Päättyvän syksyn erikoisuus on ollut marjalintujen vähyys. Pihlajat ja muutkin puut ja pensaat ovat kyllä väärällään marjoista, mutta kovin tyhjinä linnuista. Vain rastaita on näkynyt vähän enemmälti marjoja ja omenia hyödyntämässä.
 |
| Räkättirastas Meilahden Arboretumin omenapuussa |
Tilhet ovat loistaneet poissaolollaan oikeastaan koko tämän vuoden. Tarkistin juuri omat tilhihavaintoni, joita on koko syksyltä vain kuusi! Taviokuurnat tulivat yhdellä rysäyksellä marraskuun alussa vain kadotakseen yhtä nopeasti viikon päästä. Viimeiset kolme kuurnaa näimme Ruotsinkylän tutkimusmetsässä 15.11. Näyttäisi siltä, että kuurnien levottomat parvet kiersivät yhtä soittoa koko Suomenniemen ja palasivat lähtöruutuunsa itään ja pohjoiseen. No, ehkäpä niitä vielä nähdään, kun talvi noilla seuduilla kiristää vielä otettaan.
 |
| Mustapääkerttu on kesän orja - se syö talvellakin kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) marjoja |
Helsingissä Meilahden Arboretumissa olemme viiime viikkoina katselleet talvehtimaan asettuneita mustapääkerttuja, joita parhaimmillaan on nähty peräti neljä yksilöä, kaksi kumpaakin sukupuolta. Ne nokkivat koristeomenoita mustarastaiden kanssa. Puiston orjanlaakeripensaat ovat täynnä kirkkaanpunaisia marjoja, jotka kelpaavat kertuille omenoitakin paremmin. Linnut nielevät niitä kokonaisina ja lentävät välillä tiheisiin kuusiin kylmiä marjoja sulattelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti