Pulmussirri - Calidris alba

Pulmussirri Porvoossa elokuussa 2012

Vuorovesirantoihin mieltynyt pulmussirri on sisämaassa isosirriäkin harvinaisempi laji, vaikka sekin muuttaa säännöllisesti Suomen kautta arktisille pesimäalueilleen. Alueella laji onkin toistaiseksi havaittu vain 7 kertaa.

Ensimmäinen havainto saatiin 6.8.1988, kun Tuusulanjärven Tuomalanrannan pienellä rantakalliolla nuori lintu tuli aivan havainnoitsijan jalkojen juureen (Juha Honkala).

Muut havainnot:

• 7-8.8.2001 Tuusulan Rantamon uusilla kosteikkoaltailla vaihtopukuinen vanha lintu (Olli Kivinen ym) ja samassa paikassa myöhemmin 1.9.2001 myös nuori yksilö (Olli Kivinen)
• 17.8.2004 Tuusulan Rantamossa tundrakurmitsaparvessa lounaaseen muuttava yksilö (Jouko Olkio ja Juhani Laine)
• 25.9.2004 nuori lintu laskeutui paikalliseksi Tuusulanjärven Halosenniemen rantakalliolle (Jouko Olkio)
• 20.7.2009 kaksi vanhaa lintua löytyi Tuusulan Rantamon kosteikon laajennukselta Seittelin altaan pohjalta (Jouko Olkio)
• 3.8.2012 neljän linnun muuttoparvi lounaaseen Hyvinkään Ridasjärvellä (Jari Siven)

Lisäksi Tringa-lehdessä (Cairenius et al 1988) on julkaistu syksyltä 1987 erheellisesti havainto pulmussirristä, vaikka havainto koskee suosirriä (Calalp vs Calalb).

Allihaahka - Polysticta stelleri

Allihaahka, koiras Varanginvuonolla

Alueella on tehty vain viisi havaintoa näistä arktisella tundralla pesivistä ja Itämerellä talvehtivista koreista merisorsista: Ensimmäinen havainto koskee Olli Kivisen Tuusulan Rantamossa havaitsemaa koiraslintua, joka lepäili Tuusulanjärvellä pienessä tukkasotkaparvessa 14.5.1988.

Seuraavakin havainto tehtiin Tuusulanjärvellä, kun Juha Honkala ja Juhani Laine löysivät 23.5.1995 Järvenpäästä peräti seitsemän allihaahkan parven. Linnut olivat kaikki naaraspukuisia, mutta kaukoputkella neljä niistä pystyttiin määrittämään nuoriksi koiraiksi.

Seuraavakin havainto koskee kevätmuutolla pysähtynyttä parvea, jonka Timo Koivisto näki Hyvinkään Kytäjärvellä 10.5.1999. Parvessa oli kaksi koirasta ja naaras, jotka nukkuivat järven selällä. Havainto on dokumentoitu kirjallisesti (ARK Koivisto 1999).

Allihaahkojen syysmuutto kulkee usein maamme yli hyvin myöhään syksyllä tai jopa alkutalvesta. Kerran on Hyvinkään Latostenmaanmäeltä nähty 40 linnun muuttoparvi 10.12.2000 (Ari Väätäinen ja Jari Siven). Toistaiseksi viimeisin havainto koskee Tuusulanjärvelle uudenvuodenyönä laskeutunutta parvea, joka löytyi 1.1.2008 (Olli Kivinen).

Pikkuhuitti - Porzana parva

Pikkuhuitti, koiras Virossa

Pikkuhuitti on levinnyt Suomeen kaakosta, missä se pesii aroseutujen rehevillä kosteikoilla. Lajin äänet on opittu kunnolla tuntemaan vasta viime vuosikymmenten aikana. Vaikka pikkuhuittikoiraan ja erityisesti naaraan soidinääntelyä on vaikea erottaa kosteikkojen muutenkin hyvin äänekkäästä kesäyön konsertista, on havaintojen määrä 1980-luvulta alkaen oikeastikin kasvanut. Parikkalan Siikalahdella lajista on tullut säännöllinen, havaintoja saadaan 2-5 yksilöstä joka kesä. Kun lisäksi Haminassa onnistuttiin kesällä 1984 varmistamaan lajin ensipesintä, voidaan pikkuhuittia nykyisin pitää maamme pesimälinnustoon kuuluvana, joskin sen kanta arvioidaan vain 1-10 parin suuruiseksi (Väisänen et al 1998). 

Alueen ensimmäinen havainto koskee Hyvinkäällä Ridasjärven Parikkaanojalla 24.4.1986 nähtyä ja valokuvattua naarasta (Ilkka Nurttila ja Timo Ahokas). Toisen kerran pikkuhuitti tavattiin 10-16.6.2000, jolloin koiras huuteli Tuusulanjärven eteläpään luhdalla (Tapani Laine). Lintu lauloi löydettäessä aamuyöllä jonkin verran vajaita säkeitä, mutta löytöpäivän iltana koiraan nenäsointiset huutosarjat päättyivät jo lajityypillisesti sarjan loppua kohti nopeutuviin haukahduksiin (ARK Laine 2000).

Amerikantavi - Anas carolensis

Amerikantavi, koiras Helsingin Vanhankaupunginlahdella

Kotoisen tavimme amerikanserkku on tavattu alueella vain kerran: 11-15.5.1985 Hyvinkään Neitsytsaaressa Kytäjoen tulvalla. Ari Ahtiainen löysi juhlapukuisen koiraan pienestä taviparvesta tulvan vesilintuja laskiessaan. Jokavuotisella tulvajärvellä lepäili tuolloin runsaasti kahlaajia ja sorsia (RK Ahtiainen 1985).  

Havainto oli löytöpäivänä vasta toinen koko Suomesta ja sitä pidettiin silloin tavin pohjois-amerikkalaisena rotuna. Amerikantavi sai lajin aseman vasta vuonna 2003, kun Birdlife Suomen Rariteettikomitea otti käyttöön yleiseurooppalaisen AERC:n taksonomisen komitean vahvistaman lajilistan. Nykyisin amerikantaveja nähdään Suomessa lähes vuosittain. 

Lyhytnokkahanhi - Anser brachyrhynchus

Lyhytnokkahanhi Hyvinkään Kytäjällä huhtikuussa 2008

Lyhytnokkahanhea pidettiin vielä 1990-luvulla koko Suomessa harvinaisena läpimuuttajana, joita keväisistä hanhiparvista löytyi vain muutamia. Sen jälkeen laji on nopeasti runsastunut ja samaan aikaan parantunut optiikka on tuonut merkittävän avun lajin määritykseen. Pohjanmaalla levähtävissä tuhatlukuisissa hanhiparvissa tavataan nykyisin kymmeniä ja jopa satoja lyhytnokkahanhia joka kevät.

Uudenmaan parhaat hanhikerääntymät löytyvät nykyisin Hyvinkään Kytäjän, Nurmijärven Lepsämän ja Tuusulan Rantamon tulvilta, joissa lyhytnokkahanhiakin tavataan nykyisin varsin säännöllisesti.

Alueen ensimmäinen havainto lajista tehtiin muutontarkkailussa Hyvinkään Ridasjärvellä Päijänne-tunnelin louhoksella 27.4.1985, kun metsähanhiparvessa muutti myös lyhytnokkahanhi (RK Siven 1985). Myös 1990-luvulla laji nähtiin vain yhden kerran 18.4.1999 Hyvinkäällä Nopon Palosenkalliolla, missä lyhytnokka muutti seitsemän metsähanhen parvessa (ARK Ahtiainen 1999).

Vuodesta 2001 lähtien lajista on tullut jokakeväinen läpimuuttaja ja vuosittaiset havaintomäärät ovat kasvaneet jatkuvasti. 2000-luvun alkuvuosina jäätiin vielä 1-3 havaintoon vuodessa, mutta jo saman vuosikymmenen lopussa kertyi 3-7 havaintoa vuodessa. 2010-luvulla lyhytnokkahanhia on nähty jo yli 10 yksilön vuosivauhtia. Tähänastinen ennätysvuosi oli 2013, jolloin tehtiin parikymmentä havaintoa yli 20 linnusta. Suurin kerääntymä laskettiin Hyvinkäällä Kytäjoen tulvalla 5.5.2013, peräti 9 lintua (Pekka Komi).

Syyshavaintoja lyhytnokkahanhesta on myös useammalta vuodelta:

• 24-28.9.2003 Tuusula Rantamo yksinäinen vanha lintu (Pekka Toiminen)
• 12.9.2010 Tuusula Rantamo lounaaseen muuttava isossa metsähanhiparvessa (Ari Ahtiainen)
• 4-11.10.2012 Nurmijärvi Lepsämä yksi lintu tulvalla (Pekka Komi ym)

Lisäksi laji on havaittu 29.9.2012 Hyvinkäällä (Apus WWW).

Arokiuru - Melanocorypha calandra

Arokiuru, Extremadura Espanja

Arokiuru on Suomessa suurharvinaisuus, joka on tavattu Suomessa vain kymmenkunta kertaa. Laji pesii yleisenä aroilla ja viljelyksillä eteläisessä Euroopassa.

Maamme toisen arokiurun löysi Jukka Meriläinen 18.3.1985 Hyvinkään Pilliniemestä, missä lintu ruokaili valtatien reunan pälvipaikoilla. Lintu nähtiin vielä seuraavanakin päivänä (RK Kouki 1985).

Lampiviklo - Tringa stagnatilis

Lampiviklo Virossa

Lampiviklon yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu idästä Luoteis-Venäjälle. Aiemmin harvinaisuutena pidetty laji pesii nykyisin muutamien parien voimin myös Suomessa ja Virossa. Lampiviklo on ruohikkoisten tasankojärvien laji, joka mielellään kahlailee vedessä pyydystäen ravintoa pitkällä nokallaan.

Alueen ensimmäinen havainto lampiviklosta koskee Jukka Tannerin löytämää lintua, joka viihtyi Hyvinkään Ali-Mattilassa mullasta kuoritulla pellolla 29.7-1.8.1984. Seuraavaa havaintoa odotettiin lähes kymmenen vuotta ennen kuin Kaj Karlsson löysi Tuusulanjoen tulvalta Lahelasta 25-26.4.1995 toisen yksilön (ARK Ahtiainen 1995a). Samana keväänä laji havaittiin myös Tuusulan Rantamossa Seittelin puoleisella tulvalla 1.5.1995 (Mikko Savelainen).

Kaikkiaan lampivikloja on havaittu alueella 12 kertaa. Suurin parvi nähtiin Tuusulan Rantamossa Seittelin kosteikon avajaiskeväänä 31.5.2009, kun Ari Ahtiainen löysi altaan pohjalta peräti neljän linnun parven.

Uusimmat havainnot hyvältä lampiviklokeväältä 2013:

• 5.5.2013 Nurmijärvi Järvenpohjan tulvilla kaksi lintua (Pekka Komi)
• 6-7.5.2013 Hyvinkäällä Ritassaaren tulvalla yksi lintu (Ari Väätäinen ja Jari Siven)
• 7.5.2013 Hyvinkäällä Kytäjän Postin tulvalla yksi lintu (Vilho Kuntsi)

Arokotka - Aquila nipalensis

Arokotka Omanissa

Arokotkat pesivät aroilla ja puoliaavikoilla meitä lähinnä Etelä-Venäjällä. Esiaikuiset linnut kiertelevät keväin syksyin varsin laajalti pesimäalueen ulkopuolella ja niitä tavataan Suomessakin lähes vuosittain.

Suomen kuudes havainto arokotkasta tehtiin 11-12.5.1984 Nurmijärven Rajamäellä, missä lintu viipyi paikallisena pienellä kaatopaikalla (Aimo Sormunen ym).

Pikku-uikku - Tachybaptus ruficollis

Pikku-uikku Espanjassa

Pikku-uikun levinneisyysalue ulottuu läpi Vanhan Mantereen ja laji pesii harvalukuisena myös Suomessa. Laji suosii pesimäaikaan reheviä lampia ja kosteikkoja, mutta syksyisin sen voi tavata myös avovedestä järvellä tai joella.

Alueen varhaisimpana havaintona pikku-uikusta voitaneen pitää Kivirikon mainitsemaa havaintoa Nurmijärveltä vuodelta 1895 (Kivirikko 1947). Uudemman ajan ensimmäinen havainto koskee Tuusulan Rantamossa 6-7.11.1982 tavattua lintua (Timo Hämäläinen).

Seuraava havainto tehtiin Hyvinkäällä Kytäjän patoaltaalla 15.5.1993, missä juhlapukuinen lintu piileskeli tulva-altaan reunapajukossa (Ari Ahtiainen ja Veikko Salo).

Eniten pikku-uikkuja on havaittu syksyllä. Jaksolla 22.10-25.11 laji on havaittu kymmenen kertaa. Syksyllä 2012 pikku-uikkuja nähtiin useita:

• 9-13.10.2012 Nurmijärvi Lepsämän Isoniityn tulvalla päivittäin 1-2 lintua (Pertti Saunamäki ym)
• 17.10.2012 Nurmijärvi Sääksjärvi Haukilammen ranta (Ari Ahtiainen)
• 29.10.2012 Tuusula Halosenniemi (Jouko Olkio)
• lisäksi laji havaittiin 31.10.2012 Keravalla (Apus WWW)

Laji on tavattu myös Tuusulan Rantamossa kahdesti: ensin 18.8.2006 Rantamon puoleisella altaalla (Juha Honkala) ja sitten 16-25.9.2009 Seittelin kosteikkoaltaalla (Ari Ahtiainen). Nurmijärven Valkjärvellä Antti Mähösen löytämä pikku-uikku viihtyi useita päiviä 27.10-3.11.2002.

Pikku-uikkuja nähdään Suomessa myös talvisin lähes joka vuosi. Sulapaikkojen vähäisyyden takia alueella ei kuitenkaan ole todettu lajin talvehtimista. Myöhäisin syyshavainto koskee Mika Asikaisen Keravalta 21.11.2004 löytämää lintua, joka viihtyi Keravanjoessa itsenäisyyspäivään 6.12.2004 asti.

Keväthavaintoja pikku-uikusta on kuudelta vuodelta jaksolla 9.4-15.5 ja niiden perusteella Hyvinkään Ridasjärvellä näyttää olevan eniten potentiaalia lajin pesimäpaikaksi. 

Sininärhi - Coracias garrulus

Sininärhi Virossa

Sininärhi pesii laajalla alueella Afrikan pohjoisosista Etelä-Eurooppaan ja lounaiseen Aasiaan asti. 1700-luvulla lajin levinneisyysalue ulottui myös Skandinaviaan. Sininärhen pesintöjä todettiin 1700-luvun lopulla viitenä peräkkäisenä kesänä myös Turun seudulla.  Viimeisin pesintä todettiin Maarianhaminan lähellä kesällä 1943.

Uudellamaalla sininärhi on tavattu lähes 70 kertaa. Viime vuosisadalla lajista tehtiin havaintoja   miltei vuosittain 1980-luvun puoliväliin asti asti, mutta sen jälkeen lajista on tullut suurharvinaisuus.

Alueen ensimmäinen havainto Nurmijärven Rosskogin tilalta 14.5.1845 mainitaan Ilmari Hildenin Ornis Fennicaan laatimassa katsauksessa  (Hilden 1933). Merikallion arkistosta löytyy Keravan Kaskelassa tehty havainto 25.5.1949 (A.Oksanen). Ornis Fennicassa (31:87) on julkaistu myös havainto Tuusulan Nuppulinnasta 28.6.1954.

Seppo Niiranen ja Jari Korhonen näkivät sininärhen langalla Tuusulan Rantatien varrella 3.6.1971 (Lintumies 10:26). Hyvinkään ensimmäisen havainnon teki R.Heino Kytäjän Keihäsjoella 3.6.1973 (Lintumies 10:26) ja seuraavan Jyrki Svanström Kytäjän Haapasissa 16.7.1976. Pari kesää myöhemmin Timo Mahlanen löysi Keravan Vankilanpelloilta Kaskelasta sininärhen 4.7.1978. Viimeisin tarkastettu havainto koskee Jukka Tannerin Hyvinkäälla Kytäjän Postin alueella 3.10.1982 tapaamaa lintua.

Tringan alueen sininärhihavainnoista on julkaistu katsaus (Pynnönen 2004).