Tunturikihu - Stercorarius longicaudatus

Tunturikihut pesivät Skandinavian ja Venäjän tunturiylängöillä ja tundralla. Pitkänmatkan muuttajina ne talvehtivat trooppisilla merialueilla. Kevätmuutto kulkee toukokuun jälkipuoliskolla sekä Pohjanlahtea että Suomenlahtea pitkin. Syysmuutto, joka ajoittuu elo-syyskuulle, on paljon huomaamattomampaa.

Tunturikihu on sisämaassa hyvin harvinainen läpimuuttaja, josta on alueella tehty vain neljä julkaistua havaintoa. Ensimmäinen, ja samalla ainut keväthavainto,  koskee Tuusulan Rantamossa 19.5.1974 muutolla havaittua vanhaa lintua, jonka löysivät Markku Palmu, Ari Lavinto ja Erkki Hirvikangas.

Seuraavaa havaintoa saatiin odottaa yli 20 vuotta, kunnes Seppo Verhiö löysi 3.10.1996 Hyvinkään Kytäjärveltä nuoren tunturikihun. Lintu oli joutunut keskeyttämään muuttomatkansa loukkaantumisen takia, sillä se roikotti lentäessään toista jalkaansa. Lintu viihtyi järvellä 10.10.1996 asti ja kaiketikin menehtyi lopulta (ARK Ahtiainen 1996b).

Viimeisimmät havainnot:

• 19.8.2004 Järvenpään Linturannassa muutti vanha lintu etelään (Jukka Vihanto)
• 8.10.2009 Tuusulan Halosenniemessä muutti nuori tunturikihu etelään (ARK Ahtiainen 2009)

Pikkukajava - Rissa tridactyla

Nuori pikkukajava Porkkalanniemellä
joulukuussa 2013

Pikkukajava on Pohjanmerellä ja Jäämeren rannoilla runsaana esiintyvä lokkilintu, jota tavataan maassamme vähälukuisena läpimuuttajana vuosittain. Joinakin vuosina syysmuuttoaikaan osuvat länsimyrskyt aiheuttavat runsaampia esiintymisiä Suomen merialueilla. On myös ilmeistä, että jonkin verran pikkukajavia muuttaa joka syksy loka-joulukuussa Vienanmereltä Suomen sisämaan yli lounaaseen.

Alueen ensimmäinen julkaisukelpoiseksi tarkastettu havainto lajista tehtiin 18.5.1974 Tuusulanjärvellä, kun Mikko Salo ja Erkki Hirvikangas näkivät Tuusulan Rantamosta käsin järvellä vanhan pikkukajavan. Alueelta on julkaistu kaksi tätä varhaisempaakin havaintoa vanhoista linnuista, mutta niitä ei ole tarkastettu Rariteettikomitean toimesta (ensimmäinen havainto on ajalta ennen RK:n perustamista):

• 29.4.1969 Tuusula Tuusulanjärvi (Pekka Nurminen), ks Lintumies 3/1969 (5:63)
• 22.9.1973 Tuusula Rantamo (Kimmo Olkio), ks Lintumies 1/1975 (10:26)

Muut tarkastetut havainnot vuoteen 1994 asti:

• 15.1.1975 Tuusula Rantamo, nuori lintu länteen (Seppo Niiranen ja Matti Raitio)
• 18.6.1982 Järvenpää Tuusulanjärvi, vanha lintu joka viihtyi naurulokkien joukossa nykyisen Rantapuiston paikalla sijainneella Savikon kentällä  (Juha Honkala, Jari Korhonen ja Seppo Niiranen)
• 5.10.1982 Järvenpää, nuori lintu löytyi kuolleena, kaiketikin autoon törmänneenä ja oli rengastettu 5.7.1982 Vuoreijassa Norjassa (havainnoitsija tuntematon)
• 4.4.1994 Tuusula Vanhakylä, nuori lintu lepäili isossa lokkiparvessa tulvalla ja lähti luoteeseen (Ari Ahtiainen, Jari Siven ja Timo Kärkkäinen)
• 19.4.1994 Tuusula Halosenniemi, nuori lintu (Jukka Vihanto)

Tuoreimmat havainnotkin ovat jo lähes 20 vuotta vanhoja:

• 20.4.1996 Hyvinkää Noppo, nuori lintu muutti pohjoiseen (Ari Ahtiainen ja Ari Väätäinen)
• 20.10.1996 Hyvinkää Ridasjärvi, nuori lintu oli laskeutunut sumuiselle järvelle ja lähti pohjoiseen (Ari Ahtiainen)
• 21.10.1996 Tuusula Halosenniemi, ainakin yksi nuori lintu muutti etelään (Ari Ahtiainen ja Keijo Hannukainen)
• 26.10.1996 Järvenpää Tuusulanjärvi, nuori lintu muutti lounaaseen (Tapio Paavola)

Punajalkahaukka - Falco vespertinus

Nuori punajalkahaukka Hyvinkään Kytäjällä
elokuussa 2012

Punajalkahaukkoja esiintyy Itä-Euroopassa muun muassa Unkarin pustalla, missä ne  pesivät yhdyskunnittain mustavaristen pesissä. Laji on Suomessa jokakeväinen ja varsinkin syksyinen pikkuharvinaisuus, jonka tapaa tähystämässä saalista langoilla ja tolpilla tai korentopyynnissä taivaalla sopivilla kosteikoilla. Kesällä 2003 todettiin Oulun seudulla myös onnistunut pesintä. 

Alueella punajalkahaukka on yhä harvinaisuus, vaikka lajista on kertynyt havaintoja jo yli 30. Ensimmäinen kerran laji tavattiin 17.5.1973 Nurmijärvellä, kun Jukka Meriläinen löysi naaraslinnun Rajamäen Isokallion alueelta. Alueen seuraava havainto on julkaistu Päijät-Hämeen Linnut lehdessä (2/1976) ja se koskee 14-16.5.1976 Mäntsälässä Linnaisten kartanolla tavattua naaraslintua  (J.Eronen). Seuraavana vuonna nähtiin vanha koiras 31.5-2.6.1977 Järvenpäässä Savikon ruderaatilla (Ari Lavinto, Seppo Niiranen ym). Pitkän tauon jälkeen löytyi Hyvinkään ensimmäinen yksilö, naaras, jonka Pertti Raunemo kaitafilmasi 12.5.1986 Kytäjän Vanhankylän pelloilla (RK Ahtiainen 1997). 

Vuodesta 1991 lähtien havaintojen määrä on lisääntynyt. Keväisin punajalkahaukkoja on tavattu eniten jaksolla 10-24.5 ja syksyisin jaksolla 23.8-6.9. Keväthavainnoista enemmistö koskee naaraslintuja, vanhoja koiraita on edellä mainitun Järvenpään havainnon lisäksi nähty vain kolme. Syksyllä nähdään pääosin nuoria lintuja, joilla on eniten taipumusta vaelteluun pesinnän jälkeen. Syksyllä on kuitenkin nähty kahdesti vanha koiraskin.

Syksyllä 2005 koettiin Etelä-Suomessa punajalkahaukkojen invaasio. Alueella tehtiin elo-syyskuussa havaintoja ainakin kahdeksasta eri linnusta, kaikki nuoria. Tuusulan Rantamossa nähtiin 26-31.8.2005 parhaimmillaan kaksi lintua yhtä aikaa (ARK Ahtiainen 2005b).

Turturikyyhky - Streptopelia turtur

Turturikyyhky Virossa

Turturikyyhky on eteläinen laji, joka 1900-luvun lopulla alkoi vallata pesimäaluetta Suomestakin. Sittemmin levittäytyminen tuntuu pysähtyneen ja vaikka havaintoja lajista koko maassa tehdään vuosittain, ovat pesinnät nykyisin hyvin harvinaisia.

Alueen ensimmäisen turturikyyhkyn havaitsivat Seppo Niiranen ja Matti Raitio Järvenpäässä 28.9.1971, kesyn tuntuinen yksilö ruokaili viljapellossa. Ensihavainnon jälkeen lajista tehtiin 1970-luvulla lähes vuosittain useampiakin havaintoja seuraavasti:

• 1974: vain yksi havainto Nurmijärven Järvenpohjan pelloilta (Matti Soini)
• 1975: viisi havaintoa
• 1976: yhdeksän havaintoa, Tuusulan Rantamosta useita havaintoja enimmillään kolmesta linnusta (Seppo Niiranen ym.)
• 1977: vain yksi havainto Hyvinkään Kuumolasta (Rainer Salo)
• 1978: kaksi havaintoa, joista toinen koskee Järvenpäässä 1-28.8,1978 nähtyä lintua (Seppo Niiranen ym.)
• 1979: havainnot Hyvinkäältä (Raimo Åberg) ja Tuusulasta (Olli Elo)

1980-luvulla turturikyyhkyn esiintyminen jatkui tasaisena ja kesällä 1988 Mäntsälän Ohkolassa Kari Korhonen todisti kotipihassan turturikyyhkyjen pesintää. Soidinlentoa esittänyt pari nähtiin 2.6-5.8.1988 ja linnut pesivät  ensin kesäkuun alussa ja uudelleen heinäkuun lopulla. Ainakin jälkimmäinen pesintä onnistui, koska lintujen nähtiin vievän ruokaa poikasille kuuseen. Poikasia ei kuitenkaan nähty.

Vielä 1990-luvun alkupuolella turturikyyhkyhavaintoja tehtiin vuosittain, mutta sen jälkeen lajia ei nähty vuoteen 2000 mennessä kertaakaan.

Tässä kaikki tuoreemmat havainnot vuodesta 2000 lähtien:

• 22.6.2001 Nurmijärvi Kuhajärvi, paikallinen (Timo Kärkkäinen)
• 3.7.2001 Nurmijärvi Numlahti, kiertelevä lintu (Keijo Hannukainen)
• 7-17.10.2001 Tuusula Vanhakylä, nuori lintu peltotiellä ja välillä sisällä maatilan hallissa (Juhani Laine ym.)
• 15-17.10.2001 Järvenpää Lepola, vanha lintu paikallisena (Raimo Pakarinen)
• 3.6.2004 Mäntsälä Kaanaa, lintu langalla (Jari Siven)
• 7.6.2004 Hyvinkää Sofieberg, laulava lintu paikallisena (Jukka Meriläinen)

Pikkutiira - Sterna albifrons

Pikkutiira Hangossa kesäkuussa 2007

Pikkutiira on Suomessa harvinainen pesimälintu, joka suosii hiekkaisia merenrantoja.

Alueen ensihavainto pikkutiirasta tehtiin Tuusulan Rantamossa 10.8.1971, kun Olli Kivinen löysi rannan savikasoilla ja lumpeenlehdillä paikallisena viihtyneen linnun.

Toisen kerran pikkutiira vieraili Tuusulanjärvellä 12.7.1998, kun MC Ralluksen kesäralliryhmä (Timo Böhme, Tuukka Kupiainen, Juha Laaksonen ja Kari Soilevaara) näki linnun Tuusulan Halosenniemestä. Pikkutiira lenteli Tiiraluodon ympärillä ja se nähtiin myös Järvenpään Vanhankylänniemestä (ARK Ahtiainen 1998a).

Viimeisin havainto koskee 29.6.2008 Hyvinkään Kytäjärvellä nähtyä lintua (Ari Väätäinen ym.)

Karikukko - Arenaria interpres

Karikukko Loviisan saaristossa kesäkuussa 2013

Karikukko on pohjoisten rantojen kahlaaja, jonka kanta Suomen rannikolla on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Sisämaassa hyvin harvinainen, voi kuitenkin pysähtyä tulvilla varsinkin kevätmuuttoaikaan huhti-toukokuussa.

Alueen ensimmäinen merkintä karikukosta koskee M.Sydänheimon Tuusulassa 12.9.1914 havaitsemaa lintua (Sydänheimo 1919).

Seuraavan kerran karikukko tavattiin Tuusulan Rantamossa 28.5.1971, löytäjänä Olli Kivinen. Seuraavana vuonna laji nähtiin kerran, mutta vuonna 1977 peräti neljä kertaa, kaikki Tuusulanjärvellä. Hyvinkään ensimmäinen havainto tehtiin Ridasjärvellä 18.5.1989, kun Raimo Åberg ja Tauno Pohjalainen löysivät järveltä karikukon.

1990-luvulla karikukkoja havaittiin 7 kertaa, jaksolla 29.4-25.5.1996 kahdesti Hyvinkään Ridasjärvellä ja kerran Järvenpäässä Tuusulanjärven tiiraluodolla. Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä havaintoja tehtiin 5 kertaa, näiden joukossa Mäntsälän ensimmäinen havainto Sulkavanjärven rantatulvalla 29-31.7.2004 viipyneestä linnusta, jonka löysi Petri Sola.

Tämän jälkeen havainnot ovat vähentyneet, 2010-luvulta on vain yksi havainto. Laji havaittiin 1.5.2010 Tuusulassa (Apus WWW).

Sepeltasku - Saxicola maurus

Sepeltasku Kirkkonummella syyskuussa 2012

Sepeltasku on mustapäätaskusta äskettäin erotettu lajinsa, joka esiintyy Suomessa lähes jokavuotisena harvinaisuutena. Keväisin laulavia koiraita nähdään varsinkin Itä-Suomessa Kuusamoa myöten ja syksyisin liikkeellä ovat kaakkoisilta pesimäseuduiltaan vaeltavat nuoret linnut.

Alueen ensimmäinen sepeltasku, nuori koiras, löytyi kuolleena 13.12.1961 Järvenpään Suvirannan parvekkeelta ja lintu toimitettiin  Helsingin yliopiston Eläinmuseon kokoelmiin (Ornis Fennica 40:157). Lajiparin jakamisen jälkeen tästä tuli Suomen ensimmäinen sepeltaskua, Saxicola maurus, koskeva havainto.

Toisen sepeltaskun löysi Ari Ahtiainen Hyvinkään Vanhamyllyn siirtolapuutarhan alueelta 7-8.10.2000. Lintu liikkui rikkaruohostoisella kentällä ja kasvimailla (ARK Ahtiainen 2000b).

Pohjankiisla - Uria lomvia

Marraskuun lopussa 1902 Vienenmereltä etelään liikkunut lumimyrsky harhautti Suomeen ja nykyiseen Itä-Karjalaan satoja Jäämeren lintuja. Tringan alueellakin tehtiin kahdeksan havaintoa pohjankiislasta. Näistä J.A.Palmenin Rajamäeltä 4.12.1902 kuolleena löytämä lintu oli yksi ensimmäisistä. Palmen vei linnun Pro Fauna et Flora Fennican kokoukseen 6.12.1902 yhdessä Hausjärveltä 1.12.1902 löytämänsä pohjankiislan kanssa. Näitä havaintoja ja vuoden 1902 vaellusta on käsitelty Linnut-lehden artikkelissa (Pöyhönen 1996).

Keräkurmitsa - Charadrius morinellus

Keräkurmitsa Hyvinkään Sofiebergissa elokuussa 2014

Keräkurmitsa pesii Suomessa vain korkeimpien tuntureiden puuttomilla lakialueilla Metsä-Lapista pohjoiseen. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Keräkurmitsa on Uudellamaalla harvinaisuus. Keväällä keräkurmitsoja tavataan silloin, kun lajin päämuuttoaikaan toukokuun lopulle osuu muuton keskeyttävä pohjoinen kylmänpurkaus. Muulloin linnut lentävät pysähtelemättä pesimätuntureilleen. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, ja silloin lintuja voi pysähdellä Etelä-Suomen isoille peltoaukeille. 

Syksyllä keräkurmitsahavainnot keskittyvät jaksolle 15-23.9 ja koskevat useimmiten puvultaan värittömämpiä nuoria yksilöitä. Alueen ensimmäisen löysi Matti Raitio Tuusulasta Rantamon rantaniityltä poikkeuksellisen myöhään 28.10.1963 (Lintumies 10:26). Seuraavat tavanomaisempaan aikaan: 2.9.1986 peloton nuori lintu Mäntsälässä Sulkavan pelloilla (Olli Elo) ja 17.9.1989, jolloin  löytyi Tuusulan Rantamosta kuollut nuori keräkurmitsa (Seppo Niiranen). Nurmijärven ensimmäinen havainto koskee Timo Kärkkäisen löytämää nuorta lintua, joka viihtyi Järvenpohjan peltojen laajalla aukealla 21-22.9.1993 (ARK Kärkkäinen 1993).

Keväthavaintoja juhlapukuisista keräkurmitsoista on tehty kahdeksan kertaa useimmiten jaksolla 24-28.5. Linnut suosivat laajoja peltoaukeita, joilla on toukotöiden aikaan tasaisia multa- ja oraspeltoja. Keväthavaintojen joukosta löytyy myös Hyvinkään ensimmäinen havainto lajista Ylentolan Peräniityllä 27-28.5.2005 (ARK Ahtiainen 2005).

Sepelrastas - Turdus torquatus

Sepelrastas Helsingin Laajasalossa huhtikuussa 2014

Sepelrastas pesii harvalukuisena tunturialueen jyrkänteillä ja suosii erityisesti tunturikoivikoita. Laji on Suomessa säännöllinen läpimuuttaja, jonka kevätmuutto kulkee pääosin Pohjanlahden rannikkoa seuraten. Syysmuutolla paljon vähälukuisempi.

Sepelrastas on tavattu alueella vähän yli 50 kertaa. Muutaman kerran on tavattu kaksi lintua, muuten havainnot koskevat yhtä yksilöä kerrallaan. Lajia etsitään usein isoista rastasparvista, mutta se löytyy useimmiten niistä erillään viihtyvänä, usein myös yksinään ruokailevana.

Alueen ensimmäisen havainnon sepelrastaasta kirjasi Raimo Åberg Tuusulan Jokelassa 9.10.1959. Tämän lisäksi syyshavainto on saatu vain Hyvinkään Paavolassa ikkunaan törmänneestä ja kuolleesta linnusta 25.9.1990 (ilmoitti Rainer Salo).

Keväiset sepelrastashavainnot osuvat kaikki jaksolle 10.4-9.5. Eniten havaintoja on tehty vapun alusviikolla. Myös toukokuun alkupäiviltä on useita havaintoja. Havaintojen perusteella sepelrastaat ovat löytyneet sieltä, missä eniten retkeillään: pelloilta, rannoilta ja kotipihoilta. Mitään yksittäistä paikkaa ei niiden perusteella voi pitää muita parempana, ellei sellaiseksi katsota Hyvinkään Kulomäen laskettelurinnettä, joka lumien sulamisaikaan tarjoaa kosteita pälviä rastaiden ruokailupaikoiksi.