Kehrääjiä rengastamassa

Tänään pääsin kehrääjätiimin matkaan pesäpoikasia rengastamaan. Tiimiin kuuluu rengastaja Timppa ja löytäjämestari Tapsa, joka on tänäkin kesänä löytänyt jo 15 pesää. Ja uskokaa pois, vain yhden kerran on emo lähtenyt Tapsan löytäessä pesän!

Kehrääjänaaras pesällään - löytäisitkö?

Kehrääjiä pesii alueen valoisissa kangasmetsissä, joista niiden unettavaa surinaa kuuluu yöretkillä. Joskus matalalla puiden välissä lentävän linnun voi nähdäkin ja yökulkija voi pelottaa tielle laskeutuneen kehrääjän lentoon. Pesällä ja päivälepopaikalla kehrääjä on rohkea ja luottaa maastopukuunsa niin että kulkija voi ohittaa sen muutaman metrin päästä. Pesä sijaitsee maassa ja lintu munii paljaalle maalle rakentamatta sen kummempaa pesää.

Rengastaja Timppa työssään

Poikanen on suurisuinen, mutta hiljainen

Ensin mitataan ...

... ja sitten hilu kinttuun

Kävimme kahdella kalliomaastossa sijaitsevalla pesällä. Molemmissa pesissä oli kaksi poikasta, jotka Timppa mittasi ja rengasti. Toisella pesällä poikaset olivat hyvin erikokoisia, liekö syynä kylmyydestä aiheutuva ravinnon vähyys. Kehrääjäemot saalistavat yöllä lentäviä hyönteisiä, joita ei kylmien ja sateisten öiden johdosta ole ollut riittävästi tarjolla. Toivotaan että poikaset siltti varttuvat ja pääsevät aikanaan lentoon.

Emo seurasi toimitusta tarkkana, mutta varsin rauhallisena

Tuusulanmeren harakat

Meriharakkapoikue on taas kuoriutunut Tuusulan Rantamossa - jo seitsemännen kerran. Tässä pieni kertomus siitä, kuinka meriharakasta tuli tuusulalainen pesimälintu.

Meriharakkaemo poikasensa kanssa Seittelissä

 Ensimmäisen kerran meriharakka vietti kesää Tuusulanjärvellä touko-kesäkuussa 2005 viihtyen muun muassa Taistelukoulun nurmikolla Rantatien varressa. Kesäkuun alussa 2006 linnut olivat aloittaneet ensimmäistä kertaa pesinnän. Rantamossa nähtiin hautova emo, mutta pesintä keskeytyi ja emot katosivat. Kesällä 2007 ei pesiviä meriharakoita nähty ja se onkin viimeisen kymmenen vuoden jaksolla ainut tyhjä vuosi.

Kesällä 2008 linnut palasivat ja vaikkei pesäpaikkaa löytynytkään, niin kesä-heinäkuussa nähtiin ensimmäiset kolme alueella syntynyttä meriharakan poikasta emojensa seurassa Tuusulanjärven rannoilla. Kesällä 2009 linnut olivat asettuneet pesimään Seittelin vastarakennetulle kosteikolle ja 1.6 näin pesän reunalla vastakuoriutuneen poikasen. Kolea ja sateinen sää taisi kuitenkin näännyttää poikasen, eikä sitä enää parin päivän kuluttua näkynyt. Emot viettivät kuitenkin kesänsä Seittelin kosteikolla.

Kesällä 2010 meriharakat pesivät Rantamon vanhan altaan saarekkeessa ja kasvattivat kolme poikasta, joista ainakin yksi selvisi lentokykyiseksi asti. Seuraavana vuonna pesä oli taas Seittelin altaalla ja siitä kuoriutui jo toukokuun lopussa peräti neljä poikasta. Kesäkuun lopulla kolme poikasta oli varttunut jo isoiksi ja heinäkuussa ne lentelivät emojen kanssa järvellä.

Seittelin altaalta löytyi pesä myös 2012 ja emot kasvattivat kolme pikkuharakkaa lentokykyisiksi. Parvi viihtyi silloin Tuusulanjärvellä ainakin heinäkuun puoliväliin asti. Kesällä 2013 linnut aloittivat pesinnän Seittelin altaan rantapellolla. Ensimmäinen pesä tuhoutui toukotöissä, mutta linnut aloittivat pian uuden ja 9.6 pesällä oli kaksi vastakuoriutunutta poikasta, joista toinen kaiketikin selvisi lentoon asti.

Nuori meriharakka etsii ruokaa juurikaspellolta

Ahkera pari - joka lienee pysynyt samana kaiken aikaa - on siis kasvattanut tähän mennessä ainakin 11 meriharakkanuorukaista Tuusulassa. Toivotaan onnea myös tämänvuotiselle poikueelle. Kaksi niistä näyttää selvinneen koleasta alkukesästä ja Seittelin juurikaspellolla riittää nyt matoja niiden ravinnoksi.

Pitkästä aikaa Kuusamon Lintumaratonilla

Vaikken ihan sitä itsekään uskonut tuli pitkästä aikaa lähdettyä Kuusamoon ja osallistumaan ihan siihen kisojen kisaan elikä Kuusamon Lintumaratoniin, joka järjestettiin jo 31. kerran. Lensin Kuusamoon sinivalkoisin siivin kisaviikon maanantaina ja liityin "halvatun pappojen" joukkueeseen, jolla kuitenkin on nuorekkaampana nimenä Mittumaarin pojat eli tällä kertaa Veli, Olli ja minä.

Purnun kylä on Kuusamoa kauneimmillaan

Retkeilimme aika herrasmiesmäiseen tyyliin pari-kolme päivää ennen kisaa kierrellen sekä tuttuja että uusia lintupaikkoja. Joka päivä herkuteltiin muun muassa kalasatamasta noudetuilla Kitkan antimilla ja käytiinpä kesken 24 tunnin kisankin mökillä syömässä makkarakeittoa.

Lapinpöllö oli asettunut kanahaukan pesään

Helmipöllön poikanen valmiina lähtöön

Kuusamossa pesii tänä vuonna runsaasti pöllöjä ja päiväpetolintuja, ja niitä löytyikin ihan mukavasti. Lapinpöllö möllötti vanhassa kanahaukan pesässä ja helmipöllökin löytyi yhdestä pihamaan reunalla olevasta pöntöstä. Kuusamossa retkeily on mutkatonta, koska paikalliset asukkaat usein toivottavat lintujen katsojat tervetulleiksi vaikkapa pihapönttöjä tarkastamaan.

Kemilän punakottarainen

Käytiin myös Kemilän kylässä katsomassa mansikkamaalle asettunutta punakottaraista ja samalla kuunneltiin lehtevän pihapiirin laululintuja. Niitäkin on lämpimän loppukevään myötä lentänyt Kuusamoon saakka ennätysmääriä. Torankijärveltä bongattiin kesken kisan myös valkosiipitiira ja noudettiin vielä Mattikin kotoaan uutta Kuusamonpinnaa tuulettamaan.

Järkyttävää tuhoa Oulangan metsissä

Palokärjen poikanen katselee liiankin avaraa maailmaa Oulangassa

Oulangan Jäkälämutkaan ajaessamme koimme järkytyksen, josta en ole vieläkään toipunut. Kaikki vanhat neulakuusimetsät ikihonkineen on kaadettu ja sammaleinen metsämaa on viilletty auki syvin aurauksin. Eivät siellä enää kotkat pesineet ja palokärkikin kasvatti ehkä viimeistä poikuettaan  hakkuun keskellä orpona kohoavassa kelossa.

Metsäjäniksen poikasille tuli nälkä

Hullu metso yllätti Valtavaaran polulla

Lintumaratonin 24 tuntia kestäneen kisan mieleenpainuvimmat hetket koettiin Valtavaaran etelärinteellä, missä hullu metso hyökkäsi kimppuuni sinipyrstön laulua kuunnellessamme. Mieleen jää ikävä kyllä myös erinomaisesti sujuneen kisan Vuotungissa katkaissut rengasrikko, joka aiheutti ylimääräisen varikkokäynnin. Joukkueemme tulos kohosi myötä- ja vastoinkäymisten jälkeen 116 lajiin ja sillä heltisi tällä kertaa ihan mukiinmenevä 7. sija.

Peltokahlaajia etsimässä

Voiko sateellakin etsiä lintuja? Kyllä vain voi, sillä jo kolmatta päivää jatkuvat sateet ovat hyvinkin saattaneet pakottaa vihoviimeisiä muuttolintuja tekemään välilaskuja. Tänään kiertelinkin jo toista päivää alueen peltoja lähinnä keräkurmitsoja etsiskellen. Toukotyöt on tänä keväänä saatu hyvissä ajoin valmiiksi ja kurmitsoilla olisi tasaisiksi lanattuja ja somasti vihertäviä kiitoratoja yllin kyllin.

Vaan eipä löytynyt kapustarintoja kummempia peltokahlaajia. Kytäjän tulvanrippeillä sentään ruokaili kolme lapinsirriä, joista yhdellä oli muita kirkkaamman värinen kesäpuku. Eilen Suopellossa laulanutta viiriäistäkään ei tänään sateessa ja tuulessa kuulunut.

Kytäjällä orastaa peltojen lisäksi myös jonkinmoinen peltopyykanta. Tarhatuista linnuistahan se on tietty peräisin, mutta tänäänkin peltopyypari ruokaili samalla peltolohkolla, missä tapasin ne jo huhtikuun lopulla. Poikuetta vaan ei näkynyt.

Toinen sadepäivän retkellä löytyneistä peltopyistä

Kevätmuutto maalissa ennätysvarhain

Lintujen kevätmuutto on saapuneiden lajien osalta ohi. Kaikki jokakeväiset lajit on ilmoitettu saapuneiksi jo 21.5 mennessä - selvästi ennätysvarhain. Viimeisinä ovat saapuneet kaikkein taiturimaisimmat yölaulajat. Viitakerttusia tuntuu nyt olevan joka paikassa kuumien kaakkoistuulten puhaltamina. Sama lämpöaalto on tuonut meille myös runsaasti pikkusieppoja ja idänuunilintuja.

Viitakerttunen keväisessä omenapuussa Ridasjärvellä

Muuttolintulistalla, joka löytyy etusivun linkkiä Muuttolinnut 2014 klikkaamalla, on nyt 146 lajin saapumispäivät Pohjois- ja Keski-Uudellemaalle. Peräti 24 lajille kirjattiin uusi saapumisennätys tänä poikkeuksellisena ja lintuhistoriaan varmasti jäävänä keväänä.

Arktista hellettä Harvajanniemellä

Saimme taas viettää viikon arktisen muuton tarkkailupaikalla Virolahden Harvajanniemen kärjessä. Arktisia olivat tällä kertaa vain linnut ja jäisinä kalakeittoon tuodut Posion taimenet. Säät muistuttivat lämpine ja tyynine iltoineen enempikin Välimeren kuin Itämeren ilmastoa. Mittari näytti rannassakin välillä yli 20 astetta ja sisämaassa hikoilimme jopa 31 asteen lämmössä.

Auringonnousu Harvajanniemessä

Sieltä ne linnut kuitenkin tulivat - kuten aina ennenkin. Iltaisin katseltiin rauhallisesti taivaankannella eteneviä vesilintumuodostelmia ja kuunneltiin allinlaulua. Aamumuutot olivat itätuulista johtuen melko vaisuja. Lapasotkia sentään muutti yhtenä aamuna 3800  ja viikon summa ylitti 5000 lintua. Kuikkalintujakin laskettiin parhaana aamuna yli 3700.

Hanhia muutti vähän kaiken aikaa eikä koskaan ihan rynnäköllä, mutta kertyipä niitäkin viikossa yli 40000 lintua. Alkuviikon päivinä pääosassa olivat valkoposket. Viikon loppua kohden myös sepelhanhien näyttäviä parvia lensi poristen ohi ihan lähietäisyydeltä. Niiden joukossa matkasi yhtenä aamuna myös samankokoinen pikkukanadanhanhi.

Valkoposkihanhien ohilento

Sepelhanhiparvi ylittää Harvajanniemen

Kahlaajienkin muutto käynnistyi ihan mukavasti torstaina 22.5, jolloin liikkeellä oli vähän kaikkea: punakuirien ja isosirrien sekaparvia, tundrakurmitsoja tasaisesti kaartuvissa auroissa ja suosirrejä välillä tiheiksi palloiksi sumppuuntuvina parvina. Kihuja muutti joka päivä muutamia ja parhaana päivänä lähes 30, joukossa tälläkin kertaa myös yksi leveäpyrstökihu.

Harvajanniemen merelle työntyvä kärki houkuttelee aina yömuuttajia ja tälläkin kertaa mökin pihakuusikossa lauloivat idänuunilintu ja pikkusieppo. Muutolla havaittiin myös retken ainut kuhankeittäjä.

Muutontarkkailu sujui leppoisasti saunan kuistiltakin, koska mökkimme sijaitsee aivan niemen kärjessä. Samalla nautittiin huurteisista virvokkeista ja maukkaista sipoolaisista luomulihamakkaroista.

Lapintiira taustanaan Vepsun männyt

Retkilajien listalle kertyi viikossa 152 lajia. Joukossa muitakin mukavia havaintoja muun muassa kyhmyhaahka, niittysuohaukka, keräkurmitsa, ristisorsa, muuttohaukka ja suopöllö.

Tietopaketti lintujen kevätmuutosta

Lisäsin sivuilleni tietopaketin lintujen kevätmuutosta Pohjois- ja Keski-Uudenmaan alueella. Se löytyy klikkaamalla etusivulla olevaa linkkiä Kevätmuutto.

Aineisto perustuu yli 40 vuoden ajalta kokoamiini tietoihin muuttolintujen saapumisesta ja niitä on saatu varsin kattavasti alueella retkeileviltä lintuharrastajilta. Yhteenvedosta löytyy kunkin lajin varhaisimmat ensihavainnot (ennätykset) ja lisäksi lyhyt katsaus lajin muuton alkamiseen. Myöhemmin saatan lisätä katsaukseen myös tietoa muuton kulusta, yksilömääristä ja muuton päättymisestä.

Kevätmuuttoa tarkastellaan siis lintuharrastajan näkökulmasta, ei välttämättä tieteellisen perusteellisesti. Tutustu ja käytä hyväksesi vertailussa omiin keväthavaintoihisi tai vaikkapa eri vuosien väliseen vertailuun.

Mestarilaulajia saapuu

Kevätmuutto on taas edennyt niin pitkälle, että lintuja saapuu lähes pelkästään yöaikaan. Aikaiset aamuherätykset palkitaan nyt uusilla laululinnuilla, joita kannattaa etsiä aamuauringon lämmittämistä ja tuulensuojaisista paikoista.

Tänään Ridasjärvelle oli saapunut uusina lajeina lehtokerttu ja kultarinta, joiden laulu erottui jo tutuksi käyneiden satakielten ja ruokerttusten taustakuorosta. Järvelle oli laskeutunut taas pieni alliparvi ja arktista porukkaa edustivat myös juhlapukuiset lapasotkat, joita kellui peräti yhdeksän tukkasotkien joukossa. Kaulushaikarat olivat tänään taas lentotuulella ja ne vaihtoivat paikkaa järven rannalta toiselle useamman kerran.

Kaulushaikara otti vähän korkeutta Ridasjärvellä

Äijänsuon pelloilla puhalsi vielä aamupäivällä viileähkö koillistuuli. Yöllä saapuneet hyönteissyöjät olivat kuitenkin löytäneet kantokasan aurinkoiselta reunalta lämpimän ruokailupaikan. Löysimme kivi- ja pensastaskujen lisäksi myös kevään ensimmäisen sinirinnan, joka näyttäytyikin sinipunaisine kurkkuineen oikein antoisasti. Lapin satakieli antoi jopa pienen ääninäytteenkin, vaikkei laulussa vielä samaa pontevuutta ollutkaan kuin linnun laulaessa kesäkuisessa tunturikoivikoissa.

Sinirinta piilotteli aurinkoisessa kantokasassa

Muuttolintujen saapuminen on alkukevään jälkeen tasaantunut ja muutto on nyt kutakuinkin normaalissa aikataulussa. Saapuneita lajeja on jo yli 130 ja puuttuvia on enää viitisentoista lajia, jotka ovatkin pääosin kesäöiden laulumestareita. Katso muuttolintulista  klikkaamalla etusivulla olevaa linkkiä Muuttolinnut 2014.

Ristisorsien välilasku Ridasjärvelle

Kahden sadepäivän jälkeen aamu oli taas kirkkaampi ja antoi odottaa uusia muuttolintuja. Poikkesin tuttuun tapaan ensin Rantamossa, missä valkoposkihanhien määrä oli noussut jo 840 lintuun. Punajalkaviklo soidinteli ja karikukkokin tepasteli edelleen Seittelin altaan somerikkosaaressa. Nokikanan lisäksi myös silkkiuikku näyttää jo hautovan.

Karikukko viihtyy jo kolmatta päivää Tuusulan Rantamossa

Ridasjärvellä oli tuulista mutta suojaisessa rannassa alkoi jo olla moniäänistä konserttia, kun kertut, satakieli, ruokokerttuset ja käenpiika lauloivat. Järven länsirannalta nousi kevään ensimmäinen mehiläishaukka muutolle. Mustakurkku-uikku piti seuraa allikoiraalle järven keskiselällä ja rannan kortteikossa ruokaili vielä kaksi jouhisorsakoirasta. Mahtaako niillä olla jo naaraat jossain hautomassa, kun ovat viipyneet järvellä näinkin pitkään. Vesilintuja katsellessa löysin järveltä pohjoiseen lennossa kaksi ristisorsaa, jotka pian laskeutuivat Panninojan suulle kortteikon reunaan. Kauaa nämä koreat merisorsat eivät järvellä viihtyneet, vaan nousivat lyhyen välilaskun jälkeen läntiselle taivaalle.

Harmaasieppojakin on jo saapunut Ridasjärvelle

Neljä tiiraa ja kaksi kukkoa

Maanantaista 12.5 tuli erinomainen lintupäivä, vaikka koko päivän sataa tihutteli, tai ehkäpä juuri sen vuoksi - oli siis klassinen pudotuskeli.

Matkalla Ridasjärvelle poikkesin Kolsan lammikoilla. Mustakurkku-uikkuja ei näkynyt, mutta liejukanapari hääri osmankäämikössä. Laji tekee siis paluuta vanhalle pesälammelle 30 vuoden jälkeen.

Ridasjärven rantaan tullessani kaulushaikara konttasi piiloon ruovikkoon. Sateinen yö oli tuonut järvelle ripauksen jo alkaneesta arktisesta muutosta. Järven keskellä kellui tukkasotkien lisäksi kymmenkunta mustalintua ja allia sekä juhlapukuinen lapasotkakoiras. Varsinainen ylläri löytyi vesilintuja laskiessani, kun kaukoputkeeni osui kääpiökokoinen tiira. Tuon on pakko olla pikkutiira ja sehän se olikin! Laskujeni mukaan pikkutiirasta tuli Ridasjärven 241. laji. Tiira kalastelikin sitten järvellä iltaan asti ja moni muukin ehti sen näkemään.

Sadekeli oli pudottanut myös runsaasti kahlaajia alueen vähäisille tulville. Kytäjän Postilta laskin lirovoittoisesti yli 150 kahlaajaa ja Nurmijärven Valkeissuon peltotulvaltakin toistasataa. Jälkimmäisellä ruokaili yli 30 mustavikloa, punajalkaviklo ja ainakin yksi tylli.

Lepsämän Isoniityn tulva näytti päältäkatsottuna aivan tyhjältä, vain iso valkoposkihanhien parvi ruokaili kuivemman pellon puolella. Tulvalammikolla näkyi kuitenkin yksinäinen iso kahlaaja, joka sai minut kaivamaan taas kaukoputken esille. Onneksi niin, sillä isokuoviksi paljastuneen linnun vieressä kyyhötti pienempi kahlaaja, joka takaapäin näytti vähän oudolta ja matkaakin oli kolme-neljäsataa metriä. Kun lintu aikansa kyyhötettyään heräsi se paljastuikin karikukoksi. Taisi olla tilastojen mukaan peräti uusi laji Nurmijärvelle! Karikukko ilahdutti retkikaveriakin, joka kirjasi siitä uuden pappapinnan.

Ansaittujen pinnakahvien jälkeen poikkesin vielä Valkjärven Lähtelän rantaan, missa sadekatoksessa oli mukava seurata järvellä ruokailevien pikkulokkien, tiirojen ja pääskyjen monisatapäistä sekaparvea. Järven selän poikki saapui myös kaksi lapintiiraa, jotka ottivat uimarannan kohdalla korkeutta ja suuntasivat lounaaseen kohti merta. Kun näiden lisäksi järvenselällä lensi vielä räyskäkin, tuli päivän tiiralajien määräksi sisämaaretkelle varsin kelvollinen luku: neljä lajia!

Pitkä retkipäivä sai vielä jatkoa, kun Tuusulan Rantamostakin löytyi pikkutiira. Olihan sitäkin lähdettävä katsomaan ja samalla retkellä löysin Seittelin altaalta vielä mustapyrstökuirin. Näitä tarkkaillessa paikallinen makkaratehtailija poimi Seittelin saarekkeesta vielä päivän toisen karikukonkin.