastusverkkoihin Tuusulanjärven rannoilla osunut useitakin nuoria lintuja, myöhäisimpänä niistä Järvenpään Linturannassa 25.8.1985 rengastettu lintu (Seppo Niiranen).

Heinäkurppa - Gallinago media

Heinäkurppa Helsingin YKP:ssa syyskuussa 2005

Heinäkurppa pesi 1800-luvulla ilmeisesti koko Suomessa, mutta viimeisimpien tietojen mukaan se lienee hävinnyt maamme vakituisesta pesimälinnustosta. Heinäkurppia tavataan kuitenkin edelleen sekä alkukesästä soidintavina että varsinkin syysmuuttoaikaan pelloilla ja niityillä levähtävinä.

Alueella heinäkurppa on jokavuotinen, mutta vähälukuinen läpimuuttaja, erityisesti syksyisin. Havaintojen kokonaismäärä yltää yli 60 havaintoon.

Kevään ja alkukesän havainnot ovat lähes kaikki 1950-1970-luvulta, jolloin laji oli nykyistä runsaampi. Niiden perusteella lajin kevätmuutto ajoittuu toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Tuoreempia kevään ja alkukesän havaintoja on vain kolme:

• 18.4.2004 Hyvinkää Ritassaari tulvapelto (Jari Siven ja Ari Väätäinen)
• 16.5.2005 Mäntsälä Ohkolan kylän pellot, löytyi peltolintulaskennssa (Sampo Laukkanen)
• 8-17.6.2010 Hyvinkää Kytäjä Livinkylä soidintava lintu (Ritva Nurmi ym)

Viime mainittu havainto koskee kesantoheinäpellossa Keihäsjoen rannalla soidintanutta lintua, jolta nähtiin myös lajityypillistä soidinkäyttäytymistä.

Vaikka kevät- ja kesähavainnot ovatkin vähentyneet on lajista tullut varsin säännöllinen syksyisin tavattava pikkuharvinaisuus. Vuodesta 2004 lähtien laji on havaittu joka syksynä. Havaintojen perusteella lajin muuttokausi on varsin pitkä elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun asti. Eniten havaintoja on tehty jaksolla 12-21.9.

Toisin kuin muut kurpat heinäkurpan löytää syksyisin varsin kuivilta paikoilta. Se voi ponnahtaa lajityypillisen matalaan ja suoraviivaiseen lentoonsa yhtä hyvin sänkipellolta kuin laidunnurmeltakin. Viime vuosina kenties vakiintunein tapaamispaikka on ollut Tuusulan Rantamo, joskin esiintyminen riippuu sadonkorjuun ja peltotöiden ajoituksesta.

Kiljuhanhi - Anser erythropus

Vielä viime vuosisadan alussa Lapissa runsaana pesinyt kiljuhanhi säilyi 1950-luvun alkuun asti säännöllisenä läpimuuttajana, mistä muistiinmerkittynä havainnot 29.9.1952 Hyvinkää Pikosuo 50-60 yksilöä muutti yli 500 hanhen parvessa (Seppo Verhiö) ja 28.4.1954 Hyvinkää Kytäjä 3 yksilöä muutti 15 hanhen parvessa (Seppo Verhiö). Kannan romahdettua 1950-luvun loppuun menessä kiljuhanhesta on tehty alueella vain kolme havaintoa: 

• 12.5.1970 Tuusulanjärvi 8 linnun muuttoparvi (Pekka Nurminen),
• 10.5.1986 Hyvinkää Äijänsuo 4 linnun muuttoparvi (Rainer Salo)
• 5-11.5.2013 Hyvinkää Kytäjoen tulvat (Pekka Komi ym)

Viimeisin kiljuhanhen pesintä on Suomessa todettu kesällä 1995 ja koko Skandinaviassa arvioidaan pesivän enää 50-80 paria, joista valtaosa Norjassa. Lajin jäljellä olevien muuttolevähdyspaikkojen tarkkailu ja suojelu Suomessa samoin kuin satelliittiseuranta tähtää jäljellä olevan kannan muuttoreittien selvittämiseen ja suojelun tehostamiseen myös vielä osittain löytämättä olevilla talvehtimisalueilla.

Sepelsieppo - Ficedula albicollis

Sepelsieppo, koiras Helsingin Vanhankaupunginlahdella
toukokuussa 2012

Sepelsieppo pesii itäisessä Keski-Euroopassa lehtimetsissä ja puutarhoissa. Suomessa sepelsieppoja tavataan vuosittain lajin muuttoaikaan toukokuussa ja havainnot keskittyvät maamme lounaisosiin ja saaristoon.

Alueen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan sepelsiepon löysi Seppo Verhiö Kytäjän sahan alueen koivikosta 12.5.1968. Lintu lauloi muutaman säkeen ja havainnoitsija sai linnun myös näkyviin, kun se kisaili naaraspukuisen siepon kanssa. Rariteettikomitea ei ole tarkastanut perustamistaan edeltäneitä sepelsieppohavaintoja, joita 1960-luvulla tehtiin ainakin yhdeksän.

Haarahaukka - Milvus migrans

Haarahaukka Hyvinkään Sofiebergissä elokuussa 2013

Haarahaukan säännöllinen pesimäalue ulottuu rajantakaiseen Karjalaan ja siksi laji pesii harvalukuisena myös Suomessa ja on viime vuosina runsastunut.

Tästä maailman runsaimpana pidetystä päiväpetolinnusta on alueellakin tehty jo yli 30  havaintoa. 

Alueen ensimmäinen havainto koskee Raimo Åbergin ja Jouko Vuoren 10.6.1958 Tuusulan Huikossa havaitsemaa lintua (PLV 1963-67). Seuraavat viisi havaintoa vuosilta 1963-1977 on julkaistu Lintumies-lehdessä (10:26) ja ne koskevat Tuusulanjärven seudulla kevätmuutolla tavattuja lintuja. 

1980-luvulla lajista tehtiin vain kaksi havintoa, myös Hyvinkään ensimmäinen, kun  Kaidanpäässä nähtiin pohjoiseen muuttava lintu 16.6.1984 (Vilho Kuntsi ym). Vuosina 1989-94 laji havaittiin viisi kertaa, mutta Tringan Alueharvinaisuuskomitea oli ottanut lajin havainnot tarkastettavien joukkoon eikä julkaisemiseen vaadittavia havaintoilmoituksia saatu. 

Vuodesta 2000 lähtien havaintomäärät alkoivat kasvaa ja vuodesta 2008 lähtien laji on havaittu joka vuosi. Laji on myös havaittu Järvenpäätä lukuunottamatta alueen kaikissa kunnissa.

Aineiston perusteella parhaat mahdollisuudet haarahaukan tapaamiseen alueella on 25.4-24.5 välisellä jaksolla kevätmuuton tarkkailun yhteydessä. Kesähavaintoja kiertelevistä linnuista on tehty muutamia heinä-elokuussa, viimeksi 20-24.8.2013 kun nuori haarahaukka jäi muutamaksi päiväksi paikalliseksi Hyvinkään Sofiebergin kartanon pelloille (Jukka Meriläinen ym).

Turkinkyyhky - Streptopelia decaocto

Turkinkyyhky Eilatissa

Turkinkyyhky on levittäytynyt koko Eurooppaan ja pesii harvalukuisena Suomessakin. Laji viihtyy asutuksen piirissä ja hyödyntää myös myllyjä ja viljavarastoja.

Turkinkyyhkyn esiintymisen alueella voidaan katsoa alkaneen Tuusulan Kellokosken ja Mäntsälän Ohkolan kylien alueelta. Alueella ensimmäinen kosketus ilmeiseen turkinkyyhkyyn saatiin Mäntsälän Hyökännummella kesällä 1968, kun yksinäinen lintu asettui 1.5.1968 talon pihapiiriin koko kesäksi. Asukkaiden havainnon 16.7.1968 varmistamassa käynyt Olli Elo epäili silloin, että outo lintu saattaisi olla myös karkuun päässyt naurukyyhky, nykyiseltä nimeltään saharanturturikyyhky. Ottaen huomioon turkinkyyhkyn samoihin aikoihin alkaneen runsastumisen Suomessa epäily lienee ollut aiheeton.

Seuraavat havainnot tehtiin 5.6.1971 lähellä ensihavaintopaikkaa Mäntsälän Arolassa 5.6.1971 (Olli Elo) ja sitten 13-16.2.1972 Nurmijärven Rajamäellä (Jukka Meriläinen ja Heikki Lenkkeri). Rajamäellä turkinkyyhky nähtiin tämän jälkeen myös neljänä seuraavana talvena (Jukka Meriläinen).

Pian näiden jälkeen, kesällä 1977, Tuusulan Kellokoskella todettiin pysyvä reviiri ja mahdollinen pesintä (Ari Lavinto ym). Tämän jälkeen lintuja nähtiin Tuusulan Kellokoskella useina vuosina 1980-luvun puoliväliin asti.

Seuraava pesintä todettiin Keravalla, missä Olli Kivinen havaitsi 26.5.1989 parin rakentamassa pesää ja myöhemmin 17.6.1989 tavattiin hautova lintu (Olli Kivinen ja Jari Korhonen). Tämän jälkeen lajista ei ole ilmoitettu lisää pesintään viittaavia havaintoja.

Turkinkyyhkystä on tehty alueella yli 150 havaintoa ja laji on tavattu lähes joka vuosi vuodesta 1981 lähtien. Viime aikoina havaintomäärät ovat jääneet hyvin vähäisiksi, sillä vuoden 2009 jälkeen lajista on tehty vain yksi havainto.

Turkinkyyhkyjä on havaittu alueella kaikkina vuodenaikoina ja eri kuukausina. Eniten havaintoja on tehty toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin ulottuvalla jaksolla. Seuraavat havainnot pidempään paikallaan pysyneistä linnuista kuvastavat mahdollisuutta turkinkyyhkyjen tapaamiseen eri vuodenaikoina:

• Talvi 1985-86 Keravan keskusta  (Olli Kivinen ym)
• 26.2-11.5.1986 Tuusulan Kellokoski (Tuomo Vuori ym)
• 10.6-3.7.1992 Nurmijärvi Rajamäki 2 lintua Alkon tehdasalueella (Matti Kosonen)
• 28.7-18.8.1992 Nurmijärvi Kirkonkylä 1-2 lintua kirkonmäellä (Timo Kärkkäinen ja Keijo Hannukainen)
• 27.1-11.2.1996 Hyvinkää Paavola talvehtiva lintu Latotiellä (Pentti Eskola ym)

Mustaleppälintu - Phoenicurus ochruros

Mustaleppälintu, koiras Tuusulassa huhtikuussa 2013

Mustaleppälintu on Euroopan kaupunkien ja taajamien lintu, joka on vakiintunut vähälukuiseksi pesimälinnuksi Suomeenkin viime vuosikymmenten aikana. Mustaleppälinnut saapuvat keväällä selvästi ennen leppälintuja, usein jo maaliskuun puolella. Taajamien ulkopuolellakin ne tuntuvat suosivan rakennettuja pihapiirejä, joista löytyy korkeampia rakennuksia laulupaikoiksi.

Mustaleppälintu on havaittu alueella lähes 30 kertaa. Ensimmäisen havainnon kirjasi Seppo Verhiö, joka löysi 1.5.1966 mustaleppälinnun Kytäjältä. Koiraslintu istui vanhan Karkkilan radan kiskoilla. Seuraavan kerran laji tavattiin 17.9.1972 Tuusulassa nykyisen Mikkolan alueella ja 17.5.1978 Keravan Lapilassa (Olli Kivinen).

1980-luvulla lajista tehtiin vain kaksi havaintoa ja 1990-luvulla neljä havaintoa. Näiden joukossa on 24.10.1999 Tuusulan Lammaskallion lintutornilla havaittu naaras, jonka löysi Keijo Hannukainen. Nurmijärven ensimmäinen havainto tehtiin 15.4.1997 Savikon pelloilla, mistä Jukka Meriläinen löysi nuoren koiraslinnun.

2000-luvulla havaintomäärät ovat kasvaneet ja lajista on tullut lähes vuosittain tavattava harvinaisuus, tässä havaintomäärät vuosittain:

2000: 1 havainto Nurmijärveltä
2001: 2 havaintoa Tuusulasta ja Järvenpäästä
2003: 1 havainto Hyvinkäältä
2005: 1 havainto Hyvinkäältä
2006: 3 havaintoa Mäntsälästä ja Nurmijärveltä
2007: 2 havaintoa Mäntsälästä ja Tuusulasta

Vuosina 2011-13 mustaleppälintukoiras piti reviiriä Tuusulan Lammaskallion tilalla, missä havaintoja saatiin vuonna 2011 jaksolta 5.4-22.7, vuonna 2012 jaksolta 6-27.5 ja vuonna 2013 22.4-28.8. Laulava koiras nähtiin lähes päivittäin, mutta mitään muuta pesintään viittaavaa ei näinä kesinä kuitenkaan havaittu.

Lapintiira - Sterna paradiseaea

Lapintiira Loviisan saaristossa kesäkuussa 2014

Lapintiira pesii Suomen kaikilla merialueilla ja Lapissa. Laji on pitkänmatkan muuttolintu, joka saapuu keväällä huhti-toukokuussa ja lähtee heinä-elokuussa.

Alueen lapintiirahavainnot koskevat pääosin kevätmuutolla järville saalistamaan pysähtyneitä lintuja. Keväisten lapintiirojen määrittämistä vaikeuttaa se, että tuoreessa puvussa kalatiirojen lajituntomerkit ovat heikosti erottuvia. Huolellinen lajinmääritys edellyttää aina useamman tuntomerkin yhdistelmää, mikä vaatii hyviä havainto-olosuhteita. Tiirojen äänetkään eivät paljoa helpota lajinmääritystä, koska lapintiirat pitävät lajityypillisintä soidinääntään vain pesimäpaikoilla.

Lapintiirasta on alueelta ilmoitettu yli 70 havaintoa, joissa lajinmäärityksen taso vaihtelee kuitenkin suuresti. Ensimmäiset havainnot lajista saatiin Hyvinkään Kytäjärveltä  jo 1950-60 luvun vaihteessa, jolloin järvellä varastoitiin puutavaralauttoja. Lapintiirasta ilmoitettiin hyvin niukasti havaintoja aina 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen laji on havaittu vuosittain, mihin vaikuttaa erityisesti optiikan ja määritystaidon paraneminen.

Ilmoitettujen havaintojen perusteella lapintiiroja nähdään alueella eniten toukokuun alkupuoliskolla, mikä viittaa lajin säännölliseen läpimuuttoon pohjoisille pesimäalueille. Tämän jälkeen havaintoja on tehty kesäkuun alkuun asti ja uudelleen taas heinäkuussa, jolloin liikkeellä ovat Suomenlahden merialueilta kiertelemään lähteneet tiirat. Keskikesällä vanhan lapintiiran erottaminen kalatiirasta on helpointa, koska silloin kalatiiran  siivenkärkien tummat kiilat ovat kulumisen takia kauempaakin nähtävissä.
Myös elokuussa on tehty joitakin havaintoja etelään muuttavista lapintiiroista.

Tunturikiuru - Eremophila alpestris

Tunturikiuru Vantaalla lokakuussa 2011

Tunturikiuru oli vielä 1960-luvulla säännöllinen läpimuuttaja Etelä-Suomessa, mutta lajin pesinnät Skandinavian tuntureilla ovat sen jälkeen selvästi vähentyneet.

Alueen vajaasta 40 havainnosta kaksi kolmasosaa on tehty ennen vuotta 1980 ja nämä havainnot koskevat kevätmuuttoa. Ensimmäisena havainnon tunturikiurusta kirjasi Leo Lehtonen jo huhtikuussa 1937 Nurmijärven kirkonkylän järvellä. Tämän jälkeeen tunturikiuruhavaintoja ilmoitti Seppo Verhiö, joka havaitsi vuosina 1963-73 lajin lähes joka kevät Hyvinkäältä Kytäjälle vievän maantien varrella. Erityisen mittava tunturikiurujen muutto laskettiin Tuusulan Rantamossa 12.10.1974, jolloin muutti 7 parvessa peräti 49 lintua (Juha Karvonen, Seppo Niiranen, Kimmo Olkio ym).

Tunturikiurusta tehtiin noihin aikoihin myös talvehtimishavainto Tuusulan Rantamossa 16.1-22.2.1975 (Juha Karvonen ja Seppo Niiranen).

Sen jälkeen tunturikiuruhavainnot vähenivät selvästi. Laji havaittiin vain kahdesti sekä 1980- että 1990-luvulla.Viime aikoina lajin esiintymisessä on tapahtunut piristymistä samalla kun havainnot ovat alkaneet painottua kokonaan syyspuolelle. 2000-luvulla havaintoja on kertynyt jo 12, joista kymmenen ajoittuu jaksolle 8.-25.10.

Viime aikaisten havaintojen perusteella Hyvinkään Kulomäestä näyttää tulleen syysmuutolla pysähtyvien tunturikiurujen suosima paikka. Viidestä viimeisimmästä havainnosta kolme on tehty Kulomäellä vuosina 2008-11.

Kuningaskalastaja - Alcedo atthis

Kuningaskalastaja Siuntiossa toukokuussa 2014

Kuningaskalastaja on jokitörmiä suosiva harvinainen pesimälintu Suomessa. Lajilla on pyrkimystä talvehtimaankin, mistä johtuen pesimäkanta on altis kovien talvien aiheuttamille menetyksille.

Kuningaskalastaja on tavattu alueella yli 50 kertaa ja havaintoja on tehty vuoden jokaisen kuukauden aikana. Eniten havaintoja on muutaman pesimiskerran ansiosta tehty touko-kesäkuussa ja toiseksi eniten hieman yllättäen marraskuussa.

Kuningaskalastaja esiintyi alueella jo 1950-luvulla. Ensimmäisen kerran laji pesi Tuusulassa vuonna 1950 ja sen lisäksi havaintoja saatiin Nurmijärveltä vuosina 1952-60 (PLV 1963-67). Hyvinkää ensimmäinen havainto kuningaskalastajasta kirjattiin Vantaanjoella Hyvinkään Kaltevassa  huhtikuussa 1951 luontokerho Turduksen arkistoon (Tuomo Ovaska).

Näiden havainnon jälkeen kunkkuja havaittiin 40 vuoden aikana seuraavasti:

• 1960-luvulla 3 havaintoa mukaanlukien havainto pesivästä parista Nurmijärven Palojoella kesäkuussa 1968 (Pentti Halenius)
• 1970-luvulla 17 havaintoa, joista peräti 9 havaintoa vuonna 1975, jolloin Keravanjoen rannoilta löydettiin myös kaksi pesäkoloa Tuusulan Kellokoskella ja Järvenpään Lemmenlaaksossa. Pesinnät myös kesällä 1976 sekä Nurmijärven Palojoella että Tuusulan Keravanjoella.
• 1980-luvulla kanta romahti ja lajista tehtiin vain 3 havaintoa vuosina 1980 ja 1983
• 1990-luvun leudot talvet siivittivät kannan taas kasvuun 10 havainnon myötä. Näiden joukossa myös Järvenpään Linturannassa 27.8.1993 rengastettu nuori lintu (Seppo Niiranen) sekä Mäntsälän ensimmäinen havainto 17.4.1991 Kaanaan Kalkinkoskelta (Pasi Röhr). Kesällä 1995 jälleen reviiri Keravanjoella Lemmenlaaksossa, missä nähtiin ainakin yksi lintu 21.5-13.7.

Kaikki tuoreimmat havainnot vuodesta 2000:

• 13-15.4.2000 Hyvinkää Kytäjä Hankutti, paikallinen lintu Kytäjoessa (Aimo Kuivamäki ym.)
• 11.8.2000 Hyvinkää Ridasjärvi, paikallisena lintutornilla (Ari Ahtiainen ja Jari Siven)
• 10.5.2001 Tuusula Jokipuisto (Juhani Laine)
• 31.8.2002 Nurmijärvi Nukari, yleisöhavainto Nukarinkoskelta
• 24.5-6.8.2009 Pesintä Keravanjoella Järvenpään Lemmenlaaksossa (Tarmo Lehtilä ym.)
• 20.7.2009 Nurmijärvi Myllykoski, ääntelevä lintu jokea pitkin etelään (Pekka Komi)
• 3-9.9.2009 Hyvinkää Kytäjä, paikallisena kalalaitoksen koskessa (Vilho Kuntsi ym.) ja ilmeisesti sama lintu näyttäytyi vielä 26.10.2009 Kytäjän padolla (Vilho Kuntsi)
• 29.10.2009 Nurmijärvi Myllykoski, paikallinen lintu Vantaanjoessa (Jarmo Pihlainen) 
• 20-24.11.2010 Tuusula Koskenmäki, paikallinen lintu Tuusulanjoella (Mikko Savelainen ym.)

Riekko - Lagopus lagopus

Riekko Saariselällä maaliskuussa 2014

Enää vain Pohjois-Suomessa runsaana esiintyvä riekko pesi vielä 1900-luvun alussa koko Uudellamaalla. Hyvinkää oli silloin Uudenmaan parasta riekkoseutua ja metsästysseurat raportoivat hyvistä pesimätuloksista mm Ridasjärven alueelta. Tuusulassa pyydettiin riekkoja verraten paljon ja Nurmijärvelläkin laji esiintyi vielä runsaana. Varhaisin merkintä riekosta lienee Tuusulan Tuomalansuolla 7.7.1913 tavattu parvi (Sydänheimo 1919).

Keravalta tunnetaan pesälöytöjä ainakin vielä vuosilta 1924-30 (Sirkiä et al 1997).  Riekkoja pesi etenkin rämesoiden laiteilla. missä parvet talvehtivat runsaiden paju- ja koivuvesakoiden suojissa.

Lintuharrastajien varhaisimpia riekkohavaintoja on merkitty muistiin Hyvinkään yhteiskoulun Luontokerho Turduksen retkiltä Hyvinkään Petkelsuolta ja Ridasjärveltä vuosina 1948-53 (Matti Helminen). Samoilta ajoilta on myös Pertti Juslinin pesälöytö 9-munaisesta pesästä Hyvinkään Nopossa 24.5.1948. Säännöllinen esiintyminen jatkui edelleen Ridasjärven rantasoilla (Seppo Verhiö) ja Mäntsälän Kotojärvellä 1950-luvun alkuvuosiin asti, minkä jälkeen seurasi nollajakso 1955-59. Istutuksin vahvistettu  kanta osoitti tämän jälkeen pientä toipumista (PLV 1963-67) ja 1960-luvun alkupuolella tehtiin muutamia riekkohavaintoja Hyvinkään Kytäjällä (Seppo Verhiö). Alueen viimeiset lintuharrastajien tekemät havainnot ovat riekkojen parhailta pesimäsoilta: 21.7.1968 Hyvinkää Petkelsuo (Vilho Kuntsi) ja 10.3.1970 Mäntsälä Kivilammisuo, josta löytyi koiras kuolleena (Elo1994). Vihoviimeiset kaksi vaihtopukuista, puoliksi valkeaa, riekkoa nähtiin Hyvinkään Petkelsuolla 28.4.1974 (Jukka Meriläinen ja Tuula Heikkinen).

Riekko siis katosi alueen linnustosta viimeistään 1970-luvulla. Vähentyminen oli kiihtynyt jo 1930-luvulla ilmaston lämpenemisen myötä ja lopulta suoreunusten ojitus ja vesakoiden raivaus yhdessä maa- ja metsätalouden yleisemmänkin tehostumisen kanssa hävittivät riekolle sopivat elinympäristöt.  Vuoden 1970 jälkeen alueella on tehty vain yksi äänihavainto riekosta Hyvinkään Ridasjärven rantasoilla toukokuussa 1996 (Sirkiä et al 1997).

Riekon yhtenäisen levinneisyysalueen raja on siirtynyt selvästi pohjoisemmaksi lajin kadottua kokonaan paitsi Uudeltamaalta, myös Järvi-Suomen eteläosista (Väisänen et al 1998).  Nykyisin lähin suunta, josta riekkoja voisi alueelle levitä, koostuu pienistä ja erillisistä pesimäsaarekkeista Varsinais-Suomen koillisosassa ja Tammelan seudulla. Pohjoisempana riekkoja on vielä 1990-luvulla tavattu myös Pirkanmaan pohjoisosissa (Mäkelä 1998). Luontaisen paluun mahdollisuudet ovat kuitenkin vähäiset, sillä riekot viettävät varsin paikallista elämää ja liikehtivät lähinnä kesä- ja talvehtimisalueittensa välillä.

Pähkinänakkeli - Sitta europaea

Pähkinänakkeli Raaseporissa helmikuussa 2011

Pähkinänakkeli kuuluu Euraasian pesimälinnustoon ja esiintyy harvalukuisena pesimälintuna myös Suomessa. Suosii lehtimetsiä ja puistoja. Ajoittain itäisen asiatica-alalajin lintuja vaeltaa syksyisin länteen ja silloin niitä tavataan runsaasti Suomessakin.

Alueen ensimmäinen muistiinmerkitty havainto pähkinänakkelista koskee Seppo Verhiön Hyvinkään kauppalan Sahanmäen alueella havaitsemaa lintua,  joka viihtyi alueella tammi-helmikuussa 1963. Seuraavat havainnot koskevat syksyn 1976 vaellukseen osallistuneita lintuja, joita tavattiin 26.9.1976 alkaen yli kymmenen eri yksilöä Hyvinkäällä, Nurmijärvellä ja Tuusulan seudulla.

Vielä suurempi vaellus koettiin syksyllä 1995, jolloin alueella tehtiin yli 70 havaintoa pähkinänakkeleista. Tämä vaellus alkoi lokakuun alussa ja jatkui vilkkaana marraskuun puoliväliin saakka. Tämän jälkeen nakkelit asettuivat ruokinnoille ja viipyivät helmikuun lopulle 1996 asti.

Jonkin verran nakkeleita oli vaelluksella myös syksyllä 2001, jolloin alueelle saapui ainakin kolme pitkään paikalle jäänyttä lintua:

• 18.10.2001-6.1.2002 Hyvinkää Konepajan ruokintapaikka (Timo Koivisto ym)
• lokakuu 2001-1.3.2002 Hyvinkää Ylentola piharuokinnalla (Kalevi Salo ym)
• 17.11.-2001-17.3.2002 Nurmijärvi Klaukkala Syrjälä (Seppo Takatalo)

Tämän jälkeen pähkinänakkeli on tavattu lähes joka vuosi vuodesta 2006 lähtien. Ainut kesäaikainen havainto, joka saattaa koskea alueella pesinyttä lintua, tehtiin 1995-96 vaelluksen jälkeen Nurmijärvellä Klaukkalan Metsäkylässä, missä nakkeli kävi piharuokinnalla kahdesti kesä-heinäkuun aikana (Keijo Hannukainen).

Kirjosiipikäpylintu - Loxia leucoptera

Kirjosiipikäpylintu, koiras Helsingissä
marraskuussa 2011

Kirjosiipikäpylintu on Siperian taigametsien laji, joka pesii vähälukuisena ja vaihtelevasti myös itärajan havumetsissä. Lajille ovat tyypillisiä epäsäännöllisesti toistuvat vaellukset, jotka suuntautuvat pesimäalueilta länteen. Vaellusten aikana lintuja nähdään runsaammin myös Etelä-Suomessa.

Viimeisimmät vaellukset ovat osuneet vuosiin 2011, 2008 ja 1987. Liikehdintä käynnistyy elo-syyskuussa ja on vilkkaimillaan syys-lokakuussa. Vaellussyksyn jälkeen kirjosiipikäpylintuja voi jäädä myös talvehtimaan lintulaudoille.

Alueen ensimmäisen havainnon kirjosiipikäpylinnusta kirjasi Luontokerho Turduksen kortistoon Timo Koivisto, joka havaitsi 18.1.1957 Hyvinkään Vieremänkadulla kolme lintua pihlajassa. Samana talvena lintuja havaittiin muuallakin Hyvinkäällä.

Syksyllä 1972 tehtiin Keski-Uudellamaalla ainakin 10 havaintoa jaksolla 28.9-30.10.1972 (Juha Karvonen ja Olli Kivinen). Myös syksyllä 1976 havaittiin selvää vaellusta Tuusulassa ja Hyvinkäällä.

Syksyn 1987 vaelluksesta kertyi 11 havaintoa elokuun lopun ja joulukuun alun väliltä. Vuoden 2008 vaellus käynnistyi varhain, jo heinäkuussa tehtiin 7 havaintoa. Elo- ja syyskuussa samoin 5-10 havaintoa ja vaellus päättyi jo lokakuussa, jolloin havaintoja saatiin enää viidestä linnusta. Myös syksyllä 2013 ensimmäiset kirjosiipikäpylinnut havaittiin jo heinäkuussa ja marraskuun alkuun mennessä oli tehty 14 havaintoa.

Pääosa havainnoista koskee syysvaelluksella muuttolennossa havaittuja lintuja, yleensä 1-3 yksilöä. Paikallisena lintuja on tavattu ruokailemassa kuusissa, lehtikuusissa, pihlajissa ja lepissä. Usein määritykset perustuvat lintujen ääniin, joista tööttäilevä yhteysääni on tunnetuin.

Talvihavaintoja on kertynyt vain kahdeksan ja niistäkin viimeisin on vuodelta 1987. Laji on tavattu alueella huhtikuuta lukuunottamatta kaikkina kuukausina.

Kuukkeli - Perisoreus infaustus

Kuukkeli Inarissa maaliskuussa 2013

Kuukkeli on pohjoisten havumetsien paikka- ja kiertolintu, jonka pesimälevinneisyys vielä 1900-luvun alussa ulottui etelässä Kanta-Hämeen metsiin asti. Syksyisin ja talvisin kierteleviä lintuja nähtiin vieläkin etelämpänä.

Alueen ainut julkaistu kuukkelihavainto löytyy Merikallion arkistosta ja koskee O.Renkosen sotatalvena 1944 Keravalla havaitsemaa lintua. Havainto on mainittu myös Markku Ojalan kokoamassa katsauksessa Tringan alueen harvinaisista talvilinnuista (Ojala 1986).

Lapintiainen - Parus cinctus

Lapintiainen Saariselällä maaliskuussa 2014

Lapintiainen on pohjoisissa havumetsissä paikkalintuna pesivä laji, joka ajoittain vaeltelee syksyisin etelämmäksi. Viimeisin runsaampi vaellus koettiin syksyllä 2001, jolloin lajista tehtiin lähes 100 havaintoa eri puolilla Etelä ja Keski-Suomea.

Alueen varhaisin havainto on julkaistu Olavi Hildenin artikkelissa Lintumies-lehdessä vuonna 1967 (Hilden 1967) ja koskee Hyvinkään Lentokentän nummella 5.1.1964 havaittua lintua.

Seuraavat havainnot lajista tehtiinkin vasta syksyn 2001 suurvaelluksen yhteydessä. Ensin Jari Siven löysi Hyvinkään Latostenmaanmäeltä tiaisparvessa liikkuvan linnun 6.10.2001. Pian tämän jälkeen Olli Elo löysi Mäntsälän Kotojärveltä kaksi lapintiaista 2.11.2001. Tämä jälkeen Mäntsälän Kotojärven ruokintapaikoilla tehtiin havaintoja 2-4 linnusta koko talven ajan 16.2.2002 asti. Rajamäen seudulla lapintiaisia havaittiin marras-joulukuussa 2001 lisäksi kolme kertaa (Jukka Meriläinen), mikä viittaa siihen, että lapintiaisia on vaeltanyt Salpausselän mäntykankaita pitkin.

Vuorihemppo - Carduelis flavirostris

Vuorihemppo Helsingissä helmikuussa 2009

Vuorihemppo pesii Jäämeren rantamilla ja tunturiylängöillä ja esiintyy Suomessa vähälukuisena talvehtijana. Talvisin laji suosii avoimia rikkaruohokenttiä ja kaatopaikkoja.

Vuorihemppoja on tavattu alueella yli 30 kertaa. Ensimmäisen havainnon kirjasi Seppo Verhiö Hyvinkään kauppalassa VR:n puutarhan alueella 4.1.1963. Seuraavat havainnot tehtiin Keravalla, jossa Juha Karvonen havaitsi neljän linnun parven 23.1.1970 sekä Järvenpäässä, missä linnut viihtyivät nykyisen Rantapuiston alueella sijainneella Savikon joutomaakentällä. Siellä Matti Raitio kumppaneineen havaitsi lajin 25-28.11.1971 ja uudelleen seuraavana keväänä 3.4.1972.

Kaikki alueen vuorihemppohavainnot ajoittuvat loka-huhtikuulle. Eniten havaintoja on tehty vuodenvaihteen ympärillä, jolloin talvilintujen havainnointikin on aktiivisinta. Talvehtimaan asettuneet linnut viihtyvät usein pitkään hyvissä rikkaruohostoissa:

• 13.1-30.3.1996 Tuusula Rantamon pellot, 3 linnun parvi (Jarmo Lehtonen ym)
• 21.12.1997-21.2.1998 Järvenpää Puolmatkan kaatopaikka, 2-3 yksilöä (Juhani Laine ym)
• 21.1-4.2.2001 Hyvinkää Kapulan kaatopaikka (Ari Ahtiainen ym)
• 23.12.2006-3.3.2007 Järvenpää Puolmatkan kaatopaikka (Juhani Laine ym)
• 19.12.2009-2.2.2010 Hyvinkää Kapulan kaatopaikka (Jari Siven ym)

Tuusulan Rantamossa tehtiin lajin kevätmuuttoon liittyvä havainto 16-19.4.2011, kun yksinäinen vuorihemppo ruokaili kosteikon altaan reunapenkalla (Ari Ahtiainen ym). Suurin alueella tavattu parvi nähtiin niin ikään Tuusulan Rantamossa 29.10-3.11.2009, jolloin Seittelin altaan reunalla ruokaili 9 linnun parvi (Ari Ahtiainen ja Mika Ylinen).

Taviokuurna - Pinicola enucleator

Taviokuurna, naaras Nurmijärvellä helmikuussa 2013

Taviokuurna on koko pohjoisen havumetsävyöhykkeen pesimälintu. Taviokuurnia muuttaa joka syksy vähäisessä määrin etelämmäksi, mutta ajoittain koetaan suuria vaelluksia, jotka ulottuvat Keski-Euroopan pohjoisosiin asti. Viimeisimmät "Lapin rastaan" vaellukset havaittiin Etelä-Suomessa 1976/1977, 2000/2001 ja kaikkein mittavimpana viimeisin vaellus  2012/2013.

Kuurnien syysmuutto käynnistyy yleensä marraskuussa. Linnut muuttavat pieninä parvina päiväsaikaan ja ovat helpoiten havaittavissa parvista kuuluvien yhteysäänten avulla. Suurvaellusten aikaan ensimmäiset linnut ovat usein saavuttaneet Etelä-Suomen jo lokakuun lopussa. Ne kerääntyvät ruokailemaan pihlajiin sekä metsissä että aivan taajamien keskustoissa, missä pelottoman tuntuisia lintuja pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä. Linnut hyödyntävät pihlajanmarjoista pääasiassa siemenet, jolloin lintujen marjoista pusertama malto värjää hangen puiden alta punaiseksi.

Vaellus jatkuu niin kauan, kuin pihlajissa riittää marjoja. Jos marjat ehtyvät varhain talvella linnut jatkavat meren yli lounaaseen. Syksyllä 1976 alkanut vaellus hiipui jo tammikuun alussa 1977.

Talven 2000/2001 kuurnavaelluksella arvioitiin tavatun yli 700 lintua (Ahtiainen 2001). Ensimmäinen havainto tehtiin 16.11.2000 Mäntsälässä. Vaellus kiihtyi joulukuussa ja saavutti huippunsa tammikuun 20. päivän aikoihin. Parhaalla viiden päivän jaksolla tavattiin 160 kuurnaa, jotka ruokailivat hyvin näkyvästi ja pelottomasti kaupunkien koristepihlajissa. Hyvinkäällä parhaita kuurnapaikkoja olivat Kerkkolankadun pihlajat Sahanmäen teollisuusalueella ja Nummisillan-Talvisillan alueen kadunvarsipihlajat.

Syksyllä 2012 alkanut vaellus on ollut tähänastisista kaikkein massiivisin. Kaikkiaan taviokuurnahavaintoja ilmoitettiin yli 400 ja ne koskivat vähintään 1500 lintua. Vaelluksen ensimmäinen havainto tehtiin 21.10.2012 Järvenpään Vanhankylänniemessä. Lokakuun loppuun mennessä oli havaittu jo lähes 150 lintua. Marraskuussa havaittiin yli 1000 taviokuurnaa ja joulukuussa 500. Tämän jälkeen vähäisempi määrä lintuja jäi aloilleen jäljellä oleviin pihlajiin, missä niitä havaittiin tammikuun loppuun asti. Helmikuussa Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan keskustojen pihlajissa ruokaili vielä nelisenkymmentä lintua.  Viimeiset havainnot tehtiin Nurmijärven kirkonkylän keskustassa 1-2.3.2013, missä neljä kuurnaa ruokaili sireeneissä ja 2.3.2013 Järvenpään Kinnarissa, missä pihapihlajissa viipyi niinikään neljä kuurnaa.

Taviokuurnien talveen painottuva esiintyminen korostuu, kun tarkastellaan alueen havaintomääriä muina aikoina eli jaksolla 15.3-15.10. Tällä jaksolla taviokuurnia on havaittu vain viisi kertaa:

• 5.5.1951 Hyvinkää Mätälampi (Seppo Verhiö ja Ilmari Koivuneva)
• 30.3.1984 Tuusula (Jouko Vuori)
• 14.10.1984 Tuusula Kellokoski 3 lounaaseen muuttavaa (Tapio Paavola)
• 27.9.2001 Hyvinkää Sahanmäki 15 paikallista (Veikko Salo)
• 1.4.2008 Tuusula Rantamo 1 koilliseen muuttava (Ari Ahtiainen)

Lajistokatsauksen lähteet

(Ahtiainen 1984) Ahtiainen, Ari, Kevätmuuttohavaintoja viideltä vuosikymmeneltä, Lintuperspektiivi 1/1984, Hyvinkään Lintutieteellinen Yhdistys, Huhtikuu 1984.

(Ahtiainen 2001) Ahtiainen, Ari, HyLY:n Talvikatsaus 2000-2001.

(Ahtiainen ja Komi 2011) Ahtiainen, Ari ja Komi, Pekka, Immeriäkin ihmeellisempi - tundrakuikka ensimmäistä kertaa Suomessa, Linnut 46:46-47 (1/2011).

(Apus WWW)  Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus, nettisivut, www.birdlife.fi/apus

(ARK Ahtiainen 1985) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealla koskien ristisorsahavaintoa Hyvinkään Kytäjällä 4.5.1985.

(ARK Ahtiainen 1994) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien mustatiirahavaintoa Hyvinkään Ridasjärvellä 10.9.1994.

(ARK Ahtiainen 1995a) Ahtiainen, Ari,  Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien lampiviklohavaintoa Tuusulan Lahelassa 25-26.4.1995.

(ARK Ahtiainen 1996a) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien sitruunavästäräkkihavaintoa Nurmijärven Järvenpohjan pelloilla 27.4.2006.

(ARK Ahtiainen 1996b) Ahtiainen, Ari,  Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien tunturikihuhavaintoa Hyvinkään Kytäjärvellä 3-6.10.1996.

(ARK Ahtiainen 1997) Ahtiainen, Ari,  Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien

                                pikkusirkkuhavaintoa Nurmijärven Järvenpohjan pelloilla 15.9.1997.

(ARK Ahtiainen 1998a) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien pikkutiirahavaintoa Järvenpään Vanhankylänniemessä 12.7.1998.

(ARK Ahtiainen 1998b) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien pikkuruokkihavaintoa Hyvinkään Ridasjärvellä 8.11.1998.

(ARK Ahtiainen 1999) Ahtiainen, Ari,  Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien lyhytnokkahanhihavaintoa Hyvinkään Nopossa 18.4.1999.

(ARK Ahtiainen 2000a) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien jalohaikarahavaintoa Hyvinkään Ridasjärvellä 1.6.2000.

(ARK Ahtiainen 2000b) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien sepeltaskuhavaintoa Hyvinkään Vanhamyllyllä 7.10.2000.

(ARK Ahtiainen 2001) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien lapinuunilintuhavaintoa Nurmijärven Röykässä 28.6.2001.

(ARK Ahtiainen 2005a) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien keräkurmitsahavaintoa Hyvinkään Ylentolassa 27-28.5.2005.

(ARK Ahtiainen 2005b) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien punajalkahaukkahavaintoa Tuusulan Rantamossa 26-31.8.2005.

(ARK Ahtiainen 2009) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien tunturikihuhavaintoa Tuusulan Halosenniemessä 8.10.2009.

(ARK Ahtiainen 2011) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien amerikanjääkuikkahavaintoa Tuusulanjärvellä 10-11.11.2010.

(ARK Eskola 2004) Eskola, Tomi ja Mulari, Vuokko, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien mustaotsalepinkäishavaintoa Hyvinkään Kytäjällä 8.8.2004.

(ARK Hannukainen 1982) Hannukainen, Keijo, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien lapinpöllöhavaintoa Nurmijärven Numlahdessa 5.11.1982.

(ARK Laine 2000) Laine, Juhani, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien pikkuhuittihavaintoa Tuusulan Koskenmäessä 11.6.2000.

(ARK Koskinen 2003) Koskinen, Mika I, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien kiljukotkahavaintoa Hyvinkään Ridasjärvellä 24.6.2003.

(ARK Kärkkäinen 1993) Kärkkäinen Timo, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealla koskien keräkurmitsahavaintoa Nurmijärven Järvenpohjalla 21-22.9.1993.

(ARK Metsänen 2005) Metsänen, Timo, Ilmoitus Tringan Aluerariteettikomitealle koskien pikkukultarintahavaintoa Mäntsälän Ohkolassa 10.6.2005.

(BirdLife 1)      Birdlife Suomi, Uhanalaisten ja harvalukuisten lintujen seuranta Suomessa, internet-sivusto, http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/seuranta-faunistinen.shtml

(Blåfield 1988) Blåfield, Martti (toim), Kivilamminsuolta Isoholmaan, Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys 1977-1988, Mäntsälä 1988.

(Cairenius et al 1988) Cairenius, Sampsa et al, Lintusyksy 1987, Tringa 3/1988 (15:115).

(Elo 1992)         Elo, Olli, Kotojärven lintutornin nousu ja tuho. Lintumies 3/1992 (27:105).

(Elo 1994)         Elo, Olli, Havaintoja uhanalaisista lintulajeista Mäntsälässä 1958-1993, Moniste (14 s), Mäntsälä 1994.

(Eriksson 1969) Eriksson, Kalervo, On the occurence of the Grasshopper Warbler (Locustella naevia) and River Warbler (L. fluviatilis) in Finland related to the bird watching activity, Ornis Fennica 46: 113-125

(Forsman 1993) Forsman, Dick, Suomen haukat ja kotkat, ISBN 951-26-3824-X, Oy West Point, Rauma 1993.

(Hilden 1967)   Hilden, O., Lapintiaisen vaelluksesta 1963/64, Lintumies 3:21.

(Hilden 1933)   Hilden, Ilmari, Sininärhen (Coracias garrulus L.) esiintymisestä Suomessa. Ornis Fennica 2/1933 (10:28-30).

(Honkala 1999) Honkala, Juha, Mäntsälän Kotojärven-Isosuon linnustoselvitys 1997, Uudenmaan ympäristökeskus, 1999.

(Honkala & Lavinto 2001) Honkala, Juha ja Lavinto, Ari, Järvenpään Linturannan linnustoselvitys 2001, Järvenpään kaupunki ja Ympäristötutkimus Metsätähti Oy, 2001.

(Honkala & Niiranen 2007) Honkala, Juha & Niiranen, Seppo, Tuusulan Kehä IV:n ja Sulan alueiden linnustotutkimus 2007, Tuusulan kunta & Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat ry. Apus, 2007.

(Hortling 1927) Hortling, Ivar, Inwieweit wird Finnland von (hoch)nordischen Wandervögeln durchquert? Ornis Fennica 4/1927 (4:104-113).

(Jaakkola 1968)               Jaakkola, Esko, Lintutietoja eri puolilta maata, Ornis Fennica 4/1968 (45:70).

(Jonasson 1960) Jonasson, Henry, On the invasion of the Two-barred Crossbill (Loxia leucoptera bifasciata) 1956-1957. Ornis Fennica 1/1960 (37:46-51).

(Karlsson 2001) Karlsson, Kaj, Niittysuohaukka, Tuusulan Rantamossa vuonna 2001 tapahtuneen pesinnän historiaa, julkaisematon, 2001.

(Karlsson 2002) Karlsson, Kaj, Rantamon kosteikko keväällä 2002, Tuusula-Seuran Aikakirja XIV, Vuosijulkaisu 2002.

(Karlsson 2003) Karlsson, Kaj, Tuusulanjärven linnut, Tuusula-Seuran Aikakirja XV, Vuosijulkaisu 2003.

(Karlsson 2006) Karlsson, Kaj, Tuusulanjoen lintujen vuodenajat, Tuusula-Seuran Aikakirja XVII, Vuosijulkaisu 2006.

(Karvonen & Niiranen 1975) Karvonen, Juha ja Niiranen, Seppo: Lintuhavaintoja Keski-Uudeltamaalta 1962-1963 sekä 1968-1973, Lintumies 1/1975 ss. 26-29

(Kivirikko 1898) Kivirikko, K.E. (Stenroos) 1898: Das Thierleben im Nurmijärvi-See. Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica 17, 1898

(Kivirikko 1931) Kivirikko, K.E., Lintumaailma Nurmijärven rannoilla, Ornis Fennica 2/1931 (8:33-45).

(Kivirikko 1947) Kivirikko, K.E., Suomen Linnut I-II, 2. uusittu pianos, WSOY 1947.

(Kouki 1979)    Kouki, Jari, Hyvinkään Petkelsuon pesimälinnusto 1979, Luonto-Liitto ry:n kultamerkkityö 1979.

(Kouki 1985)    Kouki, Jari, Ridasjärvi – kolme vuotta vesilinnuston laskentaa, Lintuperspektiivi 1/1985, HyLY 1985.

(Kouki & Veijanen 1980) Kouki, Jari & Veijanen, Ari, Harvinaisten eläin- ja kasvilajien esiintymisestä Hyvinkäällä, Moniste (17 s), 1980.

(Kouki & Kuntsi 1982) Kouki, Jari ja Kuntsi, Vilho, Hyvinkään Ridasjärven linnustosta, Hyvinkään lintutieteellinen yhdistys, 1982.

(Laaksonen 1996) Laaksonen, Juha, Merikeiju vai merinoita?, Tringa 1/1996 (23: 8-9).

(Lavinto 1997) Lavinto, Ari, Järvenpään arvokkaat lintukohteet, Seurantaselvitys 1996, Järvenpään ympäristölautakunta ja Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa, 1997.

(Lavinto 1993) Lavinto, Ari, Uhanalaisten lintulajien esiintyminen Keski-Uudellamaalla, Moniste (18 s), 2. korjattu painos 1993.

(Lavinto 1994) Lavinto, Ari, Keski-Uudenmaan lintuharrastajien havaintoja uhanalaisista lintulajeista kesällä 1994, Moniste (10 s), 1994.

(Lavinto & Niiranen 1992) Lavinto, Ari ja Niiranen, Seppo, Järvenpään arvokkaat lintukohteet, perusselvitys 1991, Järvenpään ympäristölautakunta 1992.

 (Mela 1882)     Mela, A.J., Suomen luurankoiset, Helsinki 1882.

(Mikkola 1966) Mikkola P., Kyhmyjoutsenpari Nurmijärvellä. Lintumies 3/1966 (2:51).

(Mähönen 2013) Mähönen, Antti, Jänkäkurppa – sulaojien suppilovahvero, Linnut 4/2013 (48. vsk).

(Mäkelä 1998)  Mäkelä, Rainer, Riekkoa ja kuukkelia eivät suojeluohjelmat suosi, Lintuviesti 1/1998.

(Niiranen et al 1971) Niiranen S., Raitio M. & Virtanen J., 1971: Lintuhavaintoja Järvenpään tienoilta. Lintumies 2/1971 (7:58).

(Niiranen 19XX) Niiranen, Seppo, Havaintoja Tuusulanjärveltä, Lintumies 13:60

(Nyström & Idman 1930) Nyström, Erik W. & Idman, Gösta, Några blad ur sothönans Fulica a . atra L. utbredningshistoria i Finland. Ornis Fennica 4/1930 (7:101-107).

(Ojala 1986)     Ojala, Markku, Tringan alueen harvinaiset talvilinnut, Tringa 4/1986 (13:118-119),

(PLV 1963-67)  von Haartman, Lars et al, Pohjolan linnut värikuvin I-II, Otava 1963-67.

(Pynnönen 1935) Pynnönen, A., Karikukon, Arenaria i. interpres (L.), ja meriharakan, Haematopus o.ostralegus (L.), muutosta maamme sisäosissa. Ornis Fennica 3/1935 (12:71-73).

(Pynnönen 2004) Pynnönen, Jyrki, Sininärhi Coracias garrulus Länsi-Uudellamaalla ennen vuotta 2000, Tringa 1/2004 (31:28-33).

(Pöyhönen 1996) Pöyhönen, Mikko, Mitä tapahtui pohjankiislalle alkutalvella 1902? Linnut 1/1996 (31:14-16).

(RK Ahtiainen 1985) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien amerikantavihavaintoa Hyvinkään Kytäjällä 11-13.5.1985.

(RK Ahtiainen 1995a) Ahtiainen, Ari, Ilmoitukset SLY:n Rariteettikomitealle koskien kiljukotkahavaintoja Hyvinkään Ridasjärvellä 13.5.1995 ja 9-12.7.1995.

(RK Ahtiainen 1996) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien niittysuohaukkahavaintoa Mäntsälän Hirvihaarassa 7.6-15.7.1996.

(RK Ahtiainen 1997) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien Pertti Raunemon punajalkahaukkahavaintoa Hyvinkään Kytäjällä 12.5.1986.

(RK Ahtiainen 1997) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien Pertti Raunemon punajalkahaukkahavaintoa Hyvinkään Kytäjällä 12.5.1986.

(RK Ahtiainen 2000) Ahtiainen, Ari,  Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien valkosiipitiirahavaintoa Hyvinkään Ridasjärvellä 18-23.6.2000.

(RK Ahtiainen 2011) Ahtiainen, Ari, Ilmoitus Birdlife Suomen Rariteettikomitealle koskien tundrakuikkahavaintoa Tuusulanjärvellä 11-12.20.2010.

(RK Kouki 1985) Kouki, Jari, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien arokiuruhavaintoa Hyvinkään Pilliniemessä 18-19.3.1985.

(RK Savelainen 1999) Savelainen, Mikko, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien taigarautiaishavaintoa Keravan Sompiossa 6.12.1998-9.2.1999.

(RK Siven 1986) Siven, Jari, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien lyhytnokkahanhihavaintoa Hyvinkään Ridasjärvellä 27.4.1985.

(RK Sten 1996) Sten, Pertti, Ilmoitus SLY:n Rariteettikomitealle koskien sitruunavästäräkkihavaintoa Hyvinkään Kytäjällä 30.4.1996.

(RK Svanström 2000) Svanström, Jyrki, Ilmoitus Birdlife Suomen Rariteettikomitealle koskien arosuohaukkahavaintoa Hyvinkään Kulomäellä 18.5.2000.

(Salo 1966) Salo, Leo J.: Nurmijärven pesimälinnuston muutoksista  vv. 1896-1965 sekä katsaus allasalueen nykylinnustoon, Pro gradu –tutkielma, HY 1966.

(Salo 1967) Salo, Leo J., The changes in the nesting bird-fauna of Lake Nurmijärvi during the period 1896-1965 with special reference to the present bird populations. Ornis Fennica 3/1967 (44: 57-65).

(Sarkanen 1967) Sarkanen Mauri, Picoides tridactylus Kerava. Lintumies 1/1967 (3:23).

(Sarkanen 1973) Sarkanen M. & S., Närhi Garrulus glandarius pesinyt pönttöön Keravalla. Lintumies 3/1973 (8:32).

(Sarkanen 1971) Sarkanen, Mauri, Keski-Uudenmaan kanahaukkakanta ja sen tulevaisuus. Lintumies 2/1971 (7:48).

(Sarkanen 1990) Sarkanen, Mauri: Valkoselkätikka talvehtivana Tuusulassa 1987-88, Tringa 1/1990 (17: 18-21).

(Sirkiä et al 1997) Sirkiä, Juhani, Pakkala, Timo ja Tiainen, Juha, Riekko – Uudenmaan uhanalainen, Tringa 4/1997 (24:194-203).

(Solonen 1985a) Solonen, Tapio, Suomen Linnusto, ISBN 951-95560-5-2, Lintutieto 1985.

(Solonen 1985b) Solonen, Tapio, Uusi laji Uudenmaan petolinnustoon, Tringa 4/1985 (12:148-150).

(Solonen & Lavinto 1999) Solonen Tapio ja Lavinto Ari, Tuusulanjärvi – monipuolinen lintualue keskellä Uuttamaata. Linnut 1/1999 (34:14-20).

(Sydänheimo 1914) Sydänheimo, M., Harvinaisia lintuja Tuusulassa, Luonnon Ystävä 18. vuosikerta, s 232.

(Sydänheimo 1919) Ornitologisia havaintoja Tuusulassa, Meddelanden av Soc. Pro Fauna et Flora Fennica, Häftet 1918-1919, ss 196-203.

(Verhiö 1956)   Harvinainen vieras Hyvinkäällä, Luontokerho Turdus, Moniste, kevät 1956.

(Viitanen 1996) Viitanen, Pertti (toim.), Hirvijärvi, ISBN 952-90-7704-1, Riihimäen Kirjapaino 1996 (Pesivä veslinnusto sivut 179-185, Vilho Kuntsi).

(Väisänen et al 1998) Väisänen, Risto, Lammi, Esa ja Koskimies, Pertti (toim), Muuttuva pesimälinnusto, ISBN 951-1-12663-6, Otava 1998