Marjoja on - vaan ei marjalintuja

Päättyvän syksyn erikoisuus on ollut marjalintujen vähyys. Pihlajat ja muutkin puut ja pensaat ovat kyllä väärällään marjoista, mutta kovin tyhjinä linnuista. Vain rastaita on näkynyt vähän enemmälti marjoja ja omenia hyödyntämässä.

Räkättirastas Meilahden Arboretumin omenapuussa

Tilhet ovat loistaneet poissaolollaan oikeastaan koko tämän vuoden. Tarkistin juuri omat tilhihavaintoni, joita on koko syksyltä vain kuusi! Taviokuurnat tulivat yhdellä rysäyksellä marraskuun alussa vain kadotakseen yhtä nopeasti viikon päästä. Viimeiset kolme kuurnaa näimme Ruotsinkylän tutkimusmetsässä 15.11. Näyttäisi siltä, että kuurnien levottomat parvet kiersivät yhtä soittoa koko Suomenniemen ja palasivat lähtöruutuunsa itään ja pohjoiseen. No, ehkäpä niitä vielä nähdään, kun talvi noilla seuduilla kiristää vielä otettaan.

Mustapääkerttu on kesän orja - se syö talvellakin kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) marjoja

Helsingissä Meilahden Arboretumissa olemme viiime viikkoina katselleet talvehtimaan asettuneita mustapääkerttuja, joita parhaimmillaan on nähty peräti neljä yksilöä, kaksi kumpaakin sukupuolta. Ne nokkivat koristeomenoita mustarastaiden kanssa. Puiston orjanlaakeripensaat ovat täynnä kirkkaanpunaisia marjoja, jotka kelpaavat kertuille omenoitakin paremmin. Linnut nielevät niitä kokonaisina ja lentävät välillä tiheisiin kuusiin kylmiä marjoja sulattelemaan.

Päiväkävelyjä Seurasaaressa

Marraskuun kääntyessä jo lopuilleen päivät ovat lyhyitä ja pimeitä. Olemme viime päivinä tehneet päiväkävelyjä Helsingin Seurasaaressa. Saari tunnetaan lintuharrastajien keskuudessa erityisesti syksyisistä pöllöistä, joita viime päivinä on parhaimmillaan havaittu neljää eri lajia.

Iso ja ilmeikäs huuhkaja Seurasaaressa

Itse olen toistaiseksi onnistunut tavoittamaan vain huuhkajan, joka parillakin kerralla on päivehtinyt saaren isoissa kuusissa juhlakentän molemmin puolin. Korkealla kuusen latvuksessa istuva pöllö joutuu saaressa usein kameroiden ristituleen, mutta on säilyttänyt ainakin näillä kerroilla arvokkuutensa.

Seurasaaren nakkelit ovat itäisempää rotua (asiatica)

Saaren lukuisilla linturuokinnoilla tuntuu olevan useita huoltajia, joten murkinaa on aina tarjolla. Tänä syksynä ruokintapaikoilta on taas löytynyt kaikki viisi tiaislajia ja ainakin kaksi pähkinänakkelia. Ne kerjäävät ohikulkijoilta ruokaa ja tulevat kämmenelle asti pähkinöitä noutamaan.

Illat pimenevät nyt jo ennen neljää ja niinpä olen usemmankin kerran päättänyt retkipäivän Keravan Myllynummelle. Siellä asustava huuhkaja saapuu auringonlaskun jälkeen päivehtimispaikaltaan täyttömäen kasoille. Siellä sen kissamainen hahmo näkyy vähitellen tummenevaa taivasta vasten kunnes katoaa aavemaisesti yön pimeyteen.

Onnistunut etelänretki

Syksyllä linnut muuttavat etelään. Niinpä lähdimme tänään retkelle etelään, aina Helsinkiin asti. Siellä ei sumukaan haitannut, aurinko paistoi iltapäivällä ihan pilvettömältä taivaalta.

Ja toden totta. Sieltä löytyi muuttolintuja. Vantaanjoen varrella västäräkki piipersi kävelytietä pitkin. Ihan pian selvisi syykin, miksi tämä yksilö ei ole muuttomatkalle lähtenyt. Linnun varpaissa näytti olevan jonkinlaista sienikasvainta.

Kirjava, mutta syksyn väreihin täysin sulautuva nokkavarpunen

Meilahden arboretumissa omenansukuiset koristepuut notkuvat hedelmistä. Sieltä löytyikin rastaiden ja peippojen lisäksi myös nokkavarpunen ja peräti kaksi mustapääkerttua, koiras ja naaras. Kaikille näyttivät marjaomenat ja ryppyiset koristeomenat kelpaavan.

Mustapääkertulle riittää omenoita

Paluumatkalla poikkesimme vielä Puotilan venesatamassa Maarlahden rannassa, jonne on jäänyt yksinäinen tundrahanhi. Siellä se nauttii sorsien kera ranskanleipää hyvin kesyn oloisena.

Aamu tutkimusmetsässä

Tänään aamu valkeni pitkästä aikaa taas kirkkaampana. Aamukävely juuri ennen auringonnousua suuntautui taas kerran Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsään. Aamun +5 asteen lämmössä tuntui raikas etelämaalaisen havumetsän tuoksu.

Ruotsinkylän tutkimusmetsän pohjoisosa, joka sijaitsee Maisalantien ja Riihikallion asuinalueen välissä, on vasta viime vuosina tullut minulle tutummaksi. Alue on linnustoltaan monipuolinen, mikä johtuu Metsäntutkimuslaitoksen istuttamista ulkomaisista puulajeista, jotka nyt ovat täysikasvuisia. Näiden palstojen välissä on myös koivikoita ja suomalaista korpikuusikkoa puronotkoineen. Alueella risteilee useita metsäteitä ja polkuja ja se on myös suosittua ulkoilumaastoa.

Ruotsinkylässä vihelteli varpuspöllö aamulla, mutta tämä yksilö on kuvattu Nurmijärvellä viime vuonna

Pähkinähakkeja tapaa Ruotsinkylässä edelleen päivittäin. Uutena lajina kuulin aamuhämärissä myös varpuspöllön, joka kuulutti päivän alkaneeksi syksyisellä "skaalalaulullaan". Metsätiaisia ja puukiipijöitä oli useita, samoin pikkukäpylintuja. Alueella asuvat pyyt pitivät tänään nokkansa tiukasti kiinni, koska metsässä liikkui äänekkäästi kitkuttava kanahaukka.

Tänään varmistui myös arveluni siitä, että Tuusulan Vanhankylän pelloilla ja Jäniksenlinnassa viipyvä tuulihaukka on yksi ja sama lintu. Pari päivää sitten Vanhankylän haukka oli saanut siipeensä loven ja tänään samanlainen lintu istuskeli Jäniksenlinnan puolella ladon katolla.

Marjalinnut ovat saapuneet

Pihlaja ei kanna kahta kuormaa, sanoo vanha kansa ja tarkoittaa, että koska pihlajilla on nyt runsas marjasato, niin ei tule lumista talvea. Onneksi puut kuitenkin kantavat myös marjoja syövät linnut - ja niitäkin on nyt päivä päivältä yhä enemmän.

Punakylkirastas Tuusulan Riihikallion pihlajassa

Räkättirastaiden parvet liikkuvat paitsi pihlajissa myös sulana pysyneillä pelloilla. Liha- ja kasvisravintoa siis sopivassa suhteessa. Tänään näimme Nurmijärven Nummenniityllä tuhatpäisenä kuhisevan rastasparven, josta löytyi myös punakylkirastas. Yksinäinen tilhi kierteli rastaiden ympärillä ja lensi samalla retkipinnalistalleni lajiksi numero 203. Pitkään sitä pitikin tänä vuonna odottaa, taviokuurnakin ehti tällä kertaa ensin.

Räkättirastas omenapuussa Tuusulan Monsantien varrella

Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on viime päivinä päässyt kuulemaan paitsi pähkinähakkien raakkumista myös taviokuurnien kirkasta viheltelyä. Ne ovat taas saavuttaneet Etelä-Suomen runsaslukuisesti, joten odottaa sopii että kuurnia jää koko talveksi pihlajanmarjoja mussuttamaan.