Keltahemppo - Serinus serinus

Keltahemppo, koiras Helsingissä toukokuussa 2011

Etelä-Euroopassa runsaana pesiviä keltahemppoja tavataan Suomessa vuosittain ja myös pesintöjä on todettu useamman kerran.

Alueen ensimmäisen keltahempon löysi Ari Lavinto Järvenpään nykyisen Rantapuiston alueella sijainneelta Savikon rikkaruohokentältä 25.11.1981. Tuoreempi havainto koskee peltolintulaskennoissa tavattua ohimuuttavaa yksilöä, jonka Ville Vepsäläinen kirjasi Nurmijärven Lepsämässä 9.5.2001.

Kiljukotka - Aquila clanga

Kiljukotka Omanissa

Vielä runsaat sata vuotta sitten kiljukotka kuului maamme vakinaiseen pesimälinnustoon. Pesivien emolintujen ampuminen ja pyynti raudoilla hävitti lajin Suomesta eikä lajin pesinnästä ole vuoden 1975 jälkeen juurikaan havaintoja. Kiljukotka on hävinnyt pesimälajina myös lähialueiltamme Virosta, mutta pesinee yhä Karjalan kannaksella ja siitä itäänpäin Venäjällä. 

Kiljukotkasta tehdään Suomessa yhä useita havaintoja vuosittain. Lajin esiintymisen seurantaa vaikeuttaa kuitenkin täällä levinneisyysalueen reunalla lisääntyvä risteytyminen yleisemmän pikkukiljukotkan kanssa. Risteymien varma erottaminen vaatii aina lähietäisyydeltä saatuja valokuvia.

Kiljukotka saalistaa vesimyyriä ja muita jyrsijöitä rehevillä ja hetteikköisillä rannoilla ja sellaisilla paikoilla on tehty lähes kaikki alueen havainnotkin. Varhaisin havainto, joka hyvinkin saattaa koskea kiljukotkaa tehtiin jo huhtikuussa 1933, kun Leo Lehtonen löysi ison kotkan istumasta ladon katolla Nurmijärven kirkonkylän järvellä.

Ensimmäinen tarkastettu havainto tehtiin vasta 8-10.9.1981 Mäntsälän Kotojärvellä, jossa nuori kiljukotka oli paikallisena (Markku Huhta-Koivisto ym). Seuraavaaksi kirjattiin Hyvinkään ensimmäiset havainnot Ridasjärveltä, jossa 13.5.1995 esiaikuinen tai vanha lintu saalistelemassa ja mahdollisesti sama lintu myöhemmin kesällä pitempään järven länsirannalla 9-17.7.1995 (RK Ahtiainen 1995a).  

Hyvinkään Ridasjärvestä onkin tullut alueen potentiaalisin paikka kiljukotkan näkemiselle. Ensimmäisten havaintojen jälkeen laji on näyttäytynyt siellä uudestaankin:

• 23-26.4.2003 Esiaikuinen jäi yöpymään rantasuolle ja nähtiin seuraavana päivänä uudelleen (ARK Koskinen 2003)
• 9.8.2003 Vanha lintu laskeutui kaartelun jälkeen järven länsirannan metsään ja jatkoi pian itään (Jari Siven)
• 16.7.2006 Nuori lintu muutti kaakkoon (Seppo Tuominen)
• 2-14.9.2013 Esiaikuinen vaalean fulvescens-tyypin kiljukotka saapui lännestä järvelle ja jäi paikalliseksi lähes kahdeksi viikoksi (Ari Ahtiainen)

Alueen muut havainnot:

• 1.5.2006 Nuori lintu muutti kaakkoon Tuusulan Rantamossa (Juha Honkala ym)
• 29.4.2009 Esiaikuinen lintu paikallisena Tuusulan Rantamossa (Markku Mikkola-Roos)

Näiden lisäksi alueelta on ilmoitettu kymmenkunta havaintoa lajiparista kiljukotka/pikkukiljukotka.

Kirjokerttu - Sylvia nisoria

Kirjokerttu Helsingin Lauttasaaressa lokakuussa 2009

Kirjokerttu on eteläinen laji, jonka parhaat pesimäalueet sijaitsevat lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla. Laji suosii kuivia ja avoimia pensaikkomaita. Myöhäinen kevätmuutto käynnistyy toukokuun lopulla. Nuoret linnut vaeltavat pesimäpaikoilta syksyisin eri suuntiin ja sisämaassa onkin parhaat mahdollisuudet näiden tapaamiseen elo-syyskuussa.

Kirjokertusta on tehty alueella alun toistakymmentä havaintoa, kaikki Tuusulanjärven rannoilta. Suuri osa havainnoista koskee verkkorengastuksissa saatuja lintuja.

Alueen ensimmäinen nuori kirjokerttu lensi rengastajien verkkoon Järvenpään Linturannassa 8.8.1981 (Seppo Niiranen ja Jari Korhonen). Elokuussa 1986 rengastettiin seuraavat kaksi kirjokerttua ja sen jälkeen vuosina 1987-94 muutamia kirjokerttuja rengastettiin samoilla paikoilla joka vuosi lukuunottamatta vuotta 1991.

Ainoa maastohavainto kirjokertusta koskee Keijo Hannukaisen Rantamon rannasta 2.8.1996 löytämää lintua, joka nähtiin pensaikkoisella rantaniityllä useita kertoja 21.8.1996 asti.

Valkopäätiainen - Parus cyanus

Valkopäätiainen Hyvinkään Kytäjällä 2.12.1979

Valkopäätiainen on keskiaasialainen laji, joka on pysynyt Suomessa suurharvinaisuutena. Ensimmäiset havainnot lajista tehtiin vasta 1970-luvulla. Lähes kaikki havainnot on tehty talviaikaan, jolloin valkopäätiaiset viihtyvät sinitiaisten tapaan ruovikoissa, mutta käyvät mielellään myös ruokinnoilla.

Valkopäätiainen on tavattu alueella vain kerran. Jukka Meriläinen ja Jaska Risku löysivät ja valokuvasivat valkopäätiaisen Hyvinkäällä Kytäjän Vanhakylässä 2.12.1979.

Lapinpöllö - Strix nebulosa

Lapinpöllö Sipoossa maaliskuussa 2013

Lapinpöllö on pohjoisten havumetsien lintu, joka liikkuu pikkujyrsijöiden esiintymistä seuraten laajalla pesimäalueellaan paikasta toiseen. Kun ravintoa on paljon, lapinpöllö voi pesiä myös Etelä-Suomen metsissä.

Alueen ensimmäinen havainto lapinpöllöstä koskee 17.3.1979 Nurmijärvellä tavattua lintua, jonka löysi ja valokuvasi Matti Soini. Nurmijärveltä on toinenkin havainto Numlahden kylän Kuhajärven pelloilta, josta Keijo Hannukainen ilmoitti lapinpöllöhavainnon 5.11.1982 (ARK Hannukainen 1982).

Lapinpöllöjä vaeltaa ajoittain talvisin Etelä-Suomeen, kun pikkujyrsijöiden saanti pesimäseuduilla vähenee. Näitä vaelluksia on kirjattu ainakin vuosilta 1980/81, 1989/90, 2000/2001, 2006/2007 ja viimeksi 2012/13. Pääosa alueen havainnosta koskeekin näitä invaasiotalvina havaittuja lintuja:

• 13.3-7.4.1981 Kerava Ollila (Mikko Savelainen ym), rengastettiin 2.4.1981 (Seppo Niiranen)
• 5-13.12.2000 Hyvinkää Ridasjärvi, näkyi vastarannalla lintutornista (Jari Siven ym)
• 26.12.2006 -11.2.2007 Hyvinkää Kaidanpää-Ridasjärvi 2 yksilöä (Ritva Nurmi ym)
• 11.10.2009 Tuusula Ruotsinkylä (Timo Leppänen ym)
• 27.9.2012 Kerava Myllynummen vanha kaatopaikka (Mikko Savelainen)
• 6.12.2012 Olli Elo valokuvasi lapinpöllön Mäntsälässä (Apus WWW)
• 3.2.2013 Hyvinkää Kytäjän suora (Jukka Laiho ym)
• 29.3-2.4.2013 Tuusula Siippoon Mäkikylä (Päivi Juvonen ym)

Lapinpöllö on ainakin kerran pesinytkin Mäntsälässä Hyvinkään rajan tuntumassa Kaukasten kylän takametsässä. Rainer Salo löysi pesinnän kanahaukan pesää tarkastaessaan ja Tapio Solonen rengasti kolme poikasta. Pesinnästä, joka oli Uudenmaan ensimmäinen,  on julkaistu tiedonanto (Solonen 1985b).

Mustahaikara - Ciconia nigra

Mustahaikara Kirkkonummella elokuussa 2007

Itä-Euroopan laajoilla, rauhallisilla metsäseuduilla – meitä lähinnä Baltiassa -  pesivä mustahaikara on nykyisin Suomessa vuosittain tavattava harvinaisuus. Se käyttää ravinnokseen sammakkoeläimiä ja hyönteisiä mutta viihtyy metsäalueilla eikä siten ole valkean serkkunsa tapaan yhtä helposti havaittavissa paikallisena. 

Mustahaikara on tavattu alueella vuodesta 1978 lähtien kymmenkunta kertaa, mutta viime vuosilta havaintoja on vain muutama. Alueen ensimmäinen havainto koskee Tuusulanjärvellä 6.5.1978 pohjoiseen muuttanutta lintua, jonka havaitsi Seppo Niiranen.

Parhaat mahdollisuudet mustahaikaran näkemiseen on muutontarkkailun yhteydessä vapun aikaan ja elokuun lopulla: 

• noin 16-19.8.1987 Hyvinkää Kalteva (Jukka Meriläisen varmistama yleisöhavainto)
• 9.5.1997 Kerava Jaakkola 2 linnun parvi (Pekka Heinonen)
• 24.4.1998 Hyvinkää Ridasjärvi (Ari Väätäinen)
• 31.5.2000 Hyvinkää Ridasjärvi laskeutui (Ari Ahtiainen ym)
• 20.8.2000 Nurmijärvi Tornimäki 4 linnun parvi (Pekka Komi ja Jorma Hietala) sekä samana päivänä Nurmijärvi Palojoki yksinäinen muutolla (Timo Kärkkäinen)
• 27.8.2006 Tuusula Rantamo (Juhani Laine ym)
• 30.4.2011 Hyvinkää Ridasjärvi (Jari Siven ja Ari Väätäinen)

Ristisorsa - Tadorna tadorna

Ristisorsa, koiras Virossa

Ristisorsa pesii Pohjanmeren ja Atlantin rannikoilla ja on levittäytynyt harvalukuiseksi pesimälajiksi Suomenkin rannikoille. Sisämaapesintöjä ei Suomesta tunneta, mutta helposti havaittavana lajina ristisorsia tavataan myös sisämaan järvillä, varsinkin kevätmuuton yhteydessä. Alueen havainnot ajoittuvat enimmäkseen huhtikuun kahdelle viimeiselle viikolle. Nuoria lintuja kiertelee sisämaassa myös pesintöjen jälkeen elokuussa.

Ensimmäinen havainto ristisorsasta tehtiin 19.4.1978, kun Olli Kivinen löysi Tuusulanjärveltä paikallisen linnun. Seuraava tavattiin Hyvinkäällä 4.5.1985, kun Seppo Tuominen löysi Kytäjän Livinkylästä Keihäsjoen tulvalta koiraslinnun. Tämä yksilö viihtyi poikkeuksellisesti tulvalla  muutamia päiviä, kunnes löytyi kuolleena sähkölinjan alta (ARK Ahtiainen 1985). 

Kevään varhaisin havainto ristisorsasta on tehty 1.4.2006 Tuusulan Rantamossa, kun Pekka Toiminen havaitsi Tuusulanjärveltä sulapaikkaa etsivän linnun, joka laskeutui jään reunalle.

1990-luvun puolivälin jälkeen laji on havaittu lähes joka vuosi. Keväisin on nähty  yksittäisiä lintuja tai pariskuntia ennen kaikkea Tuusulanjärvellä ja Ridasjärvellä.  Sisämaahan harhautuneet linnut laskeutuvat järville tai tulville yleensä vain lyhyeksi aikaa. 

Syyshavaintoja lajista on vain muutamia: 27.8.1994 nuori ristisorsa laskeutui Hyvinkään Ridasjärvelle (Ari Ahtiainen ym), 4.8.1999 peräti 6 linnun parvi kierteli Tuusulanjärvellä  (Seppo Niiranen) ja syksyn myöhäisimpänä havaintona 3.9.2000 kolme nuorta lintua lensi Tuusulanjärven Heikkilänrannassa pohjoiseen (Juhani Laine). 

Neitokurki - Grus virgo

Neitokurki Omanissa

Neitokurki on Venäjän kuivien aroseutujen lintu, jonka läntisin populaatio talvehtii Afrikassa kurkien joukossa. 

Suomessa neitokurki oli havaittu vain kolmesti, kun Ari Lavinto löysi neljännen Tuusulan Rantamosta 18.10.1977. Lintu nähtiin ja bongattiin vielä seuraavana päivänä, mutta katosi heti sen jälkeen. Lintu oli mahdollisesti ollut paikalla jo pari päivää aikaisemminkin.

Tunturipöllö - Bubo scandiacus

Tunturipöllö Porvoon Söderskärillä

Tunturipöllö on tunturiylänköjen sirkumpolaarinen pesimälintu, joka vaeltaa pesimäalueelta toiselle sopulien ja muiden jyrsijöiden perässä. Talvisin varsinkin nuoria höyhenpuvultaan kirjavampia lintuja vaeltaa etelämmäksi ja niitä voi nähdä päivisinkin saalistamassa isoilla peltoaukeilla.

Alueen ensimmäinen tunturipöllö laskeutui 26.2.1977 Nurmijärven Savikon pelloille. Kyseessä on paikallisten asukkaiden tekemä luotettava havainto, jonka ilmoitti Jukka Meriläinen.

Seuraava "iso valkea" havaittiin Hyvinkään Ali-Mattilassa 28.12.1996. Jari Siven löysi tämän yksilön, joka sittemmin siirtyi lääninrajan toiselle puolelle Riihimäen Monnin pelloille ja oli tavattavissa 5.1.1997 asti.

Tuusulan ensimmäinen havainto tunturipöllöstä koskee Rantamon pelloille pysähtynyttä lintua, jonka Ari Ahtiainen löysi 20.11.2007.

Näiden havaintojen lisäksi alueella on ilmoitettu nähdyksi kaupungin valoissa kaksikin tunturipöllöksi määritettyä lintua. Kummassakin havainnossa on kyse pimeällä havaitusta pöllöstä, joka on nähty vain lyhyesti lennossa. Rakennetuille alueille sijoittuvat tapaamispaikatkaan eivät sovi tälle avoimia ympäristöjä suosivalle lajille.

Mustakaulauikku - Podiceps nigricollis

Mustakaulauikku Virossa

Mustakaulauikku on Itä- ja Etelä-Euroopan rehevien järvien asukas, joka on harhautunut Suomeen vain parikymmentä kertaa. Alueen ensimmäinen tavattiin Tuusulanjärvellä Anttilanrannassa 11.6.1976, löytäjänä Erkki Hirvikangas.

Toista havaintoa saatiin odottaa yli 30 vuotta, ennenkuin 28.4.2012 Jouko Olkio löysi Mäntsälän Isojärveltä  mustakaulauikun.