Arokiuru - Melanocorypha calandra

Arokiuru, Extremadura Espanja

Arokiuru on Suomessa suurharvinaisuus, joka on tavattu Suomessa vain kymmenkunta kertaa. Laji pesii yleisenä aroilla ja viljelyksillä eteläisessä Euroopassa.

Maamme toisen arokiurun löysi Jukka Meriläinen 18.3.1985 Hyvinkään Pilliniemestä, missä lintu ruokaili valtatien reunan pälvipaikoilla. Lintu nähtiin vielä seuraavanakin päivänä (RK Kouki 1985).

Lampiviklo - Tringa stagnatilis

Lampiviklo Virossa

Lampiviklon yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu idästä Luoteis-Venäjälle. Aiemmin harvinaisuutena pidetty laji pesii nykyisin muutamien parien voimin myös Suomessa ja Virossa. Lampiviklo on ruohikkoisten tasankojärvien laji, joka mielellään kahlailee vedessä pyydystäen ravintoa pitkällä nokallaan.

Alueen ensimmäinen havainto lampiviklosta koskee Jukka Tannerin löytämää lintua, joka viihtyi Hyvinkään Ali-Mattilassa mullasta kuoritulla pellolla 29.7-1.8.1984. Seuraavaa havaintoa odotettiin lähes kymmenen vuotta ennen kuin Kaj Karlsson löysi Tuusulanjoen tulvalta Lahelasta 25-26.4.1995 toisen yksilön (ARK Ahtiainen 1995a). Samana keväänä laji havaittiin myös Tuusulan Rantamossa Seittelin puoleisella tulvalla 1.5.1995 (Mikko Savelainen).

Kaikkiaan lampivikloja on havaittu alueella 12 kertaa. Suurin parvi nähtiin Tuusulan Rantamossa Seittelin kosteikon avajaiskeväänä 31.5.2009, kun Ari Ahtiainen löysi altaan pohjalta peräti neljän linnun parven.

Uusimmat havainnot hyvältä lampiviklokeväältä 2013:

• 5.5.2013 Nurmijärvi Järvenpohjan tulvilla kaksi lintua (Pekka Komi)
• 6-7.5.2013 Hyvinkäällä Ritassaaren tulvalla yksi lintu (Ari Väätäinen ja Jari Siven)
• 7.5.2013 Hyvinkäällä Kytäjän Postin tulvalla yksi lintu (Vilho Kuntsi)

Arokotka - Aquila nipalensis

Arokotka Omanissa

Arokotkat pesivät aroilla ja puoliaavikoilla meitä lähinnä Etelä-Venäjällä. Esiaikuiset linnut kiertelevät keväin syksyin varsin laajalti pesimäalueen ulkopuolella ja niitä tavataan Suomessakin lähes vuosittain.

Suomen kuudes havainto arokotkasta tehtiin 11-12.5.1984 Nurmijärven Rajamäellä, missä lintu viipyi paikallisena pienellä kaatopaikalla (Aimo Sormunen ym).

Pikku-uikku - Tachybaptus ruficollis

Pikku-uikku Espanjassa

Pikku-uikun levinneisyysalue ulottuu läpi Vanhan Mantereen ja laji pesii harvalukuisena myös Suomessa. Laji suosii pesimäaikaan reheviä lampia ja kosteikkoja, mutta syksyisin sen voi tavata myös avovedestä järvellä tai joella.

Alueen varhaisimpana havaintona pikku-uikusta voitaneen pitää Kivirikon mainitsemaa havaintoa Nurmijärveltä vuodelta 1895 (Kivirikko 1947). Uudemman ajan ensimmäinen havainto koskee Tuusulan Rantamossa 6-7.11.1982 tavattua lintua (Timo Hämäläinen).

Seuraava havainto tehtiin Hyvinkäällä Kytäjän patoaltaalla 15.5.1993, missä juhlapukuinen lintu piileskeli tulva-altaan reunapajukossa (Ari Ahtiainen ja Veikko Salo).

Eniten pikku-uikkuja on havaittu syksyllä. Jaksolla 22.10-25.11 laji on havaittu kymmenen kertaa. Syksyllä 2012 pikku-uikkuja nähtiin useita:

• 9-13.10.2012 Nurmijärvi Lepsämän Isoniityn tulvalla päivittäin 1-2 lintua (Pertti Saunamäki ym)
• 17.10.2012 Nurmijärvi Sääksjärvi Haukilammen ranta (Ari Ahtiainen)
• 29.10.2012 Tuusula Halosenniemi (Jouko Olkio)
• lisäksi laji havaittiin 31.10.2012 Keravalla (Apus WWW)

Laji on tavattu myös Tuusulan Rantamossa kahdesti: ensin 18.8.2006 Rantamon puoleisella altaalla (Juha Honkala) ja sitten 16-25.9.2009 Seittelin kosteikkoaltaalla (Ari Ahtiainen). Nurmijärven Valkjärvellä Antti Mähösen löytämä pikku-uikku viihtyi useita päiviä 27.10-3.11.2002.

Pikku-uikkuja nähdään Suomessa myös talvisin lähes joka vuosi. Sulapaikkojen vähäisyyden takia alueella ei kuitenkaan ole todettu lajin talvehtimista. Myöhäisin syyshavainto koskee Mika Asikaisen Keravalta 21.11.2004 löytämää lintua, joka viihtyi Keravanjoessa itsenäisyyspäivään 6.12.2004 asti.

Keväthavaintoja pikku-uikusta on kuudelta vuodelta jaksolla 9.4-15.5 ja niiden perusteella Hyvinkään Ridasjärvellä näyttää olevan eniten potentiaalia lajin pesimäpaikaksi. 

Sininärhi - Coracias garrulus

Sininärhi Virossa

Sininärhi pesii laajalla alueella Afrikan pohjoisosista Etelä-Eurooppaan ja lounaiseen Aasiaan asti. 1700-luvulla lajin levinneisyysalue ulottui myös Skandinaviaan. Sininärhen pesintöjä todettiin 1700-luvun lopulla viitenä peräkkäisenä kesänä myös Turun seudulla.  Viimeisin pesintä todettiin Maarianhaminan lähellä kesällä 1943.

Uudellamaalla sininärhi on tavattu lähes 70 kertaa. Viime vuosisadalla lajista tehtiin havaintoja   miltei vuosittain 1980-luvun puoliväliin asti asti, mutta sen jälkeen lajista on tullut suurharvinaisuus.

Alueen ensimmäinen havainto Nurmijärven Rosskogin tilalta 14.5.1845 mainitaan Ilmari Hildenin Ornis Fennicaan laatimassa katsauksessa  (Hilden 1933). Merikallion arkistosta löytyy Keravan Kaskelassa tehty havainto 25.5.1949 (A.Oksanen). Ornis Fennicassa (31:87) on julkaistu myös havainto Tuusulan Nuppulinnasta 28.6.1954.

Seppo Niiranen ja Jari Korhonen näkivät sininärhen langalla Tuusulan Rantatien varrella 3.6.1971 (Lintumies 10:26). Hyvinkään ensimmäisen havainnon teki R.Heino Kytäjän Keihäsjoella 3.6.1973 (Lintumies 10:26) ja seuraavan Jyrki Svanström Kytäjän Haapasissa 16.7.1976. Pari kesää myöhemmin Timo Mahlanen löysi Keravan Vankilanpelloilta Kaskelasta sininärhen 4.7.1978. Viimeisin tarkastettu havainto koskee Jukka Tannerin Hyvinkäälla Kytäjän Postin alueella 3.10.1982 tapaamaa lintua.

Tringan alueen sininärhihavainnoista on julkaistu katsaus (Pynnönen 2004).

Keltahemppo - Serinus serinus

Keltahemppo, koiras Helsingissä toukokuussa 2011

Etelä-Euroopassa runsaana pesiviä keltahemppoja tavataan Suomessa vuosittain ja myös pesintöjä on todettu useamman kerran.

Alueen ensimmäisen keltahempon löysi Ari Lavinto Järvenpään nykyisen Rantapuiston alueella sijainneelta Savikon rikkaruohokentältä 25.11.1981. Tuoreempi havainto koskee peltolintulaskennoissa tavattua ohimuuttavaa yksilöä, jonka Ville Vepsäläinen kirjasi Nurmijärven Lepsämässä 9.5.2001.

Kiljukotka - Aquila clanga

Kiljukotka Omanissa

Vielä runsaat sata vuotta sitten kiljukotka kuului maamme vakinaiseen pesimälinnustoon. Pesivien emolintujen ampuminen ja pyynti raudoilla hävitti lajin Suomesta eikä lajin pesinnästä ole vuoden 1975 jälkeen juurikaan havaintoja. Kiljukotka on hävinnyt pesimälajina myös lähialueiltamme Virosta, mutta pesinee yhä Karjalan kannaksella ja siitä itäänpäin Venäjällä. 

Kiljukotkasta tehdään Suomessa yhä useita havaintoja vuosittain. Lajin esiintymisen seurantaa vaikeuttaa kuitenkin täällä levinneisyysalueen reunalla lisääntyvä risteytyminen yleisemmän pikkukiljukotkan kanssa. Risteymien varma erottaminen vaatii aina lähietäisyydeltä saatuja valokuvia.

Kiljukotka saalistaa vesimyyriä ja muita jyrsijöitä rehevillä ja hetteikköisillä rannoilla ja sellaisilla paikoilla on tehty lähes kaikki alueen havainnotkin. Varhaisin havainto, joka hyvinkin saattaa koskea kiljukotkaa tehtiin jo huhtikuussa 1933, kun Leo Lehtonen löysi ison kotkan istumasta ladon katolla Nurmijärven kirkonkylän järvellä.

Ensimmäinen tarkastettu havainto tehtiin vasta 8-10.9.1981 Mäntsälän Kotojärvellä, jossa nuori kiljukotka oli paikallisena (Markku Huhta-Koivisto ym). Seuraavaaksi kirjattiin Hyvinkään ensimmäiset havainnot Ridasjärveltä, jossa 13.5.1995 esiaikuinen tai vanha lintu saalistelemassa ja mahdollisesti sama lintu myöhemmin kesällä pitempään järven länsirannalla 9-17.7.1995 (RK Ahtiainen 1995a).  

Hyvinkään Ridasjärvestä onkin tullut alueen potentiaalisin paikka kiljukotkan näkemiselle. Ensimmäisten havaintojen jälkeen laji on näyttäytynyt siellä uudestaankin:

• 23-26.4.2003 Esiaikuinen jäi yöpymään rantasuolle ja nähtiin seuraavana päivänä uudelleen (ARK Koskinen 2003)
• 9.8.2003 Vanha lintu laskeutui kaartelun jälkeen järven länsirannan metsään ja jatkoi pian itään (Jari Siven)
• 16.7.2006 Nuori lintu muutti kaakkoon (Seppo Tuominen)
• 2-14.9.2013 Esiaikuinen vaalean fulvescens-tyypin kiljukotka saapui lännestä järvelle ja jäi paikalliseksi lähes kahdeksi viikoksi (Ari Ahtiainen)

Alueen muut havainnot:

• 1.5.2006 Nuori lintu muutti kaakkoon Tuusulan Rantamossa (Juha Honkala ym)
• 29.4.2009 Esiaikuinen lintu paikallisena Tuusulan Rantamossa (Markku Mikkola-Roos)

Näiden lisäksi alueelta on ilmoitettu kymmenkunta havaintoa lajiparista kiljukotka/pikkukiljukotka.

Kirjokerttu - Sylvia nisoria

Kirjokerttu Helsingin Lauttasaaressa lokakuussa 2009

Kirjokerttu on eteläinen laji, jonka parhaat pesimäalueet sijaitsevat lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla. Laji suosii kuivia ja avoimia pensaikkomaita. Myöhäinen kevätmuutto käynnistyy toukokuun lopulla. Nuoret linnut vaeltavat pesimäpaikoilta syksyisin eri suuntiin ja sisämaassa onkin parhaat mahdollisuudet näiden tapaamiseen elo-syyskuussa.

Kirjokertusta on tehty alueella alun toistakymmentä havaintoa, kaikki Tuusulanjärven rannoilta. Suuri osa havainnoista koskee verkkorengastuksissa saatuja lintuja.

Alueen ensimmäinen nuori kirjokerttu lensi rengastajien verkkoon Järvenpään Linturannassa 8.8.1981 (Seppo Niiranen ja Jari Korhonen). Elokuussa 1986 rengastettiin seuraavat kaksi kirjokerttua ja sen jälkeen vuosina 1987-94 muutamia kirjokerttuja rengastettiin samoilla paikoilla joka vuosi lukuunottamatta vuotta 1991.

Ainoa maastohavainto kirjokertusta koskee Keijo Hannukaisen Rantamon rannasta 2.8.1996 löytämää lintua, joka nähtiin pensaikkoisella rantaniityllä useita kertoja 21.8.1996 asti.

Valkopäätiainen - Parus cyanus

Valkopäätiainen Hyvinkään Kytäjällä 2.12.1979

Valkopäätiainen on keskiaasialainen laji, joka on pysynyt Suomessa suurharvinaisuutena. Ensimmäiset havainnot lajista tehtiin vasta 1970-luvulla. Lähes kaikki havainnot on tehty talviaikaan, jolloin valkopäätiaiset viihtyvät sinitiaisten tapaan ruovikoissa, mutta käyvät mielellään myös ruokinnoilla.

Valkopäätiainen on tavattu alueella vain kerran. Jukka Meriläinen ja Jaska Risku löysivät ja valokuvasivat valkopäätiaisen Hyvinkäällä Kytäjän Vanhakylässä 2.12.1979.

Lapinpöllö - Strix nebulosa

Lapinpöllö Sipoossa maaliskuussa 2013

Lapinpöllö on pohjoisten havumetsien lintu, joka liikkuu pikkujyrsijöiden esiintymistä seuraten laajalla pesimäalueellaan paikasta toiseen. Kun ravintoa on paljon, lapinpöllö voi pesiä myös Etelä-Suomen metsissä.

Alueen ensimmäinen havainto lapinpöllöstä koskee 17.3.1979 Nurmijärvellä tavattua lintua, jonka löysi ja valokuvasi Matti Soini. Nurmijärveltä on toinenkin havainto Numlahden kylän Kuhajärven pelloilta, josta Keijo Hannukainen ilmoitti lapinpöllöhavainnon 5.11.1982 (ARK Hannukainen 1982).

Lapinpöllöjä vaeltaa ajoittain talvisin Etelä-Suomeen, kun pikkujyrsijöiden saanti pesimäseuduilla vähenee. Näitä vaelluksia on kirjattu ainakin vuosilta 1980/81, 1989/90, 2000/2001, 2006/2007 ja viimeksi 2012/13. Pääosa alueen havainnosta koskeekin näitä invaasiotalvina havaittuja lintuja:

• 13.3-7.4.1981 Kerava Ollila (Mikko Savelainen ym), rengastettiin 2.4.1981 (Seppo Niiranen)
• 5-13.12.2000 Hyvinkää Ridasjärvi, näkyi vastarannalla lintutornista (Jari Siven ym)
• 26.12.2006 -11.2.2007 Hyvinkää Kaidanpää-Ridasjärvi 2 yksilöä (Ritva Nurmi ym)
• 11.10.2009 Tuusula Ruotsinkylä (Timo Leppänen ym)
• 27.9.2012 Kerava Myllynummen vanha kaatopaikka (Mikko Savelainen)
• 6.12.2012 Olli Elo valokuvasi lapinpöllön Mäntsälässä (Apus WWW)
• 3.2.2013 Hyvinkää Kytäjän suora (Jukka Laiho ym)
• 29.3-2.4.2013 Tuusula Siippoon Mäkikylä (Päivi Juvonen ym)

Lapinpöllö on ainakin kerran pesinytkin Mäntsälässä Hyvinkään rajan tuntumassa Kaukasten kylän takametsässä. Rainer Salo löysi pesinnän kanahaukan pesää tarkastaessaan ja Tapio Solonen rengasti kolme poikasta. Pesinnästä, joka oli Uudenmaan ensimmäinen,  on julkaistu tiedonanto (Solonen 1985b).